Pääkirjoitus: Lentäminen on halpaa ja nopeaa, mutta lentokentillä tuntee olevansa osa karjaa, jota kuljetetaan kohti teurastamoa.
Kulttuurien välinen vuorovaikutus on mahtava asia. Uusien ystävien saaminen eri kulttuureista kasvattaa. Tieto toisista kulttuureista lisää avarakatseisuutta.
Lentäminen on halpaa ja nopeaa, mutta lentokentillä tuntee olevansa osa karjaa, jota kuljetetaan kohti teurastamoa. Lentäminen ei tunnu turvalliselta. Mutta silti kävin pikalomalla Pariisissa – lentämällä.
Paluulentoni Pariisista tökki, kun jokainen päivän lento oli ylibuukattu. Niinpä jouduin odottamaan neljä ylimääräistä tuntia lentoa, johon minulla ei ollut paikkaa eikä aiemmalle lennolle tilattua kasvisruokaa. Närkästyttävää!
Lentoa odotellessani pohdin, onko kolkolla kentällä kököttäminen paras tapa lomailla. Vegaani-ilmastonmuutosaktivisti sisälläni vihaa lentämisen epäekologisuutta, päästöjä, kenttien alle jäävien luontoalueiden tuhoutumista ja meluhaittoja. Mikä herättää minussa sen onnekkaan länsimaisen öykkärin, joka haluaa suhahtaa tuosta vaan Euroopan kulttuuripääkaupunkeihin?
Lennot ovat liian halpoja. Lentämisestä ei kerätä polttoaine- ja arvonlisäveroja. Kuinka moni jättäisi lennot väliin, jos hinnat määräytyisivät todellisten päästöjen ja verotuksien mukaan?
Lentämisen voi helposti saada kuulostamaan rationaaliselta kutsumalla sitä työmatkaksi. Toimittaja saa olla kiinnostunut vähän kaikesta, mikä oikeuttaa myös virikkeiden ulkomailta poimimisen lentoteitse. Matkajutuillaan toimittajat valitettavasti taas mainostavat lentomatkustamista.
Moraali iskee jetlagina viimeistään kotimaassa, ja alan saarnata lentämisen paheellisuudesta. Kulutushuumaisesta lentolomasta aiheutunutta morkkista voi tyynnyttää maksamalla vapaaehtoista lentoveroa jollekin valistuneelle ilmastonmuutosta torjuvalle järjestölle.
Lentokentällä luinNewsweekin laajaa artikkelisarjaa, joka oli suunnattu moraalisesta jetlagista kärsiville. Artikkeleissa esiteltiin uusi matkustusideologia: hidas matkustaminen. Sitä verrattiin slow foodiin, hitaaseen ruokailuun, jossa ruuan valmistaminen itsessään on tärkeä osa päämäärää.
Kukaan hyvä ihminen ei enää halua kiertää kymmentä Euroopan pääkaupunkia kymmenessä päivässä. Hyvät ihmiset tekevät matkan Siperian-junalla Aasiaan tai rahtilaivalla Amerikkaan. Newsweekissä vaadittiin myös, ettei laivamatkallekaan järjestetä mitään ohjelmaa.
Finnair taas vaatii, että Helsinki-Vantaalle rakennettaan uusia ulkomaan terminaaleja, koska kiinnostus Aasian matkailuun näyttäisi kasvavan järkyttävän paljon lähitulevaisuudessa. Lentojen lisääminen lisää ihmisten lentohaluja. Järkyttävän paljon. Kiireinen matkustusmuoto on kiireisen yhteiskunnan moottori, joka vain kiihdyttää kiireisyyttä. Lentomääriä ei saa lisätä.
Minä en halua enää ikinä sätkytellä lomalla turvatarkastusjonoissa huonoa omaatuntoa potevana. Mieluummin vaikka kävelen Pariisiin.
Hannele Huhtala
