Maailma ilman sotaa

Lukuaika: 2 minuuttia

Maailma ilman sotaa

Turvallisuuspolitiikka, sotavoimat ja puolustusteollisuus lähtevät siitä, että sotia on aina ollut ja tulee aina olemaan.

Jo sveitsiläisen psykoanalyytikon Arno Gruenin kirjan nimi, Haluan maailman ilman sotaa on provokaatio. Turvallisuuspolitiikka, sotavoimat ja puolustusteollisuus lähtevät siitä, että sotia on aina ollut ja tulee aina olemaan. Sotimista pidetään osana ihmisluontoa: se on ikiaikainen keino ratkaista konflikteja. Siihen ovat turvautuneet ne, jotka ovat menestyneet elämän taistelussa. Tästä syystä esimerkiksi Suomessa yleinen lähtökohta on, että kaikkien nuorten miesten on opeteltava sotimaan ja tappamaan. Vaatimuksia on esitetty siitä, että sama velvollisuus tulisi olla myös nuorilla naisilla.

Professori Gruenin mukaan väkivaltaisuus ja tappaminen eivät ole geneettisiä piirteitä, vaan ne liittyvät kulttuuriin, erityisesti lasten kasvatukseen. Vieraillessaan Maailma kylässä -festivaaleilla Gruen esitti, että geenien merkitys käyttäytymiselle on ymmärretty väärin.

”Geenit vaikuttavat muun muassa hermosoluihin ja hormonineritykseen, mutta ne eivät määrää ihmisten käyttäytymistä. Ymmärtääksemme ihmisten tekoja meidän on ymmärrettävä ihmisten välistä vuorovaikutusta. Ensimmäinen vuorovaikutussuhde on äidin ja lapsen välillä”, Gruen sanoo.

Gruen syntyi juutalaisperheeseen Berliinissä vuonna 1923. Perhe pakeni natseja Yhdysvaltoihin Varsovan ja Kööpenhaminan kautta vuonna 1936. Gruen opiskeli New Yorkissa psykoanalyytikoksi, perusti vuonna 1954 ensimmäisen lasten psykoterapeuttisen yksikön tuolloin köyhien mustien kaupunginosana tunnettuun Harlemiin, ja ystävystyi muun muassa Henry Millerin kanssa.

Gruenin opettaja oli Theodor Reik eli yksi Freudin ensimmäisistä oppilaista. Gruen suhtautuu yllättäen kriittisesti psykoanalyysin merkitykseen yhteiskunnallisessa keskustelussa.

”Psykoanalyysi oli aikanaan vallankumouksellinen liike, joka kyseenalaisti vallitsevia käsityksiä ihmisestä. Nyt se on muuttunut instituutioksi, joka puolustaa omia etujaan.”

Gruen esittää vastoin Freudia, ettei lapsissa ole synnynnäistä pahuutta. Väkivallan lähteenä on se, että vanhemmat pakottavat lapsen palvelemaan omia tarpeitaan. Lapsi joutuu uhraamaan omat tarpeensa miellyttääkseen vanhempiaan, koska on täydellisen riippuvainen vanhempien huomiosta. Vanhemmat halveksivat lapsissaan avuttomuutta ja tarvitsevuutta – heikkouden merkkejä itsessään.

Gruenin mukaan vain noin kolmannes lapsista saa lapsuudessaan riittävästi hyväksyvää rakkautta. Kolmannes saa jonkin verran rakkautta ja kolmannes jää enemmän tai vähemmän kokonaan ilman. Viimeksi mainittu ryhmä on poliittisesti kaikkein tärkein.

”Myöhemmin nämä lapset kasvavat aikuisiksi, jotka itsekin halveksivat heikkoja ja apua tarvitsevia ihmisiä. Äänestäjinä he kannattavat johtajia, jotka esiintyvät vahvoina ja päättäväisinä, vaikka nämä johtajat eivät todellisuudessa välitä heitä äänestäneiden ihmisten eduista, eivätkä kykene ylipäätään tuntemaan myötätuntoa toisia ihmisiä kohtaan”, Gruen toteaa.

Lapsina nöyryytetyt johtajat siirtävät vihansa toisiin ihmisiin ja tilanteen salliessa ovat valmiita aloittamaan sodan heitä vastaan. Yhtenä esimerkkinä Gruen käyttää George Bushia ja tämän sukua. Gruen muutti vuonna 1979 Sveitsiin, mutta on seurannnut tiiviisti Yhdysvaltojen politiikkaa.

”Olen äärimmäisen surullinen siitä, mihin suuntaan minut kerran Hitlerin kynsistä pelastanut maa on mennyt. Yhdysvallat selvisi huonoista johtajista kuten Nixonista, mutta Bushien aika on myrkyttänyt maata niin paljon, että vahinkojen korjaaminen kestää hyvin pitkään”, Gruen suree.

Gruen puhuu paljon juuri George Bushista, mutta samat luonnehdinnat sopivat kaikkiin autoritäärisiin johtajiin, jotka luovat itsestään kuvan vahvoina johtajina osoittamalla halveksuntaa toisia – muslimeja, kristittyjä, mustia, valkoisia – kohtaan. Gruenin yksinkertainen väite on, että sotien taustalla on myötätunnon ja myötäelämisen kyvyn puute.

Kirja on suunnattu nuorille. On varmaa, että aina tulee olemaan psykopaatteja, jotka pyrkivät johtajiksi. Nuoret äänestäjät ratkaisevat, pääsevätkö he valtaan.

Arno Gruen: Haluan maailman ilman sotaa. Like 2008. 123 s.

Heikki Hiilamo

  • 9.9.2009