Korpien kätkyissä Komi

Lukuaika: 2 minuuttia

Korpien kätkyissä Komi

Taigalla matkustetaan orjatyövoimalla rakennettuja kiskoja pitkin.

Uraliin nojaten, Itämerelle tähyten, Suomesta 1 000 kilometriä itään lepää Ruotsin kokoinen maa, jossa humisevat Euroopan suurimmat salot ja jota asuttavat suomalaisten kielisukulaiset. Syktyvkarista Vorkutaan hyppii orava oksalta oksalle. Tämä maa on Komin maa.

Taiga eli komiksi parma kattaa kolme neljännestä tasavallasta, jonka humusta kyntävät kymet, täplittävät öljykenttien tulet, ja jossa poro juoksee tundralta suoraan pääkaupungin Syktyvkarin kahvilaan ja tilaa espresson.

Jussi KonttisenSankarimatkailijan Komi vie retkelle, jolla kylät, luonto ja etnokulttuuri innostavat ja ympäristöongelmat ja yhteiskunnan kehitys huolestuttavat. Komin miljoonasta asukkaasta neljäsosa on komeja. Kaikkiaan komeja on Venäjällä 420 000.

Matka Komiin on tehtävä itse, valmismatkoja ei ole, ja venäjää on osattava. Parhaiten Komissa liikkuu junalla pitkin leirivankien rakentamaa rautatietä.

1930- ja 1940-luvuilla gulagin eräs pääosa sijaitsi Komissa, ja vankeja oli satojatuhansia. Komilainen älymystö tuhottiin. Gulag pysäytti kansallisen kehityksen, joka pääsi jatkumaan vasta Neuvostoliiton romahdettua.

Syktyvkarissa moderni komikulttuuri näkyy. Kominkielinen folklore-teatteri tahkoaa nuorten tekijöiden esityksiä ja Zarni An -yhtye ammentaa komien laulu- ja soitinperinteestä.

Olympiahiihtäjistään kuten Raisa Smetaninasta tunnetun Komin kielipolitiikka on ollut parempaa kuin yleensä Venäjällä. Kominkielistä kouluopetusta ei silti ole, komi on vain yksi oppiaine muiden joukossa. Kominkielisiä kirjoja julkaistaan parikymmentä vuosittain. Komin kaupungit ovat yleisesti venäläisiä, maaseutu on komilaista.

Luonnonvaroista, öljystä, hiilestä ja metsävaroista, valuvat tulot ovat kirittäneet Komia taloudellisesti, mutta viime vuosien lakimuutokset ovat kääntäneet tulovirran yhä enemmän Moskovaan. Nyky-Venäjän politiikka sorsii vähemmistöjä. Komissa on myös lakkautettu kriittisiä lehtiä.

Jämäkän komilaisuuden ytimeen voi uppoutua Izvan piirissä, jonka asukkaista 90 prosenttia on komilaisia ja poronhoitokulttuuri kukoistaa. Izvassa taistelu vähemmistöjen oikeuksista on yhdistynyt ympäristöliikkeeseen, joka on Komissa vahva.

Vuosituhannen vaihteessa ylikansallinen öljy-yhtiö Petšoraneftegaz aikoi aloittaa poraukset suojelualueella. Izvassa puhkesi kansannousu. Kansalaisjärjestö Izvatas nosti oikeuskanteita, keräsi adresseja ja järjesti mielenosoituksia.

Öljy-yhtiö joutui perääntymään. Samalla Izvan piirin paikallishallinto demokratisoitui, kun bisneseliitti joutui vaaleissa 2003 väistymään Izvatasin tieltä. Izvatas on jatkanut ympäristötuhojen kritisointia ja järjestänyt Moskovassa mielenosoituksen Maailmanpankkia vastaan, joka aikoo rahoittaa sual-yhtiön alumiinioksiditehtaan Petšora-joen varteen.

Ekoaktivisteja yhdistää myös Petšoran pelastuskomitea. Se on kritisoinut Mondi-yhtiötä, jonka paperitehdas laskee dioksiinia jokiin, ja Plesetskin avaruuskeskusta, josta ammutut raketit putoavat metsiin. Greenpeacen mukaan 10 prosenttia Komista pumpatusta öljystä vuotaa putkista. Vuonna 1994 sattui tuhoisa öljyonnettomuus, jossa 100 000 tonnia öljyä valui Petšora-jokeen.

Luonto on tärkeää komilaisuudelle. Komissa on upeat mahdollisuudet retkeillä, veneillä, kalastaa ja metsästää. Tai pistäytyä kokeellisella hirvitilalla, jossa kesytetään hirveä ratsueläimeksi.

Euroopan koilliskolkassa Vorkutan läheltä voi bongata Halmer Ju:n autiokylän, jonka kulttuuritalon presidentti Putin tuhosi sotaharjoituksissa 2005 ampumalla sitä ohjuksella Kuolan niemimaalta.

Jussi Konttinen: Sankarimatkailijan Komi. Like 2007. 318 s.

Ville Ropponen

  • 9.9.2009