Kyyneleet kuriin

Lukuaika: 2 minuuttia

Kyyneleet kuriin

Securitasin vartijoilla on villin lännen elkeet, joista ei pahemmin esimiehille kerrota.

Matkustin metrolla toukokuun alkupuolella Kulosaareen, ja asemalla minut pysäytti kolme lipuntarkastajaa ja neljä vartijaa. Heidän seurassaan oli kolme henkilöä, jotka vartijat olivat poistaneet metrosta liputta matkustamisen ja häiriköinnin takia.

Sadattelin huonoa tuuriani, koska ei minullakaan lippua ollut. Vartijat estivät minua poistumasta asematasanteelta kädet kyynelkaasupurkeillaan ja eihän siinä auttanut muu kuin ottaa 60 euron tarkastusmaksu vastaan.

Saatuani tarkastusmaksun jäin kuitenkin tarkkailemaan kolmen muun herrasmiehen edesottamuksia. Nämä kolme lievästi päihtynyttä nuorta miestä olisivat halunneet kovasti jatkaa matkaa metrolla, koska heillä ei ollut Kulosaareen mitään asiaa.

He olivat jo vastaanottaneet tarkastusmaksun, mutta rahaa lippuun ei ollut. Aikani katsottuani painelin asemalaiturin portaita alas metroaseman eteen odottelemaan Parempaa Puoliskoani.

Hieman sen jälkeen perässäni seurasi kaksi häirikkökolmikon jäsentä. He eivät olleet päässeet jatkamaan matkaa liputta. Sitten heidän perässään seurasi kolmikon viimeinen rimpuillen vimmatusti kolmen vartijan otteessa alas portaita. Mies roikkui kaiteissa vartijoiden repiessä häntä kohti ulko-ovia.

Vartijat väänsivät hänet irti kaiteesta ja raahasivat hänet alas portaita. Yksi vartijoista otti käteensä kyynelkaasupullon ja yritti sumuttaa sätkivää häirikköä. Huonosti kävi. Kaasusuihku osuikin vartijan huono-onnista kollegaa suoraan kasvoihin ja tämä kierähti alimmat porrasaskelmat kuin paraskin stuntmies.

Vartija makasi kyljellään ja piteli kasvojaan, hänen kollegansa taltuttivat häirikön ja laittoivat hänet maahan makaamaan kädet käsiraudoin selän taakse kiinnitettynä.

Katselimme kaoottiseksi revennyttä tilannetta epäuskoisina metroaseman ovilta: Yksi vartijoista makasi kaasutettuna kyljellään asemahallin lattialla, ja tarkastajarouvat kiikuttivat hänelle vettä ja paperipyyhkeitä.

Häirikkö makasi raudoissa maassa, jolloin toinen hänet taltuttaneista vartijoista kaivoi kyynelkaasupullon käteensä ja kysyi maassa makaavalta yhteiskunnan viholliselta jotain tyyliin: “Oliko hauskaa, hä? Katsotaan nyt, kuinka hauskaa sulla on!”

Tokaisunsa jälkeen hän kaasutti raudoissa makaavaa asiakastaan suoraan kasvoihin. Kyynelkaasu on pirullista ainetta. Olen nauttinut sitä vastentahtoisesti, joten tiedän, kuinka silmät ja hengitystiet ovat tulessa ja kipu on sietämätön.

Minä ja kaksi muuta asemalta poistettua aloimme huutaa vartijalle ja olimme menossa aseman ovista sisään hakemaan kaasutettua pois asemahallista, jossa leijaili edelleen sankka kaasupilvi. Vartija vastasi tähän suikuttamalla reilusti kaasua aseman ovia kohti.

Hyppäsimme takaisin aseman ovien ulkopuolelle edelleen huutaen vartijalle loukkauksia ja kysellen, mitä hän tarkalleen ottaen oli tekemässä. Asemalle saapuneesta metrosta tuli ulos naishenkilö, joka käveli hallin läpi poistuakseen asemalta. Tietäähän sen, miten käy, kun lähtee hortoilemaan kyynelkaasupilveen.

Lähetin Securitasille sähköpostia ja kyselin illan tapahtumista. Vastauksessa kerrottiin, ettei heidän rekisteriinsä ollut kerrottu mitään Kulosaaressa tapahtuneesta välikohtauksesta. He tosin halusivat kovasti lisätietoja illan tapahtumista.

Kehotin heitä katsomaan valvontakameroiden nauhat, mutta jostakin syystä sekin oli mahdotonta. Mielestäni on kummallista, ettei tällaisesta välikohtauksesta jää yrityksen rekisteriin minkäänlaista merkintää. Vartijat voivat jatkaa toimintaansa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Jos yrityksen johto on tämänkaltaisista välikohtauksista täysin tietämätön, mitä muuta tapahtuu heidän tietämättään?

Ystäväni kehottivat minua tekemään tapahtumasta rikosilmoituksen, mutta ketä voisin siinä syyttää? Yritystä? Vartijoilla ei ollut nimilappua eikä mitään muita tuntomerkkejä kuin kalju pää ja Securitasin univormut.

Kehotankin nyt kaikkia niitä, joilla on kamera tai nauhoittava kännykkä, käyttämään niitä vastaavanlaisessa tilanteessa ahkerasti, koska on ilmiselvää, etteivät metroasemien valvontakamerat ole ihmisten, vaan vartijoiden turvaksi.

Tämän kaiken keskelle saapui myös vaimokkeeni, joka ihmetteli meininkiä. Hetken katseltuaan hän ehdotti, että käsiteltäisiin tämäkin välikohtaus myöhemmin ja mentäisiin nyt vaan metrolla kaupunkiin. Hän antoi minulle matkarahaa ja olimme menossa asemahalliin, mutta lipuntarkastajat ja vartijat estivät pääsymme.

Kerroin heille, että vaimollani on kuukausikortti ja minulla rahat matkalippuun jonka voisin ostaa, jos arvon natsit voisivat vain siirtyä sivuun. Se ei käynyt päinsä, koska minä olin käyttäytynyt sopimattomasti, kuten myös juuri paikalle saapunut vaimoni. Aikamme tingittyämme päätimme ottaa taksin. Valitettavasti siihen ei kaikilla ole varaa.

mainos

Securitas oy:n turvallisuuspäällikkö Kari Holmströmin mukaan todisteita tapahtumasta ei ole, mutta asian selvittämistä jatketaan (toim. huom.).

Seppo Lampela, steen1(a)monsp.com

  • 9.9.2009