Levyt
Saddhujen matkassa. Pelle Miljoonan uusimman levyn Arambolin liikuttavista ja romanttisista tarinoista tulee mieleen kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Pellen romaani Buddha Blues, jonka vaeltavan machon uho on nyt pehmennyt kaipuuksi ”tyttöä” kohtaan, joka valitsee ”tuhat unelmaa”, vaikka ”tänä yönä voisit saada miljoonan!”
Jonkinlainen ponnettomuus vaivaa levyä ja osa lauluista olisi todellakin ansainnut tulla äänitetyksi verkkovirran piirissä. Ymmärrän kyllä pyrkimyksen nuotiotunnelmaan.
Levyllä matkataan myös treffeille Kathmanduun ja tiedostetaan Nepalin poliittinen kriisi ja inhimillinen hätä, ”Buddha hymyilee, mut ei leipää jaa.”
Ärsyttävästä maailmanmusiikkijolkotuksesta ja goalaisesta leväperäisyydestä huolimatta levy on aivan ihana! (MJ)
Pelle Miljoona & Rockers, Arambol. Stupido 2006. Neljä tähteä.
_______________
Purkitettua liveä. Edelliskesänä istuskelin ystäväni synttäripiknikillä Helsingin Lenin-puistossa. Paikalle tullut Mr. Moonhead – Valkyriansin kosketinsoittaja – vastaili kiltisti uteluihini tulevasta Valkyrians-pitkäsoitosta. Se oli tulossa ihan pian, melkein kannatti aloittaa hengityksen pidättäminen. Lähellä oltiin.
Nyt reilua vuotta myöhemmin luvattu levytys on käsissäni ja voin hengähtää helpotuksesta, sen verran hyvä kyseinen levytys on.
Eläimellisestä live-esiintymisestä tunnetun yhtyeen hengentuotteen purkittaminen ei aina ole helppoa. Vuoden 2004 Miracle-EP:tä Herra Kuupää arvosteli siitä, että studiossa otettiin vähän liikaakin nuottiöljyä ja siksi tuotos oli hieman lepsu. Tiedä sitten, mutta uutukaisella ei löysyydestä ole tietoakaan. Tiukkaa ska-rocksteady-2-tone -humppaa ekasta raidasta vikaan. (JT)
The Valkyrians: High and Mighty. Fat Belt Records 2006. Viisi tähteä.
_______________
Musiikkia uudistamassa. Vuonna 1996 DJ Shadow julkaisi Endroducing-esikoisensa, joka mullisti näkemykseni hip-hopista. Omituisiin funk-, soul-, elokuva- ja mainos-sampleihin nojannut instrumentaali hip-hop yllätti.
Kuluneen kymmenen vuoden aikana herra onkin sitten julkaissut vain kolme studiolevyä ja odotukset uudelta levyltä olivat luonnollisestikin katossa. Yllätys oli luvassa, kun uudella The Outsider levyllä Shadow ei uudistakkaan hip-hopia vaan tarjoaa yhdistelmän erilaisia musiikkityylejä.
Edellisillä levyillä musiikkityylejä sekoitettiin kappaleiden sisällä. Uudella levyllä kappaleet edustavat selkeästi hyphyä, rockia, folkia sun muuta. Yllättävää onkin tyylien saumaton yhteensovittaminen. The Outsider ei mullistanut hip-hoppia, mutta muistuttaa siitä, että hyvä musiikki iskee tyylistä riippumatta.(JT)
DJ Shadow: The Outsider. Island 2006 Neljä tähteä.
_______________
Positiivisia sooloja. Kesän ilonlähde oli Thom York. Radioheadin viimeisin levy oli niin masentava askel kohti tavanomaisuutta, etten odottanut paljoakaan sen keulamiehen soololevystä. Seesteinen levy osoittautui kuitenkin muuksi kuin Radioheadin kitararokin suuntaan tekemäksi korjausliikkeeksi. Pulppuilevan hypnoottinen syke todisti, että Radioheadin taantuma ei johtunut Yorkista.
Myös Giant Robotin pari edellistä levyä ovat tuottaneet hienoisen pettymyksen, Tuomas Toivosen kipparoima yhtye on tarjoillut vähän turhan lepsua himmailua. Tuoreella soolollaan Toivonen onkin tehnyt loistavan pesäeron emoyhtyeen tuotantoon ja hionut musiikkinsa entistä minimaalisemmaksi elektroniseksi kokeiluksi.
Eläköön sooloilut, eläköön omapäisyys. (JT)
Thom Yorke: The Eraser. XL Records, 2006. Tuomas Toivonen: New Album. Stupido 2006. Viisi tähteä.
_______________
Breakbeatia pyhältä maalta. Irakilaiset veljekset Wamid ja Naufalle muuttivat nuorina Ranskaan ja imivät vaikutteita länsimaisesta musiikista ja klassisesta arabialaisesta musiikista.
Irakilaisia juuriaan länsimaiseen musiikkiin yhdistelemällä syntyi erikoinen lopputulos, jonka voisi lokeroida Oriental breakbeat -otsikon alle. Syntymämaan miehitys ja vieraassa maassa varttuminen näkyy sanoituksissa. Viesti tulee läpi, pax pax ja suvaitsevaisuutta kiitos.
Elnar-albumilla turistaan englannin ja ranskan lisäksi myös arabiaksi. Nämä yhdistettynä Lähi-idän perinteisiin instrumentteihin länsimaisen breakbeatin päällä muistuttavat, että alue, joka näkyy meille konfliktien riivaamana painekattilana voi myös tarjota kulttuurinautintoja. Nautintoja, jotka parhaimmillaan voivat rakentaa siltoja idän ja lännen välille. (JT)
Aïwa: Elnar. Wikkid Records 2005. Neljä tähteä.
_______________
Mervi Jylhämö & Jari Tamminen
