Arvostelussa Catelin & Bocquetin albumi Kiki – Montparnassen kuningatar.
Monilahjakas Alice Prince, taiteilijanimeltään Kiki, eli 1920–1940-luvun boheemissa Pariisissa ja teki itsestään aikakauden kuuminta kuumaa.
Kiki elätti itsensä toimimalla paikallisten taiteilijoiden mallina ja prostituoituna, kuten niin monet maalta muuttaneet työläistytöt. Kiki poseerasi Montparnassen taitelijayhteisön kuvataiteilijoille, kuten Picassolle, Cocteaulle, Modiglianille ja Man Raylle, josta tuli Kikin pitkäaikainen miesystävä.
Mutta Kiki oli muutakin: kabareelaulaja, tanssija, näyttelijä ja maalari. Hän oli vahvalla itsetunnolla varustettu nainen, sekä aikansa tuote että aikaansa edellä. Nykyään Kiki lokeroitaisiin sekopää-kreisibailaajaksi. Kokaiini ja viini maistuivat.
Kikistä välittyy sarjakuvassa elämäniloinen hedonisti, joka ei ole liian fiini käydäkseen kusella kadunreunassa, kun siltä tuntuu. Makea elämä ei kanna loppuun asti, Kiki kuolee köyhänä ja sairaana. Harmi, että Kikin sielunelämää ei juuri puida, sitä kokevaa puolta, joka saa lukijan rakastumaan hahmoihin.
Jos Pariisin boheemit kiinnostavat, kannattaa lukea rinnalla Joan Sfarin Pascin (Huuda Huuda 2009), joka vilisee samoja hahmoja. (HS)
Catel & Bocquet: Kiki – Montparnassen kuningatar. Arktinen banaani 2010. 416 s. Neljä tähteä.
Henri Salonen
