Rahan voima: Mitään öljykriisiä ei ole silti tullut, jos sellaiseksi ei lasketa Nesteen äkillistä kurssinousua.

TOISSA VUODEN SYKSYLLÄ lämmitysöljy maksoi 35,8 senttiä litralta. Läntisellä pallonpuoliskolla tapahtuneen luonnonilmiön vuoksi hinta on nyt 64,2 senttiä. Hinnannousua hulppeat 80 prosenttia. Laitoin vaivihkaa lämmitystä pienemmälle.

Mitään öljykriisiä ei ole silti tullut, jos sellaiseksi ei lasketa Nesteen äkillistä kurssinousua. Ohessa on muuten järkyttävä kuva hurrikaani Katrinan tuhoista. Siinä näkyy, kuinka valtava hurrikaanin synnyttämä hyökyaalto oli, ja miten se tuhosi lukemattomia kotitalouksia. Silmitön ryöstely pääsi valloilleen.

Öljymarkkinoiden laineet ovat kuitenkin jo asettuneet, ja vaikka öljyn hinta on pysynyt korkealla, on positiivisia merkkejä jo näkyvissä.

ERITREASSA PÄÄTETTIIN vuosi sitten lokakuussa lopettaa bensiininmyynti kokonaan, lukuun ottamatta täysin välttämättömiä palveluja, koska maalla ei ollut lainkaan valuuttaa öljylaskun maksamiseen. ”Asmaran yleensä vilkkaat kadut ovat lähes täysin tyhjiä henkilöautoista”, kirjoitti BBC. Jos Eritrea on tulevaisuudessakin taloudellisissa vaikeuksissa – YK:n ja G8-maiden toimenpiteet antavat toivoa tähän suuntaan – se ei kykene tuomaan öljyä lainkaan. Näin se vähentää öljyn kysyntää ja hinnan nousupaineita.

Myös Filippiinit on yhtynyt länsimaiden pelastamistalkoisiin. Elokuussa ryhdyttiin kansainväliseen apuprojektiin. Marketit suljetaan tuntia aikaisemmin, katuvalot sytytetään vasta iltayhdeksältä ja golfia ei enää pelata keinovalossa. Bensiiniasemien aukioloaikojakin on supistettu 20 tuntiin entisen 24 tunnin sijasta.

Eritrea ja Filippiinit antavat meille toivoa, ja jos hyvin käy, monet muut köyhät maat seuraavat perässä. Mitä heikommin köyhillä mailla menee, sitä alhaisempana öljyn hinnat pysyvät.

Tässä on Suomenkin toivo. Meidän täytyy jatkaa valitsemallamme linjalla: vain vähäisiä myönnytyksiä kehitysmaille ja paljon puhetta laimeistakin aloitteista, kunhan niitä vain ei toteuteta.

ON ÖLJYN SUHTEEN TOKI ONGELMIAKIN. Suurin niistä on Irak. Kuten lokakuussa Suomeen vierailulle tuleva Maailmanpankin tuore pääjohtaja Paul Wolfowitz sanoi: ”Maa kelluu öljymeressä.”

Ongelma on vain se, että öljymeri lainehtii aavikolla, kun miehityksen vastustajat räjäyttelevät öljyputkia minkä ehtivät. Tammikuusta 2004 lähtien kapinalliset ovat tehneet 230 merkittävää iskua Irakin öljyntuotantolaitoksiin.

Viime toukokuussa Irakin öljytuotanto oli 1,9 miljoonaa tynnyriä, kun se ennen miehitystä tammikuussa 2003 oli peräti 2,6 miljoonaa tynnyriä. Puhuttaessa öljykriisistä on Irakin sota jätetty hienovaraisesti mainitsematta – Bushilla on muutenkin vaikeaa – mutta öljyn tarjontaan sillä on mittava vaikutus.

Kyllä Martti Ahtisaari oli sittenkin oikeassa puolustaessaan Irakin sotaa. Nyt olisi Suomen nopeille valmiusjoukoille kysyntää Irakin öljyputkia turvaamassa. Ai niin, ja rauhaa.

Ehkä me tästä selviämme. Taidan laittaa lämmitystä isommalle.

Jorma Penttinen