Voiman & Fifin lukijoilla on asiaa.
Poliitikot pahin este
Kiitokset Susanna Kupariselle harmaan taloden torjuntaa koskevasta Horjahdus & Kamppi -artikkelista lehtenne numerossa 3/2013! Pahin este harmaan talouden torjumiselle ovat politiikot ja puoluepolitiikka. Päätöksenteon läpinäkyvyyttä ja todellisten vaikuttimien paljastamista tulee kaikin keinoin lisätä – ja tässä riipumaton media on avainasemassa!
ETT, Juva
__________
Hyvä lehti, huonot arviot
Kiitos upeasta lehdestänne, luen sen joka kuukausi ja arvostan sitä suuresti. Siksi olenkin ihmetellyt, miksi julkaisette kuukaudesta toiseen samojen, kirjallisesti täysin lahjattomien ihmisten levy- ja kirja-arvosteluja. Tarkoitan nyt niitä pieniä arvosteluja musiikki- ja kirjallisuussivuilla.
Uusimmassa Voimassa on yksi levyarvosteluhistorian pohjanoteerauksista. Tarkoitan Pertti Laesmaan ”arvostelua” Igor Stravinskyn Kevätuhrin uudesta levytyksestä.
Olisin toivonut saavani tietää, mitä Laesmaa oli mieltä siitä, mitä uusi levytys tuo lisää Kevätuhrien levytysten sarjaan, onko sovituksessa jotain kiinnostavaa, miten levytyksen akustiikka toimii jne.
Lukijana ehdotan, että lakkaatte julkaisemasta noita pieniä kirjoituksia ja poimitte sen sijaan listan kiinnostavista uutuuksista. Olette varmasti itsekin huomannut noiden arvostelujen olevan lehtenne heikoin lenkki.
Oikein hyvää kevään jatkoa Voiman toimitukselle!
Laura
Anteeksipyyntö
Hei, kirjoitin äsken palautetta, jossa vaikeroin pienten levy- ja kirja-arvostelujenne onnetonta tasoa. Palautteeseeni oli päässyt virhe, jota haluan pyytää anteeksi. Moitin Laesmaata helvetin surkean Stravinsky -arvostelun kirjoittamisesta, kun oikea syyllinen tuohon hirvittävään tekstiin oli Susanna Kuparinen.
Laesmaan arvostelut vaan niin usein saavat verenpaineeni kohoamaan, että sekoitin hänet tähänkin juttuun, johon hän ei ole osallinen. Suositan, ettette anna Kuparisen kirjoittaa kulttuurin arvosteluja, hänen lahjansa eivät selvästikään ole sillä saralla.
Laura
TOIMITUS VASTAA:
Olet oikeassa, että klasarilevytyksiä arvioidaan usein suhteessa edeltäviin levytyksiin, mutta kuten jutun ensimmäisestä kappaleesta voi lukea, kyseessä ei ollut levyarvio vaan ennakkojuttu Kansallisoopperan Kevätuhri-balettiesityksestä ja Stravinskyn biisistä sinänsä, näkökulmana se, kuinka minä sen kuulen.
Voimassa julkaistaan erityyppisiä kulttuurijuttuja, pikkuarvioissa skaala on laaja. Homma käy tylsäksi, jos ei silloin tällöin saa irrotella. Musiikki voi olla myös mielentila, etenkin Kevätuhri keväällä.
Pertti Laesmaa taas on ollut jazz-entusiasti jo vuosikymmeniä. Pertillä on vannoutunut fanijoukko, joka koostuu samanlaisista jazz-friikeistä.
Lue Rondoa, jos haluat ajantasaista tietoa uusista Stravinsky-levytyksistä. Lue Voimaa, jos haluat tietää, mitkä kaikki huumecoctailit eivät riitä saavuttamaan samaa tunnetta kuin Stravinskyn kuunteleminen.
Tai voit tarjota Voimaan lyhyitä, noin 1 000 merkin levy- ja kirjallisuuskritiikkejä osoitteeseen toimitus@voima.fi, sellaisia, joita itsekin haluaisit lukea!
Susanna Kuparinen, Toimituspäällikkö, ohjaaja & käsikirjoittaja
__________
Oikaisu: Juko sai palkinnon
Julkaisitte nettisivuillanne Sanna Uutun kirjoittaman kritiikin Teatteri Vanhan Jukon ja Projektori -ryhmän esityksestä Che – hän elää!? Kiitos siitä. Jutun alussa on kuitenkin asiavirhe: esitys ei voittanut VATAKin palkintoa, vaan palkinnon sai Teatteri Vanha Juko. Esitys tuli kylläkin samoihin aikoihin ensi-iltaan kun tieto palkinnon saamisesta julkistettiin.
Parhainta kevään jatkoa!
Jussi Sorjanen, Taiteellinen johtaja, Teatteri Vanha Juko
__________
Suomen oikeistomedia
Väitän, että suomalaisen yhteiskunnan pahin syöpä tällä hetkellä on oikeistolaisen median hegemonia. Suomessahan on aito sananvapaus ja netin kautta ei-oikeistolaiset mielipiteet voivat saavuttaa taviksen tajunnan, mutta ei sillä ole väliä mitä jossain marginaalissa huudellaan.
Sillä on merkitystä, mitä isolla tykillä ammutaan, kuka hallitsee päänäyttämöä. Esimerkiksi maakunnista vasemmistolaiset lehdet ovat hävinneet. Porvarilehdet ovat naamioituneet ”puolueettomiksi” ja manipuloivat kansaa tämän maskin turvin.
Oikeistolainen media puskee 24/7 kansalaisen tajuntaan uusliberalismia, elinkeinoelämän etujen promoamista, kritiikitöntä EU-ja euromyönteisyyttä ja Nato-myönteisyyttä.
Väitteeni tueksi on jo kättäkin pidempää. Vuonna 2011 ilmestyi tutkija Lotta Lounasmeren väitöskirja, Kansallisen konsensuskulttuurin jäljillä, jossa muun muassa todettiin Helsingin Sanomien 1990-luvulla promonneen uusliberalismia ja EU-myönteisyyttä.
Toimittaja Johanna Korhonen on paljastanut, että EU-äänestyksen alla HS:n toimittajia kiellettiin mainitsemasta EMUa. Sama meno jatkuu näköjään edelleenkin. HS:n päätoimittaja kopioi tekstejä suoraan EK:n papereista jne.
Aidosti monipuolisen tiedon saanti median kautta on yksi demokratian peruspilareita, ilman sitä demokratia ontuu ja pahasti.
Anonyymi
__________
Ekoturismista
Annareetta Rantalan Fifissä julkaistu blogipostaus Pääsiäinen vuorilla oli loistavaa tekstiä ja kokemuspohjaista analyysia ekoturismin, paikallisten ihmisten ja kulttuurin hiertymäkohdista. Tällaisia tv-dokkareita toivoisi näkevänsä kanavilla sikailupohjaisten suomalaisten tekemien ”muka-kova-meno-pakko-myydä-persettä- millä-tahansa-hinnalla” -tv-jätösten sijaan!!!
Mediatyöläinen
__________
Kiitos Messistä
Lämpöinen kiitos Laura Rantasen jutusta vammaisten toimintakeskus Messin toiminnasta Fifissä 19. huhtikuuta. Hyvin kirjoitettu ja rakennettu – ja täyttä asiaa.
Messin perustamisesta pitänee kiittää Eija Sjöblomia, jonka visiosta ja ideasta homma lähti. Ja myös Kristiina Anttila-Alkiolla oli sormensa isosti pelissä. Alussa oli kiemuransa, mutta puskemalla ja perustelemalla onnistuu.
Onneksi löytyi Hannele Vuorinen ohjaajaksi ja homma jatkuu ihmisen kokoisena. Kunpa pieni toimintaidea yleistyisi muuallakin. Yksin aika kova duuni, toivottavasti Hannele jaksaa jatkaa. Paljon otin aineksia toimintaan sisupartiosta, jossa aktiivinen kansalainen ja oman parhaansa tekeminen on se juttu.
Voimaa työhön ja valoisaa kevättä!
Pia, Messin ohjaaja ekat neljä–viisi vuotta
__________
Työkokeilu takaisin
Voiman numerossa 3/2013 kerrottiin Jukka Nivakosken kohtelusta Tampereen TE-toimistossa, joka eväsi Nivakoskelta oikeuden opiskella työmarkkinatuella.
Vuoden 2013 alussa voimaan tullut TE-toimistojen toimintaa ohjaava laki laki julkisesta työvoima- ja yrityspalvelusta sekä työ-ja elinkeinoministeriön palvelulinjaukset ovat heikentäneet TE-toimistojen palvelukykyä erityisesti nuorten osalta.
Uusi laki ei anna enää nuorelle vastavalmistuneelle mahdollisuutta päästä oman alansa harjoitteluun eli työkokeiluun ja saada tärkeitä ensimmäisiä työkokemuskuukausia.
Ministeriö on lisäksi linjannut, että asiakkaille on tarjolla TE-toimistoissa kolme palvelulinjaa, jotka ovat työnvälitys- ja yrityspalvelut, osaamisen kehityspalvelut ja tuetun työllistämisen palvelut.
Näillä kolmella linjalla pitäisi tavoittaa suoraan työmarkkinoille suuntaavat, osaamisen kehittämisen kautta työmarkkinoille suuntaavat ja ne, jotka pitää kuntouttaa työmarkkinoille.
Ongelma on se, että asiakkaiden sijoittaminen palvelulinjoille ei TE-toimistoissa ole yhtenäistä ja selkeää. Asiakkaiden, varsinkin nuorten, palveluntarve muuttuu jatkuvasti ja nopeallakin tahdilla.
Ikävä tosiasia on, että hallinnoilla on usein taipumusta byrokratisoitua. Onkin nähtävissä, että TE-toimistoihin on syntymässä palveluongelmia, koska palvelulinjojen välinen asiakkaiden joustava palvelu ja lakiin kirjattu siirto palvelutarpeen mukaan ei käytännössä aina toimi.
TE-palveluiden jäykkä organisointi voi pitkittää asiakkaan osumista oikeaan palveluun tai oikealle asiantuntijalle tai psykologille.
Uudistus on jo nyt vienyt kehitystä siihen suuntaan, että nuorille ei ole kaikissa TE-toimistoissa enää tarjolla nuorten palveluun erikoistunutta virkailijaa.
TE-toimistossa nuoret ovat olleet vuosikymmeniä ryhmä, joihin on haluttu erityisesti satsata. Nuoret ammattitaidottomat alle 25-vuotiaat asiakkaat tarvitsevat kasvokkain tapahtuvaa palvelua henkilöiltä, jotka ovat erikoistuneet nuorten kulttuuriin ja nuoruuden psykologiaan.
Jostain käsittämättömästä syystä tästä hienosta TE-toimiston periaatteesta ollaan jo jossakin päin Suomea luovuttu, ja nuoret asiakkaat on jaettu näille kolmelle palvelulinjalle, joissa virkailijoita ei välttämättä ole koulutettu kohtaamaan nuoria asiakkaita.
Virkailijat joutuvat palvelemaan ammattitaidottomia nuoria muun työnsä ohella.
Yllä mainitut seikat ovat ehkä vaikuttaneet siihen mielestäni väärään päätökseen, jonka Jukka Nivakoski sai opiskelutukeensa TE-toimistossa.
Erityisen harmillista on se, että työ-ja elinkeinoministeriö heikensi 16-vuotiaiden asiakkaiden palvelua TE-toimistoissa.
Työ- ja elinkeinoministeriö kielsi omilla ohjeillaan vuoden 2013 alusta yhdeksän euron päiväkorvauksen maksamisen alle 17-vuotiaille asiakkaille työkokeilun ajalta. Työkokeilun ajalta ei saa maksaa mitään.
On selvää, että nuorten on vaikea motivoitua palkattomaan työkokeiluun, kun 17-vuotias työtön kaverikin saa 32,46 e/pv työkokeilun ajalta.
Työpaikalla tapahtuva työkokeilu on nuorten ammatinvalinnan selkiytymisen kannalta ollut erityisen hyvä keino auttaa nuoria. On käsittämätöntä, että ministeriö ohjeillaan kieltää tehokkaan ja edullisen nuorten palvelun TE-toimistoilta.
Pientä toivoa asiaan tuo se, että eduskunta edellyttää hallitukselta puuttumista tähän epäkohtaan. Eduskuntaa huolettaa se, että kun nuorille ei makseta työkokeilun ajalta mitään, niin lähtevätkö he ylipäätään siihen ollenkaan.
EU:n huippukokous on hiljattain linjannut sen, että jäsenmaiden tulee tänä vuonna ryhtyä tosi taistoon nuorisotyöttömyyttä vastaan. Mutta edellä mainitut työ- ja elinkeinoministeriön toimet vievät mielestäni kehitystä toiseen suuntaan.
Jaakko Mikkola, Ammatinvalintapsykologi, Kainuun TE-toimisto
__________
TE-toimistoista
Ei ole Jukka N. todellakaan ainoa, jota on TE-keskus pannut halvalla! Itse jouduin hankaluuksiin Helsingin TE-keskuksen kanssa jo viime vuosituhannella!
Väitettiin, että olin kieltäytynyt töistä ilman syytä, vaikka olin sairaana! Päädyinkin työkyvyttömyyseläkkeelle 2000 ja edelleen oleskelen kotona 46-vuotiaana…
Osattiin sitä jo silloinkin, eikä mikään ole muuttunut!
Juha Raahela
__________
Transparency Suomessa & maailmalla
Voima-lehti 3/2013 kirjoitti laajasti korruptiosta ja sen torjujista, kuten Transparency Internationalista ja sen maajärjestöistä, kuten Transparency Suomesta. Arvio oli aika lohduton. Mutta näin huono tilanne ei ole.
Syynä siihen ei ole niinkään arvojen muutos, vaan vahvistuneet toimintamekanismit, kuten Transparency International. Sen tuottamiin aineistoihin perustavat toimintansa nykyään myös ne tahot, jotka järjestön toimintaa kritisoivat.
Mutta voisi mekanismi parempikin olla. Sabluuna, jossa jäsenmaiden hallitukset rahoittavat jopa mittavasti Transparency Internationalia, mutta eivät lainkaan maajärjestöjä, kuten Transparency Suomea, on ongelmallinen sekä toiminnan laajuuden että yhdistyksen johtorakenteen suhteen.
Ilman omaa toimistoa ja toiminnanjohtajaa yhdistyksen hallitukseen valikoituu lähinnä ihmisiä, joiden leipätyöhön korruption torjunta tavalla tai toisella sisältyy.
Sitä, missä määrin muut syyt, kuten Voima-lehden epäilemä ”hyvä veljeys”, hallitusvalintoihin vaikuttavat, on lopulta helppo testata. Siitä vain jäseneksi, vuosikokoukseen ja käsi ylös. Luulisin, että valinnan todennäköisyys pyörii ykkösen paikkeilla.
Tällaiselle haastamiselle nostamme hattua.
Erkki Laukkanen, Puheenjohtaja, Transparency Suomi ry.
TOIMITUS VASTAA:
Kiitos palautteestasi. Voima haastaa kaikki avoimuuden ja läpinäkyvyyden edistämisestä kiinnostuneet tahot liittymään Transparencyyn. Yhdessä voimme korjata Transparencyn ongelmat ja ottaa Transparencylle kuuluva paikka suomalaisessa yhteiskunnassa.
Jari Hanska, Voiman vt. päätoimittaja
Lue Transparencyn vastine kokonaisuudessaan Fifistä. Juttu julkaistaan viikolla 18. Laukkanen kertoo vastineessa muun muassa korruptiomittauksen ongelmakohdista, kehittämästään tarkemmasta mittaustavasta & siitä, mitä Transparency aikoo tehdä suomalaisen korruptiokeskustelun ”kuumalle kivelle”, finanssimarkkinoiden läpinäkyvyydelle.
