Voimakalenteri: ”Minun päiväkirjani on ainoa, johon luotan”, venäläistaustainen 9-vuotias Kristina sanoo Airport Kidsin harjoituksista tehdyllä dokumentaatiovideolla.
TEATTERI
Kourallinen Teatterikorkeakoulun opiskelijoita istuu luokassa ja kuuntelee, kun Stefan Kaegi kertoo töistään.
”Yritän löytää ihmisiä, joilla on jotain sanottavaa maailmasta”, Kaegi toteaa. Siksi hänen teoksissaan puhuvat rekkakuskit, puhelintyöntekijät, tavalliset kadunkulkijat ja lapset.
Sveitsiläisen teatteriohjaajan Stefan Kaegin uusin projekti Airport Kids on kahdeksan 8–13-vuotiaan kolmannen kulttuurin lapsen kertomus. Näytelmässä kukin lapsi kokoaa erilaisista tavaroista itselleen kodin lentokentiltä tuttuun kuljetuslaatikkoon.
Kolmannen kulttuurin lapset elävät maassa, joka ei ole heidän kotimaansa. Kolmas kulttuuri on tila kahden kulttuurin välissä.
”Minun päiväkirjani on ainoa, johon luotan”, venäläistaustainen 9-vuotias Kristina sanoo Airport Kidsin harjoituksista tehdyllä dokumentaatiovideolla.
Airport Kidsin lapset asuvat Lausannessa, Sveitsissä. Osa lapsista on diplomaattiperheiden lapsia, osa pakolaisia. Jonkun vanhemmat ovat töissä suuryrityksessä, jonka pääkonttori on Lausannessa.
”Yhden näytelmän harjoituksiin osallistuneen lapsen vanhemmat käännytettiin takaisin Romaniaan, joten otamme häneen luultavasti yhteyden Skypellä”, Kaegi sanoo. Hänen mukaansa kolmannen kulttuurin lapsilla on vahva side läheiseen perhepiiriin, mutta heillä on vaikeuksia ystävystyä.
”Kun tapasin lapsia ensimmäistä kertaa, diplomaattiperheiden lapset tervehtivät minua suurin piirtein käyntikortti kädessä, hyvin asiallisesti. Välillä minua kylmää, että nämä lapset ovat aikuisena vastuussa yhteiskunnasta. Heillä on niin selkeä visio siitä, miten asioiden pitäisi olla.”
Kaegi on matkustellut ympäri maailmaa. Teostensa kautta Kaegista muodostuu kuva valveutuneesta ja tasa-arvoon pyrkivästä ihmisestä.
”Kysyimme lapsilta, mitä mieltä he ovat tulevaisuuden Afrikasta. Osa vastasi, että he eivät halua, että Afrikka on tulevaisuudessa olemassa, koska sieltä tulee vain ongelmia. Aika kovat ajat on edessä. Minua huolestuttaa, pitävätkö he minusta huolta sitten kun olen vanha”, Kaegi puistelee päätään.
Kaegi on matkannut ympäri maailmaa ja työskennellyt erilaisissa teatteriprojekteissa muun muassa Berliinissä ja Etelä-Amerikassa. Airport Kids -projektin vuoksi hän on asunut kaksi vuotta jälleen Sveitsissä.
”Sveitsi on ahdasmielinen paikka. Paluu on saanut minut hermostuneeksi ja ahdistuneeksi. Tällä hetkellä erään lakialoitekampanjan vuoksi kadunvarsilla on isoja mainosjulisteita, joissa mustia käsiä kurkottaa kohti laatikkoa, joka on täynnä sveitsiläisiä passeja. Laatikon päällä on teksti: ”EI!” Tällaiset kampanjat ovat älyttömiä, koska Sveitsin taloudellinen pohja on ulkomailta tulleissa sijoituksissa.”
Luennon jälkeen Kaegi vastailee kysymyksiin Teatterikorkeakoulun aulassa, joka on täynnä verkkariasuisia hikoilevia nuoria. Teatterikorkeassa on pääsykoeaika, ja Kaegia naurattaa pyrkijöiden tuskainen keskittyminen. Kokelaat venyttelevät ja pälyilevät jatkuvasti vaivihkaa ympärilleen.
”Minäkin ajattelin kerran hakea teatterikouluun. Kun saavuin koepaikalle, ymmärsin, että minun olisi pitänyt osata jo jotain. Kokeeseen kuului muun muassa taistelukohtaus miekkojen kanssa. Seurasin sitten vain exit-kylttejä”, Kaegi nauraa.
Kaegi ei oikein tiedä vieläkään, missä hänen kotinsa on: ”Yritän omistaa tavaroita mahdollisimman vähän. Kaikki tarpeellinen on tietokoneellani.”
Airport Kids 21.–22.8. kello 20 Helsingin Korjaamolla. Esitys on osa Juhlaviikkojen & Korjaamon Stage-festivaalia. Kaegi juhlaviikoilla myös Rimini Protokoll -ryhmän Call Cutta in a Box -projektilla, Kiasmassa 12.–31.8.
Hannele Huhtala
