Kaapista kortistoon

Lukuaika: 5 minuuttia

Kaapista kortistoon

Voiman tutkimuksissa paljastui, että transihmiset törmäävät suomalaisessa työelämässä monenkirjavaan syrjintään. Miksi väärinkäytökset nousevat ani harvoin päivänvaloon?

”Anteeksi, mistä löytäisin korkokengät kokoa 47?”

En mistään. Transvestiittijärjestö Dreamwearclubin Minna-Maaria Lax lohduttaa, ettei joka paikkaan tarvitse ängetä dramaattiseksi drag queeniksi sonnustautuneena. Vähempi riittää. Tennarit, tyylikkäät farkut, neule ja huivi takaavat feminiinisen, mutta hillityn vaikutelman.

On lokakuu 2013. Olen lähetellyt työhakemuksia esimerkiksi puhelinmyyntifirmoihin ja ständimyyntiyrityksiin, ja muutama haastattelukutsukin on tullut. Olen hakenut sellaisiin paikkoihin, joihin minulla pitäisi olla hyvät mahdollisuudet päästä.

Ystäväni viimeistelevät habitukseni millimetrin tarkalla partakarvojen poistolla ja tarkoituksenmukaisella meikillä. Lopputulos vakuuttaa: en kuulemma näytä glamrockkukolta tai naamiaisvieraalta vaan ”perustransulta” – mitä se sitten tarkoittaakaan. Olen valmis työhaastatteluun.

Ihmisoikeusjärjestö Trasekin Hanna Leppäsen arvion mukaan transsukupuolisista henkilöistä elää tahtomattaan työttöminä huomattavan suuri osa muuhun väestöön verrattuna, mutta tarkkoja tilastoja ei ole.

Vähintään yhtä hankalaa on määrittää transsukupuolisten kokeman muun syrjinnän, kuten työpaikkakiusaamisen, yleisyyttä.

Syrjintä on Minna-Maaria Laxin mukaan piilevää ja välillistä:

”Transvestiiteista vain hyvin pieni vähemmistö uskaltaa tuoda taipumuksiaan esiin työmarkkinoilla.”

Joillakin aloilla asenteet ovat nykyaikaistuneet. Trasekin Leppäsen mukaan esimerkiksi luovissa ammateissa, järjestökentällä ja it-alalla transihmisiä suvaitaan melko hyvin, ja parhaassa tapauksessa erilaisuutta saatetaan pitää jopa rikkautena. Perinteisillä palvelualoilla ja julkisen sektorin viroissa todellisuus on karumpi:

”Transsukupuolisuuden, muunsukupuolisuuden tai transvestismin ilmentäminen useimmilla työpaikoilla on hyvin riskialtista, koska ne ovat edelleen tabuja ja niihin liitetään virheellisiä ennakkoluuloja.”

Esitaistelijoita kuitenkin löytyy. Utelin kahdelta avoimesti sukupuoli-identiteettiään ilmaisevalta transihmiseltä heidän kokemuksistaan työelämässä.

Erään transvestiitin kohdalla työsopimuksen uusimatta jättäminen osui ajallisesti yksiin hänen julkisen kaapistatulonsa kanssa. Työnantaja vetosi yleisiin talouspoliittisiin realiteetteihin ja vastineeksi sanoilleen palkkasi hänen tilalleen heteronormatiivista pukeutumisihannetta kunnioittavan henkilön.

Suhteellisen korkeassa asemassa työskennellyt henkilö puolestaan joutui ahtaalle kerrottuaan työnantajalle transsukupuolisuudestaan. Työsuhde päättyi, ja isällinen työnantaja kehotti suojattiaan menemään ”vaikka opiskelemaan”.

Työmarkkinoilla operoivien transihmisten syrjintä jää usein korkeintaan sisäpiirin tietoisuuteen, joten sen yleisyyttä on vaikea mitata.

Sitäkin epäselvempää on se, missä määrin sukupuolinormeista vähintään ulkoisesti poikkeavat karsiutuvat työelämästä jo työnhakuvaiheessa. Otetaan selvää.

Saavun Helsingin Hakaniemessä sijaitsevan lehtimyyntifirman toimistoon vastailemaan kysymyksiin ja kuuntelemaan, kuinka poikkeuksellisen ihmisläheiseen yritykseen olen hakemassa.

Habitukseni ei tunnu herättävän keski-ikäisessä naisrekrytoijassa minkäänlaista kiusaantuneisuutta. Hän haluaa minut muitta mutkitta hommiin.

Kokemukseni perusteella provisiopalkattuun telemarkkinointityöhön pääsemättä jääminen tosin vaatii kekseliäisyyttä. Olen törmännyt alalla muun muassa entiseen linnakundiin, joka jo yhteisessä myyntikoulutuksessamme ennen työsopimuksen kirjoittamista solvasi pomoa vatipääksi, joka ei vankilassa eläisi päivääkään.

Seuraava haastatteluni on sosiaalisista ongelmista tunnetun Kannelmäen keskustassa. Kantakaupungissa vain muutama teini katsoi pitkään, mutta täällä ulkoinen olemukseni kiinnostaa esimerkiksi paria pubin edessä tupakoivaa herraa.

mainos

Vakuutan olevani tulossa venähtäneistä polttareista, muuten en välttämättä olisi selvinnyt naama sievänä sähkömyyntiä harjoittavan yrityksen taukohuoneeseen.

Istun sohvalla Minna-Maaria Laxin ohjeiden mukaisesti jalat vienosti yhdessä – monimutkaisemmat kehonkielen muokkaukset kannattaa kuulemma uskottavuussyistä jättää rutinoituneimmille konkareille.

Huoneessa parveilevat energiset myyjät moikkailevat minulle mutkattomasti, eikä ennakkoluuloista tunnu kärsivän kolmikymppinen mieshaastattelijanikaan. Hänen yltiöystävällinen tyylinsä saa aimo annoksen varauksellisuutta vasta, kun kerron olevani epävarma kiinnostuksestani työpaikkaa kohtaan.

Puhelinhommissa siedetään näemmä hieman epätavallisempaakin habitusta. Mahtaako maalattu pärstäni nousta kynnyskysymykseksi kasvokkaiseen kanssakäymiseen perustuvissa duuneissa?

Tasa-arvolain mukaan ihmisiä on kohdeltava tasapuolisesti ikään, sukupuoleen, seksuaaliseen suuntautumiseen, etniseen tai uskonnolliseen taustaan tai vastaaviin seikkoihin katsomatta.

Sukupuoli-identiteettiä koskevaa syrjintäkieltoa ei säädöksessä erikseen mainita, mikä ei valitettavasti johdu siitä, että yhdenvertaisuusperiaatteen ulottaminen transihmisiin olisi 2010-luvun Suomessa itsestäänselvyys.

Sukupuoleen kohdistuva tasa-arvo mielletään yhä yksioikoisesti miesten ja naisten väliseksi. Trans-
ihmisten oikeuksien huomioiminen on toistaiseksi poliittisen keskustelun marginaalissa. Lisäksi sukupuolivähemmistöt ja seksuaalivähemmistöt sekoitetaan toisiinsa jopa lakitekstissä käytetyssä terminologiassa.

Kaivattua tarkennusta juridiikkaan saattaa kuitenkin olla tulossa. Hallituksessa käsitellään parhaillaan sosiaali- ja terveysministeriön ajamaa tasa-arvolain uudistusta, joka huomioisi transihmiset omana ryhmänään.

Rikoksen tunnusmerkit täyttäviä transihmisten syrjintätapauksia on ollut Suomessa useita. Tämä käy esimerkiksi ilmi lukemalla yhdenmukaisuuskohtelun valvonnasta vastaavan tasa-arvovaltuutetun julkaisua (Selvitys sukupuolivähemmistöjen asemasta, 2012).

Tasa-arvovaltuutetun toimiston Minna Lundell-Kiurun mukaan syrjintää kokeneet transihmiset kuitenkin vaikenevat ja kärsivät nahoissaan:

”Väärinkäytöksiä ei virallisesti juuri tule julki, koska pelätään leimautumista tai jopa työpaikan menettämistä.”

Vaikka työpaikka poikkeavuuden takia olisi jo mennyt, ei mahdollisia kaltoinkohteluita helposti riitauteta. Oikeuskäsittelyjen pelätään aiheuttavan rahallista tappiota ja julkista nöyryytystä.

Koska yritykset voivat tiettyyn pisteeseen saakka vapaasti valita ja irtisanoa työntekijänsä, asianomaisilla on jonkinlaiset voittomahdollisuudet ainoastaan hyvin läpinäkyvissä syrjintätapauksissa.

Haastattelemani transvestiittikin kertoi harkinneensa oikeustoimia entistä työnantajaansa vastaan, mutta luopuneensa niistä lakimiehensä kehotuksesta. Tämän mukaan työsuhteen jatkamatta jättämisen syyn aukoton todentaminen sukupuoli-identiteetistä johtuvaksi olisi ollut miltei mahdotonta.

Ilmeisesti työelämässä tapahtunut transihmisen kokema kaltoinkohtelu on Suomessa vain kerran edennyt oikeuteen asti. Toimistopäällikkönä työskennellyt henkilö kertoi sukupuolenkorjausleikkauksesta työnantajalleen, minkä jälkeen hänet painostettiin eroamaan. Asianomistaja voitti jutun, mutta ei saanut työpaikkaansa takaisin.

Jos ammattiliittoon kuuluvilla transihmisillä on rajalliset mahdollisuudet väärinkäytösten oikomiseen, vielä olemattomammat ne ovat vasta työtä hakevilla.

Jos minulla olisi ylimääräistä rahaa, harkitsisin oikeustoimia ainakin erästä ständimyyntiä kauppakeskuksissa harjoittavaa yritystä vastaan.

Minut on jo aikaisemmassa puhelinkeskustelussa varattu seuraavana päivänä alkavaan myyntikoulutukseen, mutta haastattelu ei osoittaudukaan pelkäksi muodollisuudeksi.

Rekrytoija toteaa varovaisesti, että hän haluaa sittenkin vielä harkita palkkaamistani ja palaavansa myöhemmin asiaan tekstiviestitse. Utelen syytä muuttuneeseen asenteeseen. Haastattelija ottaa lasit silmiltään ja naulitsee minuun arvioivan katseensa.

Alkaa haudanhiljaisten taukojen ja viulunkieltä kireämmän ilmapiirin sävyttämä shakkiottelu. Pelin säännöistä hyvin perillä oleva rekrytoija tietää, että yksikin väärä siirto saattaa olla kohtalokas. Tässä otteita ottelusta sellaisen kuin sen muistan:

mainos

Minullahan on todistetusti vankka kokemus suhteellisen menestyksellisestä ständimyynnistä.

”Valinta useiden eri hakijoiden välillä on aina vaikeaa, eikä voida varmuudella taata, ettei päteviä hakijoita voisi jäädä ulkopuolellekin. Tänä vuonna potentiaalisia hakijoita oli poikkeuksellisen paljon.”

Sanoit itse, että minut kutsuttiin työhaastatteluun ensimmäisten joukossa ja paikkoja on tarjolla runsaasti. Provisiopalkattu työntekijä ei edes maksa firmalle mitään, vaikkei tulosta tulisikaan. Miten ihmeessä voit olla jo tässä vaiheessa vakuuttunut siitä, etten ansaitse mahdollisuutta?

”Täysin vakuuttunut en voi ollakaan. Asia on monimutkainen.”

Puhelimessa asia kuulosti varsin yksinkertaiselta. Sanoit vauhdikkaasti, että hoidetaan haastattelu pois alta, jotta päästään sopimusta rustaamaan. Mihin yhtäkkiä katosivat lennokkuus ja leikkisä tuttavallisuus?

”Ei puhelimessa päätöksiä tehdä. Yrityksellä on oikeus ja menestyäkseen velvollisuuskin ottaa vakavasti huomioon monimutkainen kokonaisuus ja rekrytointiprosessin aikana mahdollisesti ilmenevät muutokset…”

Mitkä muutokset? Onko tässä haastattelussa tullut ilmi jotain sellaista, mitkä ei ilmennyt puhelinkeskustelussamme tai ansioluettelossani?

”Niin en sanonut.”

Mutta sitä tarkoitit.

”Tuon tulkinnan teet sinä, en minä.”

Vaikuttaako ulkoinen olemukseni jotenkin asiaan?

”Ei. Yrityksemme arvomaailman mukaan jokainen…”

Älä valehtele.

”Kuule, seuraava haastateltava tulee pian. Minun on tässä vaiheessa kiitettävä teitä mielenkiinnosta ja…”

Oletteko perillä transihmisten oikeuksista?

”En tiedä, mihin viittaatte.”

Tiedättekö, että voin haastaa teidät syrjinnästä oikeuteen?

”Voit palata asiaan myöhemmin. Tässä vaiheessa en kommentoi enempää.”

Vaikeudet jatkuvat Turun seudulla, josta olen saanut kaksi työhaastattelukutsua. Maailmansotien välimaastossa syntynyt mies ei odotetusti kelpuuta henkilökohtaiseksi avustajakseen kaltaistani ilmestystä.

Asiaa ei ole sen enempää Pansion teollisuusalueella sijaitsevalle liukuhihnalle, jonne kokemukseni perusteella pääsisin lähes sataprosenttisella varmuudella, jos sonnustautumiseni ei asettuisi ristiriitaan maskuliinisen perusolemukseni kanssa.

mainos

Keski-ikäinen miesrekrytoija haastattelee minua tukalassa toimistoluukussa. Jokin sanomaton paine nousee välillemme heti.

Haastattelun päätteeksi päätän piruuttani kysyä, missä päin mahtaa olla vessa. Tilanteen laukeamisesta ja omasta nokkeluudestaan hurmioituneena haastattelija huikkaa, että kulman takana oikealta löytyy sekä miesten vessa, naisten vessa että invavessa, ihan vain minne Lahtinen katsoo parhaaksi mennä.

Karsastus kaikkea vierasta kohtaan pohjautuu evoluutioteoreetikkojen mukaan primitiiviseen pelkoon tautien leviämisestä. Vaistojen viisaus onkin tietyissä tapauksissa analyyttistä älyä mahtavampi. Toisaalta vaistot usein liioittelevat, yleistävät ja pahimmillaan vääristävät.

Transihmiset tuskin levittävät tauteja valtaväestöä enempää. He eivät myöskään komeile raiskaustilastoissa eivätkä tämän jutun perusteella kovin helposti vie työpaikkoja kunnon kansalaisilta.

Luonnollisesti konservatiivisten arvojen edustajilla tuntuu olevan kaikkein suurimpia vaikeuksia päästä yli primitiivisistä
reaktioista. Tämä on ikävää heidän itsensäkin kannalta.

Saastaisuudeksi mielletyn erilaisuuden suvaitseminen työmarkkinoilla edistäisi myös konservatiivisten arvojen, kuten yhteiskunnallisen vakauden ja kansantaloudellisen hyvinvoinnin, toteutumista.

Lakipykäliä voidaan tulkita hyvin joustavasti. Viime kädessä kansalaisten yleiset asenteet ratkaisevat sen, miten transihmiset tulevaisuudessa pääsevät kiinni työelämään.

_______________

Ihminen ei ole sukupuoli

Transihminen on yleisnimitys henkilöille, jotka eivät yksiselitteisesti kuulu jompaankumpaan sukupuoleen. Transihmisten seksuaalinen suuntautuminen vaihtelee.

Transsukupuolinen on henkilö, joka kokee fyysisen syntymäsukupuolensa oman sukupuolensa vastaiseksi. Useimmat transsukupuoliset haluavat korjata fyysistä sukupuoltaan vastaamaan omaksi kokemaansa sukupuolta.

Transvestiitit ovat ihmisiä, jotka ovat pääosin tyytyväisiä omaan sukupuoleensa, mutta haluavat ajoittain ilmentää toista sukupuolta itsessään esimerkiksi pukeutumalla vastakkaisen sukupuolen vaatteisiin.

Transgender on henkilö, joka ei koe kumpaakaan sukupuolta omakseen.

Intersukupuolisella henkilöllä sukupuolta määrittävät fyysiset tekijät eivät ole yksiselitteisesti kummankaan sukupuolen normien mukaisia.

Lähde: Trasek ry

Henrik Lahtinen

  • 27.1.2014