Dodolaiset pystyttivät hyötypuutarhan Pasilaan.
Salaattia, perunaa, porkkanaa, yrttejä. Kaikkea tätä voi kasvattaa omalla takapihalla. Mutta entä jos omaa takapihaa ei ole? Sitten voi ottaa haltuun yhteistä tilaa ja pystyttää viljelypalstan siihen. Tila voi olla kerrostalon katto, yhteisparveke tai hylätty maa-alue.
Suomalaisen ympäristöjärjestö Dodon aktiivit pystyttivät omansa joutomaalle Helsingin Pasilan Veturitalleille. Heille guerrilla gardening ei ole pelkkää kadunkulmien ja liikenneympyröiden kaunistusta. Tarkoituksena on hyödyntää viljelystila ruuantuotannolle.
”Ruokaa on aina tuotettu kaupungeissa erityisesti kriisiaikoina. Arkistoista löytyy kuvia, kuinka sota-aikana Senaatintorilla on viljelty perunaa ja Pietarissa kirkon edustalla on ollut kaalimaa. Ilmastonmuutoksen myötä alkaa hätätila jälleen olla päällä, kun ravinnon tuotannosta ja koko elinkaaresta on tullut yksi globaaleista ympäristöongelmien aiheuttajista”, Kirmo Kivelä sanoo.
Dodolaisten puutarha on pystytetty paikalle, josta sen näkee junista. Tarkoituksena on herättää huomiota ja luoda uusia käytäntöjä ruuanviljelylle.
”Me saatiin perheen kanssa just kaupungin viljelypalsta, mutta niihin on kyllä tosi pitkät jonot”, Kivelä lisää.
Urbaanin viljelyn pitäisikin tuoda luomutuotanto lähelle kuluttajia ja mahdolliseksi kaikille. Pasilassa ruuan turvallisuudesta ollaan tarkkana. Ratapihan maa ei ole turvallisinta mahdollista, niinpä viljelylavat ovat irrallaan maasta. Lisäksi sadon turvallisuus tarkastetaan mittauksin.
Dodon viljelypalstan multa on saatu lahjoituksena Helsingin Vedeltä, ihmisjätökset on kompostoitu turvallisiksi. Opastusta puutarhan hoitoon he saivat Hyötykasviyhdistykseltä.
Taimella oleviin kasviksiin on käynyt tutustumassa edellisenä yönä ilmeisesti pupu, joka onneksi ei ole tehnyt kovin pahoja vaurioita. Maistan salaatinlehteä, se on juuri niin rapea ja maukas kuin vaan hyvä salaatti voi olla.
”Jaoimme Maailma kylässä -tapahtumassa ihmisille härkäpapuja ja herneitä viljeltäväksi”, Tea Tönnov kertoo. Hän toimii Dodon riveissä Turussa, jossa ei vielä ole saatu yhtä isoa palstaa pystytettyä. Heillä on Kirjakahvilan lähellä Vanhalla Suurtorilla muutamia taimia, jotka he olivat saaneet lahjoituksina. Pasilan palstalla asiat ovat sujuneet jouhevasti juuri sen ansiosta, että lahjoituksia on tullut paljon ja innokasta väkeä on riittänyt hoitamaan palstaa.
Dodon tarkoituksena on kiinnittää huomiota myös kaupunki- ja asuntosuunnitteluun. New Yorkissa on puuhattu taloa, jossa viljelymahdollisuudet on huomioitu jo talon rakennusvaiheessa. Mielikuvituksellisimmissa hankkeissa visioidaan viljelykelpoisista pilvenpiirtäjistä. Netistä luettavaa löytyy hakusanoilla vertical farming.
”Tässä ainakin on yksi vihersormi pystyssä keskellä Keski-Pasilan kaavoitussuunnitelmia”, Kivelä nauraa.
Hannele Huhtala
Lontoon yössä tapahtuu kummia.
Pimeyden laskeutuessa joukko tummia hahmoja kumisaappaineen ja lapioineen hyökkää rikkaruohojen valtaaman maapalan kimppuun, ja kas, aamun valjetessa rumiluksen tilalla onkin silmiä hivelevä kukkaistutus.
Keitä ovatkaan nämä urbaanit hortonomit?
Nämä lapiosankarit ovat osa kasvavaa globaalia Guerrilla Gardening -liikettä, ja näitä guerrilloja löytyy lähes jokaisesta maailmankolkasta Yhdysvalloista Uuteen-Seelantiin. Liike on saanut Britanniassa niin opiskelijat kuin eläkeläisetkin kuokkimaan joutomaita.
Saarivaltio on täynnä roskaisia radanvarsia, ankeita parkkipaikoja ja risukkomaisia takapihoja. Näitä epäesteettisiä maaplänttejä suoran toiminnan ympäristöaktivistit haluavat kaunistaa. Lupia kyselemättä.
Periaatteessa kyseinen tonkiminen on Britanniassa rikos. Yleistä maata ei niin vain mennä kaivelemaan. Siksi siemensissit iskevätkin yleensä öisin, mutta urheimmat istuttelevat päivisinkin, jolloin näkyvyyttä liikkeen toiminnalle saadaan lisää. Etuna päiväiskuissa ovat myös hyväntahtoisten ihmisten kiikuttamat ilmaiset siemenet, taimet ja teekupposet!
Yleensä virkavalta suhtautuu näihin tulppaaniguerrilloihin ymmärtäväisesti. Maailmassa on suurempiakin rikoksia kuin roskien kerääminen ja kukkien istutus. Kunnanisätkin ovat tyytyväisiä, kun kaupunkikuva muuttuu ruusuiseksi ilman kustannuksia.
Lama kurittaa Brittein saaria, ja vyötä kiristetään taas yhtä reikää tiukemmalle. Säästövinkit ovat kunniassa, joten kasvimaidenkin suosio on noussut huikeasti. Halutuimmilla alueilla jonotuslistat voivat olla jopa vuosien mittaisia.
Tässäkin asiassa guerrillat tulevat apuun. Kaupunkien keskustoissa keskitytään yleensä kukkaistutuksiin, mutta suuremmille, puhtaimmille alueille istutetaan muun muassa marjapensaita, perunoita, salaattia, porkkanoita, kaaleja ja sipuleita kaikkien iloksi.
Guerrilla Gardening -liikkeen katsotaan alkaneen New Yorkista 1970-luvulla, mutta jos mennään historian syville juurille, niin Britanniassa oli jo 1600-luvulla idealistisia maanviljelijöitä, joiden mielestä maa kuului kaikille, ei pelkästään rikkaille. Nämä niin kutsutut diggersit olivat agraari-anarkisteja, joiden päämäränä oli jyrätä hallitsevan luokan maanomistajat ja muodostaa tasa-arvoisia maanviljelysyhteisöjä. Siniveriset kuitenkin näkivät punaista ja mokomat luokkayhteiskunnan vastustajat nitistettiin.
Britanniassa guerrilla-liikkeen johtohahmoja on entinen mainosmies ja maalaispoika Richard Reynolds. Hän on myös kirjoittanut kirjan On Guerrilla Gardening.
”Päävihollisemme ovat laiminlyönti ja välinpitämättömyys”, Reynolds kertoo. ”Suurkaupungit ovat täynnä aivan käyttämättömiä alueita. On sulaa hulluutta, jos maata ei käytetä hyödyksi. Myös suora toiminta kiehtoo. Emme kysele lupia. Joskus poliisit hätistelevät meidät pois, mutta tulemme aina takaisin!”
”Kun muutin kerrostaloon Lontoossa, siellä ei ollut lähelläkään puutarhaa, mutta joutomaata oli yllin kyllin, joten päätin tehdä oman cityplantaasin, josta tuli todella hieno. Se on ollut esillä monessa lehdessäkin”, hän hehkuttaa.
”Meidän guerrillojen taktiikka on anarkistinen ja asenne vallankumouksellinen, mutta päämääränä on yksinkertaisesti tehdä rumasta kaunista ja tuottaa iloa. Ja yllättää! On jännittävää huomata kasvillisuutta siellä missä sitä ei normaalisti näe”, Reynolds nauraa.
”Emme sotke seiniä graffiteilla, vaan koristamme asfalttiviidakkoa toisin tavoin. Niin sanotun siemenpommin heittäminen auton- tai junan ikkunasta toimii oivallisesti.”
”Mikä parasta, olen saanut naapurinikin innostumaan kaupunkipuutarhuroinnista!”
Vandalismia parhaimmillaan!
Katarina Boijer
Hannele Huhtala, Katarina Boijer
