Kanadassa asuva Deepa Mehta joutui hindunationalistien vuoksi lykkäämään trilogiansa viimeisen osan tekemistä usealla vuodella.

Elokuvaohjaaja Deepa Mehta syntyi vuonna 1950 Intian ja Pakistanin rajalla sijaitsevassa Amritsarissa. Hänen hinduvanhempansa tulevat Lahoresta, joka oli ennen vuonna 1947 tapahtunutta jakoa kaupunki pohjoisessa Länsi-Intiassa mutta kuuluu nyt Pakistaniin. Mehtan vanhempien, kuten useimpien muidenkin alueen hinduperheiden, täytyi muuttaa jaon myötä.

Valtauskonnoltaan sikhiläinen Amritsar on intialaisittain pieni kaupunki – ainakin, jos sitä vertaa viidentoista miljoonan asukkaan Delhiin, jossa Mehta vietti nuoruutensa.

Mehtan isä oli filmilevittäjä ja omisti useita teattereita. Mehta katsoi nuorena satoja elokuvia ja kasvoi alan teollisuuden ympäröimänä. Hän ryhtyi silti opiskelemaan filosofiaa Delhin yliopistossa. Henkilökohtainen sysäys elokuvamaailmaan tuli opintojen jälkeen.

”Valmistuttuani työskentelin pienessä tuotantoyhtiössä, joka teki dokumentteja. Opin tekniset valmiudet elokuvien tekemiseen. Aiemmin leikin ajatuksella akateemisesta urasta, mutta opetustyöhön vaadittavaa kärsivällisyyttä minulla ei ole”, Mehta toteaa sähköpostihaastattelussa.

Mehta muutti Torontoon 23-vuotiaana vuonna 1973, kun hän tapasi Delhissä tutkimusta tekemässä olleen Paul Saltzmanin, kanadalaisen elokuvantekijän ja avioitui tämän kanssa. Mehta, hänen miehensä ja veljensä perustivat Sunrise Films -tuotantoyhtiön, jossa valmistui dokumenttielokuvia ja televisio-ohjelmia.

Sam & Me (1991) on Mehtan ensimmäinen fiktio-ohjaus. Se sai kunniamaininnan Cannesin festivaalilla, Kultaisen kameran palkintosarjassa. Elokuva kertoo nuoresta maahanmuuttajasta, intialaisesta pojasta, joka on pestattu huolehtimaan vanhasta juutalaisesta miehestä Kanadassa. Tarina rakentuu miesten väliselle ystävyyssuhteelle.

“Sam & Me pohjautuu omiin kokemuksiini ollessani maahanmuuttajana Kanadassa. Siinä nousevat esiin kysymykset johonkin kuulumisesta ja nostalgiasta omaa kotimaata kohtaan”, Mehta kertoo.

Kun ohjaaja alkoi tehdä Fire-elokuvaansa (1996), hän ei vielä tiennyt sen johtavan Fire-Earth-Water-trilogiaan. Ajatus naisten elämää käsittelevästä kokonaisuudesta heräsi ensimmäisen osan tekoprosessin aikana.

Fire kertoo kahdesta intialaisesta keskiluokkaisesta naisesta, jotka ovat väsyneet avioliittoihinsa. Earth (1998) kuvaa vuoden 1947 taistoa Intian ja Pakistanin välillä, nähtynä nuoren tytön silmin. Waterin (2004) keskiössä ovat naisleskien majatalon asukkaat, eristettynä muusta elämästä 1930-luvun Intiassa. Maassa naisleskien uudelleen avioituminen oli aiemmin tabu.

”Fire kertoo sukupuolen ja seksuaalisuuden politiikasta, kamppailusta yksilön sisäisten ajatusten ja vallitsevan perinteen välillä. Earth kuvaa Intian ja Pakistanin 1947 käymän sodan politiikkaa, maiden jakamisen taistelua ja sen vaikutuksia tavallisiin ihmisiin.”

”Water tarkastelee uskonnon politiikkaa, uskon ja tietoisuuden välistä ristiriitaa. Elementit tulevat metaforisoituvat näissä konflikteissa – elementit, jotka voivat kasvattaa ja myös tuhota meidät”, Mehta sanoo.

Ohjaajana Mehtasta voisi käyttää määritteitä rohkea, feministinen, kansainvälinen, modernia intialaista elokuvaa tekevä. Mehta itse ei pidä kuitenkaan rajoista tai määrittelyistä – ei todellisista saati kuvitelluista.

Mies- ja naisohjaajien välillä ei ole Mehtan mukaan erottelua Intiassa, tai muuallakaan maailmassa, muuten kuin lukumäärällisesti.

”En ole itse kohdannut urallani vaikeuksia sukupuoleni vuoksi, vaikka ymmärrän, että näin voisi olla”, Mehta sanoo.

Deepa Mehtan mukaan naisten asema ja tasa-arvo Intiassa ovat nykyisin paranemassa. Seikkaan vaikuttavat maan taloudellinen elinvoimaisuus ja kasvu, koulutuksen lisääntyminen ja sosiaalisten olojen parantuminen.

Elokuvat ovat ansainneet useita kansainvälisiä palkintoja. Fire on myyty yli kolmeenkymmeneen eri maahan. Kriitikot ovat kiittäneet Mehtaa siitä, että hän pystyy saamaan aikaan menestystä laajasti ja rakentamaan ymmärrystä kulttuurista toiseen. Tradition ja yksilön välinen kamppailu on universaali aihe, vaikka se olisikin tietyssä tarinassa aikaansa ja paikkaansa sidottu.

Vastalauseilta Mehta ei ole välttynyt. Fire-elokuvassa lesboviittaukset aiheuttivat kohahduksen. Uudelleen kohahti Waterin kohdalla, kun traditioiden kyseenalaistaminen sai aikaan sen, että hindunationalistit reagoivat elokuvaan jo sen tekoprosessin aikana.

Water oli aikataulutettu ilmestyväksi 2000, mutta protestien vuoksi elokuvan valmistuminen viivästyi neljällä vuodella. Elokuvaa ei myöskään voitu kuvata Intian sisällä, vaan filmaukset siirrettiin Sri Lankaan.

Kun Water esitettiin Toronton kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla 2005 ja Intiassa Keralan ja Mumbain elokuvafestivaaleilla vuoden 2004 lopulla, elokuvaväen reaktiot olivat suopeita.

Nykyinen tuotantoyhtiö kantaa nimeä Deepa Mehta Films. Ohjaaja työskentelee joko keittiön pöytänsä ääressä Kanadassa tai vanhempiensa bridgepöydällä Intiassa. Hänen seuraava elokuvansa Exclusion pohjautuu historialliseen tapahtumaan, joka ajoittui 1900-luvun alkupuolelle Intian ja Kanadan välillä.

”Tällöin 367 intialaista matkusti Vancouveriin japanilaisella aluksella Komagata Marulla. He halusivat jättää ahdistavan elämänsä Englannin alla ja toivoivat uutta alkua paremmasta. Matkustajilta evättiin kuitenkin pääsy Kanadaan rasististen virkamiesten toimesta. Vietettyään puuduttavat kaksi kuukautta Vancouverin edustalla, matkustajat palasivat Intiaan, entiseen tragediaansa.”

Intiassa ja Kanadassa asumisella on ollut suuri merkitys Mehtan uralla: ”Näen objektiivisesti molemmat maat. Tästä näkemisen kyvystä olisin jäänyt kenties paitsi, mikäli olisin tottunut pitämään vain yhtä maata kotinani.”

Erona elokuvien tekemisessä Intiassa ja Kanadassa on ihmisten yleinen suhtautuminen asiaan.

”Intialaiset rakastavat elokuvia. Kokonaiset joukot kerääntyvät katsomaan työtäsi, missä ikinä kuvaatkin. Käytäntö kuulostaa häiritsevältä, mutta ihmisten kiinnostus tekemisiäsi kohtaan on kuitenkin ihmeellistä ja energiaa antavaa. Kanadassa puolestaan ihmiset ovat hyvin kohteliaita ja vain harvoin pysähtyvät katsomaan, mitä teet.”

Deepa Mehtan Water-elokuva on Kanadan Oscar-palkintoehdokas.

Anna Pesonen