”Kännissä kuin grönlantilainen”

Lukuaika: 5 minuuttia

”Kännissä kuin grönlantilainen”

Tanskassa asuu noin 15 000 entisestä siirtomaasta Grönlannista muuttanutta & heidän jälkeläistään. Heitä riivaa narkkaavan kännieskimon myytti, vaikka valtaosa elää ihan tavallista elämää.

Kivinen kajakki ja sen omistaja, kivikasvoinen grönlantilaista sankaria esittävä patsas on surullisenkuuluisa maamerkki Christianshavnin torilla Kööpenhaminassa, kivenheiton päässä vapaan hasiskaupan Christianiasta.

Tuiman patsaan vartioima tori on saanut maineen päihde-ongelmaisista, työttömistä ja kodittomista grönlantilaisista, vaikka joukossa on yhtä lailla tanskalaisia. Pullo kiertää ystävältä toiselle jo aamusta. Koirat tapittavat uskollisina huikkaa ottavia omistajiaan. Tanskalainen sanonta kuuluu: ”kännissä kuin grönlantilainen”, ja puskaradiossa kiertää arveluita, joiden mukaan alkoholi soveltuu huonommin inuitin geeniperimälle kuin eurooppalaisille, mutta kukaan juttua eteenpäin välittävä ei tunnu tietävän, pitääkö väite paikkansa.

Kâlé, 46, on yksi Christianshavnin grönlantilaisista. Hän ei välitä ohikulkijoiden katseista.

”Minulla ei ole ongelmia tanskalaisten kanssa”, Kâlé nauraa.

Kâlé saapuu lähes joka aamu Christianshavnin torille asunnottomien yösuojasta, jossa on saanut nukkua yönsä viimeisen vuoden ajan, sillä hänellä on asunnoton kausi meneillään.

Kâlé alkoi polttaa pilveä ollessaan 13-vuotias.

”Näin lapsena painajaisia, niin pahoja, etten halua vieläkään puhua niistä ääneen. Kun aloin polttaa, painajaiset katosivat.”

Pilveä seurasi vallatuissa taloissa vietetty nuoruus, kovien huumeiden kokeilu, alkoholi ja muutama vankilatuomio hasiksen myynnistä ja pienistä rikoksista. Hän kertoo nyt rauhoittuneensa ja jättäneensä rikokset.

Kâlén ystäväpiiri on ollut esillä lehdissä ja dokumenttielokuvissa. Muutama entinen koditon vetää kesäisin kanaaliajeluita Kööpenhaminassa ja näyttää turisteille kadunmiehenä vietettyjen aikojen nukkumapaikkojaan.

Vaikka Kâlé ei surkuttele kausittaista kodittomuutta, ei hän sitä romantisoikaan.

”En voi sanoa, että olisin onnellinen siitä millaista elämäni on ollut, mutta voin olla kiitollinen saamistani kokemuksista.”

Juomisen lopettaminen on Kâlén mielessä päivittäin, aina siihen asti, kunnes hän tapaa kaverit.

”Haluaisin lopettaa, mutta se merkitsisi ystäväpiirin menettämistä.”

Kâlé on hymyilevä, rauhallinen mies. Hän heilauttaa kättä morjestaakseen ja halaa torille saapuvia tuttujaan tämän tästä.

”Meitä on kahdeksan kaveria, jotka autamme toisiamme.”

Toisinaan, kun meno rauhoittuu, suupielet vakavoituvat hetkeksi, ja pilke hälvenee silmistä.

”Olen saanut nähdä niin monen ystäväni kuolevan, että siihen tottuu. Sen näkee kuka lähtee seuraavaksi. Ajattelen joskus, olenko itse seuraava.”

Kâlé saapui Tanskaan ollessaan kahdeksanvuotias. Moni grönlantinlainen muuttaa Tanskaan töiden tai opiskelujen perässä, kertoo Ane Louise Lynge., joka työskentelee sosiaalityöntekijänä grönlantilaista kulttuuria edistävässä Det Grønlandske hus -järjestössä. Usein muuton taustalla on toive paremmasta tulevaisuudesta.

”Osa tulee tänne Grönlannista pakoon ongelmia, kuten alkoholia, kotiväkivaltaa tai insestiä”, Lynge sanoo.

mainos

Grönlanti on Tanskan entinen siirtomaa, yhä Tanskalle kuuluva itsehallintoalue. Pienessä Tanskassa asuu laskutavasta riippuen 12 000–18 000 grönlantilaista. Määrä on huomattava, sillä Grönlannin kaikki 58 000 asukasta eivät muodostaisi edes täyttä yleisöä Roskilde-festivaalin päälavan eteen. Pääkaupungissa Nuukissa asukkaita on 16 000. Siellä sijaitsee myös yliopisto.

Mutta psyykkistä taakkaa pakoon ei pääse muuttamalla, vanhat kivut kulkevat mukana.

”Jos on ollut lapsuudessa esimerkiksi insestin uhri tai kotona on juotu, eikä aikanaan ole saanut apua, silloin ei ole kenenkään omaa syytä olla koditon. Naapurit tai opettajat eivät asioihin puutu”, Lynge sanoo.

”Sitten mietitään, miksi kouluttautuminen tai työnhaku on jollekin hankalaa. Mutta keskittyminen on vaikeaa, jos mielessä on jatkuvasti häpeä ja ongelmat lapsuudesta”, hän jatkaa.

Hieman alle kymmenes Tanskan grönlantilaisista elää sosiaalituen varassa.

Valtion antama tuki vaihtelee tapauskohtaisesti.

”Jos ei ilmoittaudu työnhakijaksi, ei myöskään saa rahaa”, Lynge sanoo.

Grönlanti modernisoitui 1950-luvulla. Moni metsästäjänä ja kalastajana itsensä elättänyt muutti kaupunkeihin kohonneisiin kerrostalorivistöihin ja siirtyi töihin kalatehtaisiin. Kalakantojen vaihtelu vaikutti työllisyyteen, eikä uusi elämä kaupungissa ollut kaikille helppoa.

”Perheemme ja sukumme hajosivat, kun kaikki muuttivat eri kaupunkeihin työn vuoksi”, kertoo vuonna 1955 syntynyt Lynge omasta lapsuudestaan.

Samoihin aikoihin grönlantilaislapset alkoivat opetella tanskaa kouluissa.

Modernisaatiota on helppo pitää suurena pahana, vaikka 50-luvulla moni muukin valtio modernisoitui ja kaupungistui. Voiko se kuitenkaan olla syy syrjäytymiselle?

Grönlannista Tanskaan kaksikymmentä vuotta sitten rakkauden perässä muuttanut 49-vuotias Pitsi pitää kodittomuutta omana valintana, johon voi itse vaikuttaa.

”He voisivat löytää itse töitä. Ulkopuoliset voisivat sen sijaa auttaa vähentämään alkoholinkäyttöä”, Pitsi tuumii.

Pitsi lopetti alkoholinkäytön 13 vuotta sitten vieroituksessa. Hän kouluttautui ja sai töitä hoitajana Christianiasta ja sittemmin Kööpenhaminan kaupungilta vanhainkodista.

Voimaa selvänä pysymiseen Pitsi saa isoäidistään, jolle lapsena pujotti helmet neulaan Grönlannin värikästä ja pikkutarkkuutta vaativaa kansallispukua tehdessään.

”Minun isoäitini oli voimanainen. Hän ei ollut juomari, ei juonut edes kahvia, mutta kasvatti yksin seitsemän lasta, kun näiden isä kuoli kajakkionnettomuudessa.”

Pitsin lapsuus 1960-luvulla pienessä Alluitsop Paa – Quaqortoq’kin kylässä oli onnellinen. Äidillä oli kauppa, ja isä toimi kylän sähkö- ja palomiehenä. Pian moni kyläläinen muutti työn perässä muualle, eikä kauppa enää menestynyt.

”Kun 1950–60-luvuilla ihmisiä siirtyi kaupunkeihin, se ei ollut hyväksi. Me 1960–70-luvuilla syntyneet juomme enemmän kuin nuoremmat sukupolvet, sillä kasvoimme alkoholikulttuuriin. Aloitimme teineinä juomalla joka viikonloppu, sitten juominen lisääntyi”, Pitsi puistaa päätään.

Hän työskenteli kalatehtaalla ennen Tanskaan tuloaan.

”Tehtaalla oli rankkaa mutta hauskaa. En nuorena ikinä kuvitellutkaan muuttavani Tanskaan, mutta täällä ollaan.”

mainos

Pitsi asuu nyt yhdessä tanskalaisen miesystävänsä kanssa.

”Joskus kysyn poikaystävältäni: miksi te eurooppalaiset toitte alkoholin Grönlantiin, mutta ette opettaneet meille kuinka juoda sitä? Mutta toisaalta, jos Tanska ei olisi tullut Grönlantiin, niin joku muu maa olisi.”

Pitsi ei enää juo, mutta hasista hän polttaa lähes päivittäin Christianiassa sijaitsevassa grönlantilaisten kerhotilassa. Ison rakennuksen sisätiloja koristaa maalaukset jäävuorista. Pöydissä pelataan korttia, hasis tuoksuu.

Televisio jupisee taustalla seinille. Kun uutisislähetyksessä siirrytään yllättäen käsittelemään Grönlannin uraanivaroja, hiljenee suuri huone kuin käskystä. Kaikki keskittyvät seuraamaan.

Keittiössä Dorthe-niminen nainen valmistaa lihakastiketta ja perunoita. Dorthe on asunut vuoden Tanskassa yksin, sillä lapset jäivät Grönlantiin.

”Tanskaan muuttaminen ei ollut helppoa, mutta toivon, että lapseni muuttaisivat perässä, sillä täällä on parempi tulevaisuus.”

Hän teki toimistotöitä, mutta joutui lopettamaan terveytensä vuoksi, eikä ole vielä onnistunut saamaan uutta työpaikkaa.

”Täällä on rasismia grönlantilaisia kohtaan. Ehkä minun on siksi vaikeaa saada töitä.”

Sosiaalityöntekijä Lyngen mukaan ennakkoluulot näkyvät tanskangrönlantilaisten arjessa.

”Jos olet grönlantilainen, sinua saatetaan katsoa tietyllä tapaa työkeskuksessa tai sosiaalipalveluissa. Ihan kuin meidän täytyisi uudelleen ja uudelleen sanoa, että emme ole sen kummallisempia kuin muutkaan.”

Olisiko grönlantilaisilla erilainen maine, jos heistä se murto-osa, joka näkyvästi juo alkoholia ulkosalla porukalla, tissuttelisi yksin kotona? Negatiivinen leima lankeaa myös sen 90 prosentin niskaan, joka elää tavallista elämää. Stereotypia on tiukassa.

Dorthen mielestä juominen on yhtä iso osa molempia kulttuureja.

”Siinä missä tanskalaiset juovat yksin kotona tai pubeissa, grönlantilaiset juovat kavereiden kanssa ulkona.”

Matkailuyhtiö Visit Greenlandin vuonna 2012 tekemän kyselytutkimuksen perusteella 40 prosenttia tanskalaisista yhdistää sanat alkoholi, päihteiden väärinkäyttö ja sosiaalituki grönlantilaisiin.

”Tutkimus osoitti, kuinka sokeeraavaa tiedonpuute on. Ihmiset uskovat stereotypioita tosiksi”, kommentoi Nivi Christensen, grönlantilaisjärjestö Kalaallit Illutaatin tiedottaja ja kulttuurityöntekijä.

Samaan kyselyyn vastanneista 42 prosenttia uskoi, että yli puolet tanskangrönlantilaisista elää sosiaalituen varassa, vaikka todellisuudessa luku on alle kymmenen prosenttia.

Joka vuosi tanskalaismediassa julkaistaan vertailuja tanskalaisten ja grönlantilaisten alkoholinkäytöstä. Christensenin mukaan viimeisen neljän vuoden ajan tulos on kertonut alkoholinkulutuksen laskeneen Grönlannissa.

”Ja joka vuosi tulos on jostain syystä iso uutinen. Ihan kuin sitä ei voisi uskoa todeksi”, huokaisee Christensen.

Christensen on nuori tanskangrönlantilainen ja väsynyt kuluneeseen stereotypiaan. Hänen mielestään monen tanskalaisen tiedot Grönlannista ja grönlantilaisista kaipaavat päivitystä, jotta mielikuvat vuosikymmenien takaa eivät ottaisi paikkaa totuudelta.

”Ongelmia oli paljon 50-, 60- ja 70-luvuilla, mutta Grönlanti on kehittynyt hyvin nopeasti noista ajoista. Tiedän erään miehen, joka kävi Grönlannissa 60-luvulla ja sanoo yhä, ettei koskaan mene takaisin näkemiensä ongelmien takia. Näitä ihmisiä on vaikea puhua ympäri.”

mainos

Christensen antaa huutia myös uskomukselle, jonka mukaan grönlantilaisen geeniperimällä ja alkoholiriippuvuudella olisi yhteys.

”Sanonta on perusteeton. Tutkimuksia alkoholin vaikutuksista alkuperäiskansoihin ei voi verrata grönlantilaisiin, sillä grönlantilaisista juuri kukaan ei ole 100-prosenttisesti inuitti. Grönlannissa on vierailtu viikingeistä lähtien niin monesti, että geeniperimä on sekoittunut.”

Osalle tanskangrönlantilaisista koko sanonta tulee täytenä yllätyksenä.

”En ole ikinä kuullutkaan moisesta alkoholi- ja geenimyytistä”, Dorthe nauraa. Hän yhtyy Christensenin mielipiteeseen tiedonpuutteesta.

”Monet tanskalaiset ajattelevat, että Grönlannissa asutaan vieläkin igluissa ja kuljetaan koiravaljakoilla. Tanskalaiskouluissa pitäisi opettaa enemmän”, Dorthe sanoo.

Anna Näveri

  • 28.1.2014