Kirjoittanut Tuomas Rantanen

Miehiä töissä

Lukuaika: 2 minuuttia

Miehiä töissä

Ohjaaja Aleksi Salmenperän mielestä mies pitäisi jo vapauttaa taakastaan.

Risto Jarvan vuonna 1966 valmistuneella elokuvalla Työmiehen päiväkirja ja Aleksi Salmenperän Miehen työllä ei ole suoraa yhteyttä. Itse asiassa Salmenperä (syntynyt 1973) myöntää, ettei muista nähneensä Jarvan teosta.

Työmiehen päiväkirja on suomalaisen yhteiskunnallisen elokuvan merkkiteos ja tekijänsä läpimurtoelokuva. Sen uraauurtava muotokieli ja poliittinen alkuasetelma poikkeavat täysin Miehen työstä. Elokuvien rinnastaminen on perusteltua vain jaetun teeman kautta: kumpikin kuvaa omassa ajassaan työkeskeisen miesroolin tuottamaa tragediaa.

Työmiehen Päiväkirjassa hitsari Juhanin tuore avioliitto paremmista piireistä tulevan Ritvan kanssa kriisiytyy hänen saadessaan ylennyksen ja siirron toiselle paikkakunnalle.

1960-luvun lopun Suomessa elettiin kaupungistumisen ja teollistumisen aikakautta. Yhteiskuntaluokkien tasoittuminen oli alkamassa samalla kun edellisten sukupolvien poliittiset luurangot kolisivat kaapissa. Konservatiiviset perhearvot alkoivat murentua ja seksuaalinen vapautuminen lomittui sukupolvikapinaan.

Myös Aleksi Salmenperän elokuvassa aviopari kamppailee miehen käsistä karkaavan työidentiteetin ja vaimon ahdistuksen piirittämässä parisuhteessa. Päähenkilö Juha saa lopputilin työstään betonitehtaalla eikä uskalla kertoa sitä kotona masennuslääkkeiden voimalla lapsia hoitavalle vaimolleen.

Miehen logiikkaan nojaten Juha puolustaa perhettään ryhtymällä salaa rahapulassaan myymään seksipalveluja. Taloudellinen tilanne helpotuu, mutta valhe ja itseen kohdistuva riisto vain kasvattavat pohjimmaista kriisiä.

Molemmissa elokuvissa juonta oleellisempaa on yhteiskunnan analyysi. Kun Jarvan kuvasi aikaa, jolloin yksilöiden yhteiskunta oli syntymässä, Salmenperän näkökulma heijastelee toista murrosta. Siinä työkeskeisen kaupunki-identiteetin jo alun alkaen sisäistäneet miehet kamppailevat työelämän rakenteiden murtumisen keskellä. Lisää rooliristiriitaa tuottaa se, että miehen tunnesuhde perheeseen ja etenkin lapsiin on muuttunut oleellisesti sitoutuneemmaksi.

Toisaalta kun Jarvan elokuvassa sukupuolinen vapautuminen näyttäytyi torjutun syyllisyyden kautta, Salmenperän elokuvassa seksuaalisuus kääntyy toisella tavalla oman aikamme peiliksi: “Siinä kuvataan maailmaa, missä kaiken vieraantumisen keskellä tavallisetkin ihmiset ovat valmiita jopa maksamaan siitä, että pääsevät vaikka vain puhumaan läheisyyteen liittyvistä asioista jollekin. Elokuvassa ei haluttu moralisoida prostituutiota, pikemminkin se on vain kehys jonka kautta kuvataan häpeää ja työn kautta itsensä määrittävän ihmisen äärimmäistä uhrautumista”, täsmentää ohjaaja itse.

Sinä missä JarvanTyömiehen päiväkirja näyttää nykymuotoisen, työllä itseään ja perhettään riistävän miehen roolin synnyn, Salmenperä näyttää mihin tämän frankenstainin kanssa olemme päätyneet.

Kummassakin elokuvassa miehen kriisi ja kyvyttömyys tunnistaa sen syitä tekevät omatoimisen ratkaisun mahdottomaksi. Silti kumpikaan elokuva ei pääty täydelliseen epäonnistumiseen, vaan ne sisältävät toivon uudistumisen mahdollisuudesta.

“Ihminen voi vapautua vasta kun yksilön identiteetti ei enää rakennu kokonaan työn varaan. Kun ihmistä mitataan vain työnsä perusteella, kurjinta on se, että yksilön kannalta elämä tuntuu pahalta, vaikka hän ymmärtäisi järjellään, mikä itselle oikeasti on tärkeää”, summaa Salmenperä.

Miehen työ elokuvateattereissa 23.2.

Työmiehen päiväkirja -dvd löytyy kirjastoista ja hyvin varustetuista alan liikkeistä.

Tuomas Rantanen