Lukijaposti

Lukuaika: 3 minuuttia

Lukijaposti

Voiman & Fifin lukijoilla on asiaa.

Itämerestä

Luin Voimasta 7/2013 Hannele Huhtalan mielenkiintoisen artikkelin Itämeren tilasta.

Vuosikausia olen kuitenkin ihmetellyt, että Itämeren tilaa käsittelevissä artikkeleissa ei vuosikausiin ole sivuttu Itämeren radioaktiivisuutta.

Useita vuosia sitten kuulin Janina Anderssonin radiohaastattelun. Hän kertoi tanskalaistutkimuksesta, jossa todettiin Itämeren radioaktiivisuuden nousseen, vaikka Tsernobylin onnettomuudesta on kulunut jo kohta kolmekymmentä vuotta. Muutos näkyi etenkin Ruotsin rannikolla.

Tutkimuksen mukaan ydinvoimaloiden Itämereen laskemien lauhdevesien mikrobikannasta oli kierron aikana tuhoutunut 72 prosenttia. Miten radioaktiivisia nämä lauhdevedet saattavat olla? Onko myös merestä pyydetty kala säteilevää? Nämä ovat kysymyksiä, jotka moni esittää.

Pirkko Hiilamo

_______________

Mikä unohtui?

Laittakaas Hannele Huhtala maantiedon kursseille. Toimittaja luetteli Itämerestä kertovassa jutussaan (Mitä meri?, Voima 7/2013) merta reunustavat yhdeksän valtiota. Missä on Ruotsi, hyvä ihminen?

RUOTSI, HEI, RUOTSI!

Toimitus vastaa:

Oho, no hupsista saatana.

Hannele Huhtala

_______________

Nuoruus & tyhmyys

Harmi, kun ette te nuoret ymmärrä vielä mitään!

Vahingossa osui käteen viimeisin numero, ja joku neiti siinä pillittää, kun City-lehdessä (eikö se lakkautettu ajat sitten) joku (tarkkaa lähdettä ei mainittu) oli sanonut jotain, mikä ärsyttää.

Ei ollut ensimmäinen kerta, kun City-lehden tasoinen asia teitä itketti, voi hyvät ihmiset!

Hankkikaa yleissivistys ja nouskaa henkisten pienuuksien yläpuolelle, ei parempana vaan viisaasti erottaen, minkä takia kannattaa vaivautua.

mainos

Hyvä alku on palata vanhojen paksujen paperikirjojen lukuun. Nyt on mennyt sellaiseksi, että vähän nettiä vilkuillaan, reagoidaan kritiikittä kaikkeen sellaiseen, mikä ei ole reagoinnin väärti, ja ollaan lyhytjännitteisiä. Eikä nähdä kuin palapelin palat, ei kokonaisuutta.

Vähän kunnianhimoisempaa jälkeä, kiitos.

Nimetön

_______________

Risikon pelko

Tuo Risikon malli työttömien pakko-osallistumisesta johonkin kansalaistyöhön päivärahan osittaisen vähentämisen pelossa saattaa todellakin johtaa kurjuuteen. Toivoisin teitä kirjoittamaan arveluja ja mahdollisia seurauksia marraskuun jälkeen, kun arvoisat ministerit ovat esittäneet konkreettiset toimenpiteet.

Nimetön

_______________

Talvivaarasta

Voimassa 7/2013 oli artikkeli otsikolla Suomi, Pohjolan Nigeria, jossa riivittiin Talvivaaran jätevesipäästöjä. Miksi Talvivaarasta puhuttaessa ei koskaan muisteta sitä, että Talvivaaran kaivos haki ympäristölupaa raskasmetallien talteenottoon, mutta se evättiin.

Jostain syystä suomalaiset viherpiipertäjät eivät halua kotimaista uraania voimaloihimme vaan sallivat nigerialaisen uraanin käytön. Miksi? Eikö olisi ympäristöllekin parempi asia, että kaivos ottaa kaikki metallit talteen eikä levitä niitä jätekasoihin?

Topi Linkala

_______________

Ymmärtämätön Kuparinen

Sinä et ymmärrä randilaisia yli-ihmisiä, minua taas kauhistuttaa sinun ymmärryksesi puute. Pressiklubin keskustelu epäonnistui, kuten mediakeskustelut aina. Epäonnistumisen syyt:

1. Te ylistitte Björnin hyveitä, ikäänkuin ahkeruuden ja sinnikkyyden kaltaiset asiat olisivat hyveitä itsessään, niiden käyttötarkoituksesta, eli köyhien päähänpotkimisesta, irrallisia. No, kai se on hyve, että jaksaa sinnikkäästä ja ahkerasti potkia. Minusta pahuuden palvelukseen valjastettu ”hyve” on hirviömäistä.

2. Randin ”filosofian” murhanhimoisesta sosiopaattisuudesta ei vissiin voi julkisesti puhua. Ikäänkuin toisen ajattelun psykoosinomaisuuden toteaminen olisi se psykoottinen irtaantuminen yhteisistä arvoista, jonka ympärillä Randin ajattelu pyörii, kuten Voimassa 5/2012 julkaistun Rand-jutun valossa on ilmeistä.

Mutta ei, sinulle on mysteeri, että oi miksi taloudellista valtaa kahmivat ajavat politiikkaa, joka järkyttää lintukotoamme.

Ehkä mysteeriä hälventää Randin itsensä/yli-ihmisen/sosiopaatin määritelmä, jonka hän muovasi lapsenmurhaaja William Hickmanin pohjalta:

”He is born with a wonderful, free, light consciousness […] resulting from the absolute lack of social instinct or herd feeling. He does not understand, because he has no organ for understanding, the necessity, meaning or importance of other people.”

mainos

Goddess of the Market: Ayn Rand and the American Right, s. 25–26. Löytyy Google Readista.

Vesa Karjalainen

_______________

Rohkea & empaattinen Susanna

Hei Susanna Kuparinen! Kiitollisuudentunteeni eivät koskaan ennen ole ylittäneet kynnystä, että olisi ihan pakko kirjoittaa toimittajalle, mutta nyt niin tapahtui.

Olen todella kiitollinen kannanotoistasi Pressiklubeissa, nyt erityisesti 20.9. lähetyksessä Wahlroosia ja hänen antamiansa lausuntoja kohtaan! Onnistut usein Pressiklubissa sanomaan kiteytetysti sen, mitä myös minä ajattelen.

Olet rohkea, empaattinen ja kirkasälyinen ja tuot esiin uskoakseni todella monen ihmisen mielipiteet.

Kiitos!

Marja Valkama, free-toimittaja

________________

Kommentti: Tuska jäi

Voima keskusteli toimituksellisesta etiikasta niin pääkirjoituksessaan kuin Osta oma uutinen -artikkelissa. Teema on mielenkiintoinen, tärkeä ja vaikea. Molemmat jutut ovat sen verran edustuksellisia, että rimani on korkealla. Olisi suonut asialle vähän nöyrempää ja analyyttisempaa lähestymistä. Naiivius voi olla hyvä tehokeino, mutta tuotteessa työnteko saisi paistaa paremmin.

En millään usko, että kukaan voi tehdä työtään täysin irti kulttuuristaan, perimästään, arvoistaan jne. Miksi ammentaa neutraalisuudesta, jota ei ole? Miksi mässäillä viestintätoimistojen tuotoksilla teksteissä, kun toimittaminen kuitenkin pohjautuu tietolähteitten käyttöön?

Viestintätoimistojen toimintaa, etiikkaa, taloutta ja linkitystä muuhun mediaan pitää käsitellä. Toivon mukaan keskusteluun tulee jatkoa ja reviiriä laajennetaan kattamaan myös muut suhmuroijat. Hämmästyin, miten esimerkiksi Yle jäi niin vähälle. Kaikenlaisten kytkösten ja kustantajien toikkaroinnin paljastaminen toimituksissa tekee medialle vain hyvää. Laskevat lukijamäärät eivät selity ainoastaan kuluttajien rahankäytön preferensseillä.

Toimittajiin vaikuttamista pitää käsitellä, vaikka siitä varsinaisen uutisen tekeminen on työlästä. Teemaa voisi paremminkin miettiä itsesensuurin ja mukavuudenhalun näkökulmasta; maaseutulehden toimittaja kun miettii kahteen kertaan miten kirjoittaa kyläkauppiaan toilailuista. Vaikka mittakaava kasvaa, toimittajan problematiikka ei muutu.

Yleisen harhaluulon mukaisesti lääkärit työssään pystyvät asettumaan inhimillisen elämän ylä- tai ulkopuolelle. Samaan euforiaan hamuavat toimittajat. Tämän päivän (1.10.) Hesarin pääkirjoitussivulla on Matti Apusen kirjoittamana tätä teemaa sivuava artikkeli. Ei tarvitse olla Matti Apusen kanssa samaa mieltä mistään. Juttu kannattaa silti lukea. Se käynnistää ajattelun, mikä kaiketi on Apusen tarkoituskin.

Voimasta jäi tuska. Kertaan: haluaisin toimituksellisesta etiikasta rehellistä ja yksinkertaista keskustelua, jossa tarkastellaan eri näkökulmia taloutta unohtamatta.

Unto Äikäs, Helsinki

  • 7.10.2013