Levyt: Sanoitukset etenevät kiehtovasti sodan neliöjuurista petoballeriinoihin, kantaaottavuudesta tajunnanvirtaan, räpistä runoiluun.
Aktivismin siemeniä.Imperial letters of Protection on Orko Elohiemin ja Company Flow’sta tutun Bigg Jusin toinen yhteinen kokopitkä. Levy on äänitetty vanhassa puuvillatehtaassa Etelä-Georgiassa. Tämä vihjaakin siitä, mitä on tulossa.
Sanoitukset etenevät kiehtovasti sodan neliöjuurista petoballeriinoihin, kantaaottavuudesta tajunnanvirtaan, räpistä runoiluun. Kippuraiset taustat nyrjäyttävät kehyksen sopivan vinoksi. Yhtälö potkii, lujaa.
Kuulija ei pääse karkuun tiheää tunnelmaa. Sitä vastoin hänet kaapataan kainostelematta poliittiseen karhunhalaukseen: …the most dangerous person of all is he who does nothing. Tämän tyyppiset viestit ripottelevat aktivismin siemeniä Yhdysvaltojen maaperää lannoittamaan. Evakuoikaa Valkoinen talo! (KC)
NMS: Imperial letters of Protection. Big Dada 2005. Viisi tähteä.
_______________
Talvimaan kaipuu kesään. 22-Pistepirkko-porukan Bone Voyage -yhtiö jatkaa tyylillään. Tyylikkäästi.
Kytäjä, kahden nuoren popparipojan instrumentaalihanke, on uudehkon levy-yhtiön tuorein julkaisu.
Kytäjän esikoislevy on lämminsoundista, aika akustista ja seesteistä tunnelmointia, joka välillä laajenee soulin suuntaan, paikoin progressiivisemmaksi revittelyksi.
Kokonaisuus on hallittu, vaikka musiikki pariin otteeseen vähäeleisyydessään onkin puuduttaa. Musiikki kuvaa ilmeisesti kesäpäivää, vai syyskesäkö jo on, maalla, järven rannalla.
Täydellistä talvimusaa siis, kaipausta siihen, mihin nyt ei voi päästä. Kesällähän me mieluummin menisimme sinne järveen kuin kuuntelisimme musiikkia järven tiimoilta. (JS)
Kytäjä: Kytäjä. Bone Voyage 2005. Kolme tähteä.
_______________
Ääniä avaralle päälle. Porin ukkelit jatkavat seikkailuja musiikin ihmeellisessä maassa, Ed Benttonin briljantti stabilismi -pitkäsoitolla. Levyn nimi on samalla kansivihkosen kiintoisan kymmensivuisen novellin nimi. Tarinassa Ed Bentton osallistuu skandaalinkäryisesti taidenäyttelyn avajaisiin. Avajaisia seuraa retki läheiseen maauimalaan.
Levylle puolestaan on, jälleen, taltioitunut jännittäviä kappaleita, joita Rättö tulkitsee minimalististen, jopa naivististen taustojen päälle. Kappaleissa liikutaan muun muassa shakkinappuloiden maailmassa ja vedenalaisen salapoliisin arjessa.
Levyä voi suositella lämpimästi kaikille ennakkoluulottomille sieluille, mutta samalla tulisi myöntää, että ei tämä lie kaikkia sytytä. Skarppia häröilyä yhtä kaikki. (JT)
Rättö ja Lehtisalo: Ed Benttonin briljantti stabilismi tai taivaallinen kylpysaippua. Ektro 2006. Viisi tähteä.
_______________
Ilman päällysvaatteita. Joskus Suomen talven kylmyys ahdistaa ja tulee kaipuu lämpimään Englantiin, jossa hyytävistä olosuhteista huolimatta tarkenee aina ilman päällystakkia. Ainakin paikallisen nuorison mielestä t-paita lämmittää riittävästi, vaikka räntää sataisi.
Tässä lager-oluen, fish & chipsin ja Fred Perry -kamppeiden maailmassa Arctic Monkeys elää. Esikoislevy on erittäin tarttuvaa indiepoppia punk- ja postpunkkoukkuja unohtamatta sekä nokkelaa lyriikkaa britti-Geezerin arjesta vähän The Streetsin hengessä.
Niin britiksi Arctic Monkeys saa kuulijansa luulemaan, että tämä levy ipodissa luulisi diskoon jonotuksen hoituvan kevyesti ilman päällysvaatteita, vaikka sitten Suomen helmikuussa. (JS)
Arctic Monkeys: Whatever People Say I Am, That’s What I’m Not. Domino 2005. Viisi tähteä.
_______________
Pahaa perusjunttausta. Aika ilkeästi Slideshaker bluesinsa tarjoilee. Reilusti garagea, groovea, koneita, rosokitaraa, puhaltimia, ujellusta…
Tanskalaisen Bad Afro Recordsin julkaisema In The Raw on bändin kakkoslevy ja askel perusjunttauksen ulkopuolelle, uusia sävyjä on löydetty reilusti.
Seestynyt bändi ei silti ole, vaan menee eteenpäin, kiihtyvällä vauhdilla. Omat sävellykset toimivat pääosin, ja soitto- ja laulutaito on riittävissä kantimissa kuulostaakseen uskottavalta.
Usein tämän tyylisten bändien ongelma on, ettei livenä välittyvää energiaa ja primitiivisen soiton hienoutta saada tallennettua nauhalle studiossa kovinkaan hyvin. Nyt siinä on kuitenkin onnistuttu. Bileet pystyyn ja In The Raw soittimeen. Ja namikat kaakkoon! (JS)
Slideshaker: In The Raw. Bad Afro 2005. Neljä tähteä.
_______________
33 minuutin hymy. Tigerbombs saa yhä hymyn popparin huulille. Pepe Troublen ja Kido Retron muodostaman duon kakkoslevyllä tempot ovat ehkä hieman laskeneet hyperaktiiviseen esikoiseen verrattuna, mutta vauhdikasta meno on vieläkin.
Urut ujeltavat, välillä pinnassa, välillä taka-alalla, ja kompit potkivat villisti joka suuntaan. Soitinvalikoima on laajentunut ja sovitusratkaisut ovat hieman tyylitellympiä kuin esikoisella.
Mittaa levyllä on kompaktit kolmekymmentä ja kolme minuuttia, joka on aivan riittävästi. Sen verran yhden kaavan mukaan biisit kulkevat. Kaava on kuitenkin omaa tuotantoa ja parhaimmillaan se toimii hyvin, joten hauskaa pitäisi riittää koko levyn pituudelta.
Albumin ultraviileästä torvilopusta ylimääräinen hymynaama. (JS)
Tigerbombs: Crazy Kids Never Learn. Pyramid 2006. Kolme tähteä.
_______________
Valkeita pöytäliinoja. Onko kravatti suorassa? Jakaus kohdallaan? Hilse pudisteltu hartioilta? Vielä paidan punkkutahra piiloon, jallupaukku huiviin ja ei muuta kuin pokkaamaan.
Rumpu/hammond-duo Nieminen ja Litmanen tekee musiikkia menneen maailman tanssiravintola-glamourilla. Silloin miehet olivat miehiä ja naiset naapuripöydän sutturoita, joita ei rohjennut lähestyä ilman muutamaa neuvoa-antavaa.
Orkesterin kakkoslevyn tunnelmat vaihtelevat svengaavasta yökerhojatsista alakuloiseen myöhäis-illan tunnelmointiin.
Soundia tukevoittaa väliin blueskitara, väliin kontrabasso. Disko- ja Motown-biittiäkin on tarjolla, joten tyylien kirjo on hyvinkin laaja. Mielenkiintoinen levy, jonka seurassa viihtyy valomerkin jälkeenkin. (JS)
Nieminen & Litmanen: More Adventures with… Grandpop 2006. Neljä tähteä.
_______________
Kemal Can, Joose Siira & Jari Tamminen
