Kehitysyhteistyörahoja myönnetään myös lähetystyöhön. Raja lähetystyön ja kehitystyön välillä on hämärä.

FIDA International kerää varoja Turkissa, Makedoniassa ja Japanissa tehtävään lähetystyöhön. FIDA on helluntaiherätyksellinen lähetysjärjestö. Järjestön heinäkuisessa ystäväkirjeessä muistutetaan, että “arviolta 6900 kansaa ei vielä ole kuullut evankeliumia” ja että “lähetystehtävä on vielä kesken.”

Mielikuvilta ristiretkistä ei voi välttyä. FIDA on yksi ulkoministeriön kehitysvaroja eniten saavista järjestöistä. Ulkoministeriö tukee tänä vuonna järjestöjen kehityshankkeita lähes 67 miljoonalla eurolla. FIDA:n yhteenlaskettu tuki on kuusi miljoonaa euroa.

“Lähetystyö tehdään omilla rahoilla, valtion rahoja käytetään vain kehitysyhteistyöhön. Koska meillä on kumppanuussopimus ulkoministeriön kanssa, täytyy säännöistä pitää kiinni. Kehitysavun pariin pääsee kumppanuusmaissa ihan kuka tahansa. Samalla tavalla tietystikään ei ole mitään ennakkokarsintaa lähetystyön pariin, siinä kysyntä vaan on toisenlaista”, Eero Horstia toteaa. Horstia on FIDA:n kehitysyhteistyöjohtaja.

Horstia korostaa, ettei mitään vakaumusta haluta tyrkyttää, vaikka hänen mukaansa “Jumalan rakkauden annetaan olla esillä, jos joku haluaa siihen tarttua”.

FIDA International ry on yksi Suomen suurista lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestöistä, sillä on noin 400 työntekijää ja lisäksi vapaaehtoistyöntekijöitä vaihtelevia määriä.

Lähetys- ja kehitysyhteistyön tekeminen saman järjestön kautta saa kritiikkiä demokratia-aktivisti Marko Ulvilalta.

”Eihän se ole demokraattinen lähtökohta, jos kehitysyhteistyötä tehdään lähetystyön ehdoilla. Suomessa tästä asiasta ei edes ole mitään keskustelua. Valtion tuki lähetysjärjestöille on jäänne 1800-luvulta”, Ulvila toteaa. Hänen mukaansa lähetysjärjestöt tekevät käytännössä vain yhtä työtä projektimaissa, vaikka rahaa haetaan eri hankkeisiin.

“Helluntailaisilla lähetysjärjestöillä ei edes välttämättä olisi tarvetta kehitysyhteistyörahoille, vaan heille tärkeää on valtion antama oikeutus. Lähetysjärjestöt pääsevät sanomaan, että ‘ei me mitään lähetystyöntekijöitä olla’ paikoissa, joihin lähetystyöntekijänä ei olisi pääsyä. 1970-luvulla tukirakenteen nimi oli “kansalais- ja lähetysjärjestötuki”, perinne Kekkosen ajan Suomesta, jolloin valtion kassasta jaettiin potit Kemiralle, Pöyrylle ja lähetysjärjestöille”, Ulvila huomauttaa.

Suomalaisen lähetystyön ensimmäiset askeleet otettiin 1870-luvulla, kun kristityt lähetystyöntekijät käännyttivät pakanoita Ambomaassa.

FIDA Internationalin projekteissa kumppanuusmaissa yhteistyötä tehdään paikallisten järjestöjen tai valtion kanssa.

“Sellaisissa maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan toimintaa on rajoitettu, olemme yhteistyössä sitten esimerkiksi kommunistisen yksipuoluevaltion kanssa”, Horstia kuvailee.

Joissakin maissa FIDA:lla on sekä lähetystyö- että kehitysyhteistyöprojekteja. Horstia korostaa, että sekaannuksia lähetys- ja kehitysyhteistyön välillä halutaan välttää. Kumppanimaissaan FIDA toteuttaa kehitysyhteistyöprojekteja paikallisten järjestöjen kautta, minkä takia esimerkiksi kouluissa ei ole näkyvissä FIDA:n logoja.

“FIDA:n ykköstavoitteena ei ole näyttää kumppanuusmaissa omia logojamme, vaan näkyvillä ovat paikalliset järjestöt. Mutta kyllä tämä on tärkeä eettinen kysymys. Jos ajatellaan yksittäistä hyödynsaajaa, niin mitä pienemmät piirit kyseisellä henkilöllä on, sitä vaikeampaa on tietysti estää mahdollisia sekaannuksia”, Horstia lisää.

”Joskus herää sellainen ajatus, että päästäkseen johonkin kylään, lähetysjärjestöt kehittävät jonkin kehitysyhteistyöhankkeen”, Leo Olasvirta ulkoministeriöstä sanoo. Hän lisää samaan hengenvetoon, että useilla järjestöillä on aito vakaumus tehdä nimenomaan kehitysyhteistyötä, ei pelkkää lähetystyötä. Olasvirta on ulkoasiainministeriön kansalaisjärjestöyksikön johtaja.

Olasvirta korostaa, että ministeriö tarkastaa kehityshankkeita ja vaatii sitoutumista eriarvoisuutta estäviin ehtoihin.

“Kaksi kertaa vuodessa työntekijämme tekevät hankeseurantamatkoja. Hankkeiden evaluaatiota on tehostettu ja teemme pistokokeita, auditointeja vuodessa kuudelle hankkeelle. Näistä tehdään sitten todella tarkat tilintarkastukset”, Olasvirta kertoo.

Olasvirta on ollut työssään puolentoista vuoden ajan.

“Sinä aikana, jonka täällä olen ollut, ei yhtään väärinkäyttötapausta ole tullut ilmi. Kyllähän keskustelua on herännyt ja pohditaan, tulkitaanko rajaa samalla tavalla. Tietysti on selvää, että tällaisilla järjestöillä, joilla on jossain maassa sekä lähetys- että kehitysyhteistyötä, lähetystyöntekijän palkkaa ei voida maksaa ulkoministeriön rahoista. Lähetystyöntekijät saattavat myös opettaa ja toimia lääkäreinä, jolloin tilanne saattaa olla eri.”

Hannele Huhtala