Kirjoittanut jukka vuorio

Kulutuksen kuningatar

Lukuaika: 3 minuuttia

Kulutuksen kuningatar

”Raha ei tee lukijoista aivottomia idiootteja”, Gloria-lehden päätoimittaja Riitta Lindegren sanoo.

Kun kansalaisjärjestöt ja satunnaiset ekohippeilijät valmistautuvat marraskuun lopussa viettämään Älä osta mitään -päivää, löytyy samaan aikaan iso porukka ihmisiä jotka ovat tässä suhteessa toisinajattelijoita.

Ja heille on ihan oma lehtikin. Glorian nettisivujen mukaan lehden kansien sisällä ajellaan uusimmilla autoilla, istutaan parhaimmissa pöydissä, bisnesajatellaan tehokkaasti ja nautitaan luksuksesta maan äärissä. Lehti myös kutsuu itseään maan tärkeimmäksi suunnannäyttäjäksi muodin ja kauneuden saralla.

Lehden vastaava päätoimittaja on Riitta Lindegren. Kahden ulkomaanmatkan välissä hän löysi lokakuun loppupuolella aikaa tavata minut Sanoma Magazinesin kieltämättä komeassa toimitalossa. Odotustilassa on väljyyttä, kolmimetrinen metalliveistos, useita designsohvia ja vastaanottotiski, jonka takaa katselee kaksi tuimailmeistä vartijaa.

Etukäteen olin sanonut hänelle, että haastattelu koskee ”Älä osta mitään -päivää, shoppailua, kuluttamista ja kaikkea sen sellaista”. Hän suostui juttutuokioon epäröimättä.

Terve Riitta Lindegren. Aloitan nyt ihan näin sanomalla, että kävin juuri itse eilen shoppailemassa. Ostin uudet farkut ja vyön ja sormikkaat. Kaikki tulivat tarpeeseen, kun vanhat farkut ja vyö olivat rikki ja sormikkaita ei ollut. Täytyy myöntää, että tuli hyvä mieli siitä ostelusta.

”No jos ihan syntyjä syviä ajatellaan, niin ostettu asia on ikään kuin saalista. Shoppailu on tavallaan eläimellisen saalistusvietin toteuttamista. Pieni lapsikin voi kaupassa haluta jotain asiaa todella paljon, ja sitten kun se sen saa, niin tunteehan se suunnatonta iloa. Yhteiskunta ympärillämme antaa koko ajan meille uusia yllykkeitä mitä haluta, oli ne sitten osakkeita tai vaatteita tai mitä nyt kukakin haluaa.”

Vaatteista puheen ollen, olet sanonut pari vuotta sitten Helsingin muotimessuilla, että ekologisuus ja eettisyys ovat tärkeitä asioita myös vaateteollisuudessa. Mutta onko se totta?

”Valistunut kuluttaja tietää mistä hänen ostamansa vaatteet tulevat. Myös vaatteita myyvän firman tulee osata se kuluttajalle kertoa. On ihan selvää, ettei mikään iso tunnettu merkki voi tuottaa vaatteitaan millään lapsityövoimalla. Ja kestävä vaate on tietysti omalla tavallaan myös ekologinen.”

Eivätkö jotkut vaatemallit ammu aika pahasti itseään jalkaan, kun he ilmoittavat jonkun eläinoikeuskampanjan yhteydessä, että minähän en sitten turkista päälleni laita?

”Sanotaan nyt näin, että kunnioitan kyllä toisten ihmisten omia vakaumuksia. En heittele ketään kananmunilla, jos hän on eri mieltä minun kanssani. Jos joku on tosissaan turkiksia vastaan, niin mikäs siinä. Mutta sitten sen päätöksen takana on seistävä, vaikka tarjottaisiin sataatuhatta dollaria turkismuotinäytöksestä.”

Mikä sitten on oma mielipiteesi turkisvaatteiden eettisyydestä?

”Suomessa ketut ja minkit kasvatetaan eläinsuojelulain mukaan ja viranomaiset valvovat sen toteutumista. Turkistuotteiden käyttäminen on ihan ok. Se on ihan sitä samaa kun lihaa syödään, maitoa juodaan ja villasukkia käytetään. Eri asia on sitten Kiinan turkistarhat. Siellä ei eläinten pitoon ole sääntöjä tai valvontaa eikä kiinalaista turkista ostaessaan voi tietää minkälaisesta paikasta turkis on tullut. Ja tietty on ihan selvää, että mistään uhanalaisesta eläimestä ei pitäisi tehdä turkisvaatteita.”

Että pitää tietää tuotteen alkuperä?

”Kyllä pitää tietää mitä ostaa. Minä kävin Zimbabwessa ja ostin sieltä ihan virallisesta kaupasta norsunluurannerenkaan. Jotkut ovat ihmetelleet, että miten minä voin ostaa norsunluuta, mutta norsut on siellä ihan samanlainen ongelma kuin hirvet täällä. Niitä on siellä liikaa, joten niitä saa metsästää. Rannerenkaassani ei ollut mitään laitonta tai kiellettyä, mutta monet suomalaiset turistit jotka menevät maamme rajojen ulkopuolelle sortuvat ostamaan asioita jotka eivät siedä päivänvaloa.”

Kotimaassa vietetään aika suuri osa ajasta kaupallisessa ympäristössä.

”Niin, kauppakeskuksista on tullut vapaa-ajanviettokeskuksia. Sinne mennään perheen kanssa viettämään päivää. Kun elämäntyylinä on ostoskeskus, niin se ruokkii ihmisen ajattelutavan siihen, että tavaraa on ihan älyttömästi vaikka minkälaista ja siinä vielä saatavilla. Luottokortti taskussa voi hämärtyä, että kaikki maksaa.”

Ei sentään vielä onneksi tyypillistä suomalaisille, vaikka monilla opiskelijoillakin jo luottokortit on.

”Kulutuselektroniikan shoppailu on suomalaisille tyypillistä. Kun uusi Nokia ilmestyy markkinoille niin totta vie se pitää hankkia. Ja on enemmän sääntö kun poikkeus, että kun television tai DVD-soittimen vie korjaamolle, niin siellä sanotaan, että ei kannata korjata, osta uusi. Eikä kukaan kyllä halua elektroniikkaa kierrätyskeskukselta.”

No ei. Lehtesi Gloria on käsittääkseni suunnattu ihmisille joilla on varaa shoppailla vähän reilummallakin kädellä. Laskin, että lokakuun Gloriassa on 240 sivua ja 66 koko sivun mainosta. Sitten on juttuja, joista on vaikea suoralta kädeltä sanoa, että ovatko ne journalismia vai mainoksia.

mainos

”Raha ei tee lukijoista aivottomia idiootteja. Ja se näkyy esimerkiksi siinä, että ollaan lehdessä panostettu myös juttujen kulttuuripuoleen. Eikä Gloriassa kenellekään sanota, että pitää ostaa kaikki mitä lehdessä mainostetaan, päinvastoin. Siellähän sanotaan, että järki käteen sen shoppailunkin kanssa.”

Mutta esittelyissä kerrotaan kuitenkin hinnat.

”Aluksi Gloriassa ei ollut tuote-esittelyjen ohessa hintatietoja. Mutta lukijoilta tuli paljon yhteydenottoja, että he haluavat tietää mitä se tuote maksaa ja mistä sitä saa. Tuote-esittelyt tarjoavat enemmän informaatiota kuin mainokset. Kyllä me journalistista puolta paljon mietitään, eikä olla mikään katalogi.”

Missä menee journalismin ja mainoksen raja?

”Kun lehdessä on jotain tuote-esittelyjä, niin niille toimitus tavallaan antaa takuun, että nämä ovat Glorian mielestä hyviä. Maksetussa mainoksessa voi lukea, että tämä voide nuorentaa sinua 10 vuotta, mutta juttuun niin ei voi tietenkään kirjoittaa. Ja esimerkiksi jossain vaatejutussa, niin onhan siinä muotitoimittajan käsitys esillä, että mikä juuri nyt on muotia.”

________________

Lokakuun Glorian ja Voiman mainokset numeroina

Perustettu: Gloria 1987, Voima 1999

Lukijoita: Gloria 293 000 (KMT, S06/K07), Voima 61 000 (KMT, K07)

Sivumäärä: (lokakuu 07) Gloria 172, Voima 60

Liite: Gloria Bisnes 68 sivua, Voima: Ekumeeninen vastuuviikko 8 sivua

Mainossivuja: Gloria noin 70, Voima noin 25

Mainossivujen osuus sivuista (%): Gloria 40, Voima 42

Yksittäisiä mainoksia: Gloria 61, Voima 107

Kulutustuotemainoksia (kpl.): Gloria 53, Voima 13

Kulttuurituotteiden ja -palvelujen mainoksia: Gloria 2, Voima 84

Yhteiskunnallisia mainoksia: Gloria ei yhtään Voima 5

________________

Jukka Vuorio