Pohjoiskarjalainen rauhantutkija sekä kauppatieteen ja tekniikan tohtori Tarja Cronberg kokeilee, voiko vihreistäkin tulla koko maan kattava puolue.

Pohjois-Karjalan ensimmäinen vihreä kansanedustaja Tarja Cronberg on melkoisen muutoskykyinen. Cronberg on kauppatieteen ja tekniikan tohtori, hän on tehnyt pitkän akateemisen uran muun muassa tulevaisuudentutkimuksen, sosiologisen teknologian ja naistutkimuksen parissa. Cronberg on myös toiminut Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana ja viimeksi Kööpenhaminan rauhantutkimuslaitos COPRI:n johdossa.

Tuoreesta kansanedustajasta odotetaan nyt puolueensa uutta suunnannäyttäjää, siltaa cityvihreiden ja alueellista kehitystä ajavien maakuntavoimien välille.

Cronberg ei tahdo sijoittaa vihreitä oikeisto-vasemmistoakselille eikä lyödä lukkoon vihreää talouspolitiikkaa.

”Pienyrittäjyyden kehittämisessä, palvelualan kilpailuttamisessa ja sosiaalisten yritysten luomisessa vihreät voivat joskus olla lähempänä kokoomusta, hyvinvointivaltion puolustamisessa taas lähempänä vasemmistoa”, Cronberg muotoilee.

Rauhantutkija Tarja Cronberg ei lähtenyt politiikkaan hetken mielijohteesta. Aktivoitumisensa syiksi hän mainitsee oikeistopopulismin nousun, maan kahtiajaon ja hyvinvointipalvelujen sekä kuntien valtionosuuksien leikkaukset.

”Kun leikkauksia priorisoidaan, vastakkain asetetaan arkeen liittyviä pehmeitä asioita. Kysytään, leikataanko terveydenhoidosta vai kulttuurista, ei sitä, leikataanko puolustusmenoista vai kulttuurista”, Cronberg ironisoi.

Leikkaukset osuvat hänen mukaansa erityisesti naisvaltaisiin aloihin. ”Hallituksen elvytyspaketissakin miehet ja maansiirtokoneet saavat töitä. Mielestäni olisi parempi panna rahat palveluihin, se loisi enemmän työpaikkoja.”

”Pohjois-Karjalan muuttoliike on liian voimakas. Vaikka kehitimme maakuntajohtaja-aikoinani innovatiivisia projekteja, ja tukena oli EU-rahoja, työpaikkoja ei syntynyt tarpeeksi nopeasti.”

Cronberg tähdentää, että media on keskittynyt Helsingin ongelmiin. Pohjois-Karjalassa leikkaukset ja niiden synnyttämä köyhyys ovat olleet jyrkempiä.

Cronbergin kotimaakunta ei ole koskaan ollut vihreille helppoa aluetta. Natura-ohjelma ja Kolin suojelu saivat aikoinaan asemasodan piirteitä. Monet ihmettelivät Cronbergin valintaa lähteä sitoutumattomana vihreiden listoille.

”Jos joku kokee, että olen yhtäkkiä tullut vihreisiin, se ei ole ihan totta. Tutkin 1980-luvulla yhteisöasumista ja olin aika aktiivinen vaihtoehto- ja kansalaisliikkeissä.”

Cronberg myöntää, että puolueeseen on iskostunut cityvihreyden leima. ”Tämä on osaltani kokeilu, voiko vihreistäkin tulla koko maan kattava puolue. Toistaiseksi vastaanotto eduskuntaryhmässä on ollut hyvää.”

Pohjois-Karjalan puolustaja ennustaa, että sukset voivat mennä eduskuntaryhmässä ristiin esimerkiksi vanhojen metsien suojelun ja suurpetojen vuoksi.

”Pohjois-Karjalan metsämaasta on suojeltu neljä prosenttia. Suojelu aiheutti työttömyyttä. Maakunta ei saanut kompensaatiota, kuten Kainuu ja Lappi. Etelä-Suomessa on suojeltu alue prosentin luokkaa, joten muualtakin voisi suojella.”

”Neljännes Suomen karhuista ja kolmasosa susista on Pohjois-Karjalassa. Pitäisi toimia, jotta ne levittäytyisivät tai hyväksyä, ettei niin korkea konsentraatio pienellä alueella ole eläimillekään hyvä.”

Pohjois-Karjalassa vieroksutaan ulkopuolelta tulevia suojelupäätöksiä. ”Lisäksi meillä elää vielä käsitys, että mitä enemmän melua, sitä enemmän työpaikkoja. Yritin aluekehitysohjelmassa puhua puhtaudesta ja hiljaisuudesta voimavarana. Monet nauroivat ja sanoivat, että joudutaan viimeinenkin ovi lukitsemaan”, Cronberg tilittää.

Myös taloudellisen toiminnan ja luonnonsuojelun yhdistämisestä on maakunnassa hänen mukaansa esimerkkejä.

”Lieksan Ruunaankoskia, joita ei rakennettu, käy vuosittain laskemassa 150 000 ihmistä. Se loi kymmeniä työpaikkoja. Kolilla on luontokeskus, hotelli, kansallispuisto ja metsäntutkimusta, Kolillekin on suojelun ansiosta syntynyt kymmeniä työpaikkoja.”

”Luonnonsuojelun ja taloudellisen toiminnan välisen ristiriidan tasoittaminen on minulle poliittisesti tärkein tehtävä”, Cronberg linjaa.

Karjalaisessa kulttuurissakin on uutta elinvoimaa. ”Sillä on kaksi ulottuvuutta. Ilosaarirockin suosion myötä on Joensuuhun syntymässä populaarikulttuuriyrittäjyyttä. Meneillään on karjalaisuuden modernisaatio. Kansankulttuuria eivät ole pelkästään itkuvirret ja Kalevala, vaan myös Värttinä ja Sähkökannel.”

Euroopan unioni on jakautunut Irakin sodan jäljiltä, itälaajeneminen ja EU:n perustuslaki ovat lähitulevaisuuden asioita. Nyt jos koskaan olisi todellisen kansalaiskeskustelun paikka, Cronberg toteaa.

”Tällä hetkellä on painetta juuri niiden asioiden suuntaan, joista politiikot EU-liittymisen aikaan sanoivat, ettei niitä tulisi: yhteiseen ulkopolitiikaan ja yhteispuolustukseen”, Cronberg huomauttaa ja korostaa vielä kerran avoimen keskustelun merkitystä.

Cronbergin arvio maailman tilasta on tyly. Ainoastaan Eurooppa voi luoda poliittisen vastavoiman ennaltaehkäisevään voimankäyttöön tarttuneelle USA:lle. Siksi uskottava yhteinen ulkopolitiikka on tavoittelemisen arvoinen. ”Tämä ei tarkoita yhteistä sotilaallista puolustusta. EU:n poliittinen voima on rauhanprojektina.”

Ei hän federalistiksikaan tunnustaudu, esimerkiksi yhteisvaluuttaan hän suhtautui kriittisesti. ”Ikävää, ettei Suomessa järjestetty kansanäänestystä Emusta. Vaikka kansanäänestyksistä olisi mitä mieltä tahansa, hyvä puoli niissä on kansalaisten tietotason huima nousu.”

Cronberg on tehnyt tutkimusta Yhdysvaltain ja Venäjän puolustusteollisuuden sopeutumisesta kylmän sodan jälkeiseen tilanteeseen, ”miekkojen takomisesta auroiksi”. Nyt ollaan menossa täsmälleen päinvastaiseen suuntaan.

”Pohjois-Korealla on potentiaalinen mahdollisuus tuottaa ydinaseita ja ampua ohjuksia Japaniin sekä Etelä-Koreaan. Jos USA hyökkää Irakiin, missä näitä aseita ei ole, ja jättää Pohjois-Korean rauhaan, se viestii maailmalle, että muidenkin maiden kannattaa ruveta kehittämään ydinpelotetta.”

Puolet viikosta Cronberg asuu Höytiäisen Teerisaaressa. Maakuntajohtaja-aikoina lehdistö kutsui häntä ”Suomen ensimmäiseksi etätyöntekijäksi”. Tietotekniikan kehitys on hänen visioissaan yksi keino pitää maaseutua elinvoimaisena.

”Jo nyt on näkyvissä muuttoliikettä, jossa koulutetut lapsiperheet etsivät taloa maalta. Eräät heistä ovat it-yrittäjiä. Ruotsissa raken-netaan laajakaistaverkkoa koko maahan, se olisi Suomen aluepolitiikassakin piristysruiske.”

Haastattelen Cronbergiä hänen äitinsä kotona Helsingin Kaivopuistossa, töihin Arkadianmäelle hän kiiruhtaa kolmosen ratikalla. Onko mahdollista, että kansanedustajuus ja mustissa autoissa istuminen muuttavat välittömän oloisen naisen persoonaa? ”En usko, että se vaikuttaa. Maakuntajohtajana istuttiin tilaisuuksissa eturivissä ja oltiin hirveän juhlallisia. Jos en aiemmin puhunut kapulakieltä, ei se varmaan tartu tulevaisuudessakaan.”

Jani Saxell