…antaisi sananvapauden joululahjaksi yrityksille.
Jos oikeustieteiden kandidaatti Kimmo Sasin ajama Lex Nokia – oikeammin Lex Sasi – toteutuu, tien päässä odottaa ajatusrikoksia vahtivien yrityspoliisien Suomi.
Kimmo Sasin johtama perustuslakivaliokunta päätti, että sähköisen viestinnän tietosuojalaki eli Lex Nokia voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Se tarkoittaa, että noin 60:lle suuryritykselle räätälöity ”urkintalaki” menee eduskunnassa läpi hallitusrintaman äänin muutaman vihreän ehkä pullikoidessa vastaan.
Lain mukaan työnantajat saavat oikeuden tutkia työntekijöiden sähköpostien tunnistetietoja, jos työntekijä ”todennäköisesti aiheuttaa yhteisötilaajalle merkittävää haittaa tai vahinkoa”. Ongelma syntyy ristiriidasta perustuslain kanssa, jonka 10 § sanoo, että ”kirjeen, puhelun ja muun luottamuksellisen viestin salaisuus on loukkaamaton”.
”Merkittävä haitta” on laissa määritelty niin epämääräisesti, että työnantajan on helppo seurata työntekijöiden sähköpostia lähes milloin tahansa. Epäily ja ilmoitus riittävät.
Normaalisti kansalaisen perusoikeuksiin voidaan puuttua vain perustuslain säätämisjärjestyksessä. Laki voidaan hyväksyä kiireellisenä 5/6:n enemmistöllä tai kaksilla valtiopäivillä 2/3:n enemmistöllä.
Suomessa ei kuitenkaan ole perustuslakituomioistuinta, kuten monissa muissa maissa, vaan eduskunnan perustuslakivaliokunta toimittaa sen tehtävää. Valiokunnassa poliitikot voivat itse ratkaista lakien säätämisjärjestyksen.
Urkintalain kohdalla oikeustieteen kandidaatti Kimmo Sasin (kok.) johtama valiokunta käveli Suomen tunnettujen oikeusoppineiden yli päättäessään, että Lex Nokia voidaan säätää tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Turun yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen pitää perustuslakivaliokunnan ratkaisua sitovana, mutta kummastelee perusteluja.
”Luottamuksellisen viestin salaisuudelle ei annettu sitä painoarvoa, joka sille perustuslain turvaamana perusoikeutena olisi kuulunut”, Viljanen ihmettelee.
”Säännökset yhteisötilaajan käsittelyoikeudesta yrityssalaisuuksien paljastamisen selvittämiseksi ovat ongelmallisia perustuslain 10 §:ssä turvatun luottamuksellisen viestin salaisuuden kannalta. Pidin lausunnossani tavallisen lain säätämisjärjestyksen käyttämisen edellytyksenä, että sääntelyä tältä osin merkittävästi rajataan ja täsmennetään sekä oikeusturvajärjestelyjä parannetaan”, Viljanen sanoo.
Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen on samoilla linjoilla Viljasen kanssa.
”Yrityssalaisuuden turvaamiselle toki voidaan tehdä jotain, mutta ehdotettu laki antaa yrityksille liian järeät oikeudet. Ne saavat itse asiassa laajemmat valtuudet kuin poliisi, jonka pitää pyytää tuomioistuimen lupa päästäkseen käsiksi teletunnistetietoihin”, Ojanen toteaa.
Eduskunnan perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi puolustaa ratkaisuaan. Hänen mukaansa monissa yrityksissä on jo käytäntö, että kesälomien aikana työntekijälle tulevaa postia saa seurata ja avata.
”Sähköiseen viestiin puuttuminen on laajimmillaan säännöksessä, joka antaa työnantajalle oikeuden työntekijän loma-aikana tietyin edellytyksin selvittää työntekijän sähköpostin tunnistetiedot ja myös jopa avata viestin, jos se on selvästi työnantajalle tarkoitettu. Tämä säännös on hyväksytty perustuslakiasiantuntijoiden ja perustuslakivaliokunnan tarkastuksen jälkeen”, Sasi selvittää.
”Kaikkia perusoikeuksia voidaan toki rajoittaa. Omistusoikeuskaan ei ole ehdoton oikeus, vaan sitäkin voidaan rajoittaa. Luottamuksellinen viesti voidaan avata tietyin edellytyksin muun muassa rikostutkinnassa.”
Professori Veli-Pekka Viljanen ei lämpene Sasin tulkinnalle loma-aikojen poikkeuksista.
”Silloin kyse on työnantajalle tarkoitettujen viestien avaamisesta tilanteessa, jossa työantaja on viestinnän osapuoli”, Viljanen kommentoi.
”Nyt käsiteltävä laki koskee kaikkea yhteisötilaajan viestintäverkossa tapahtuvaa viestintää, siis myös muuta viestintää, jossa yhteisötilaaja ei ole viestinnän osapuoli. Samoin peruste on hyvin toisentyyppinen: viestintäverkon välityksellä tapahtuvan rikollisen toiminnan selvittämisintressi. Kyse on luonteeltaan normaalisti viranomaisille kuuluvasta tehtävästä.”
Lain vastustajat ovat varoitelleet Lex Nokian paitsi rajoittavan perusoikeuksiin kuuluvaa viestin salaisuutta, myös antavan yksityisille liikeyrityksille poliisille kuuluvia valtuuksia. Kansanedustaja Jyrki Kasvi (vihr.) ihmettelee, miksi yrityksille ei kelpaa, että poliisi tutkii mahdolliset rikokset.
”Eikö ennemmin pitäisi rukata poliisin valtuuksia kuin antaa työnantajille ja muille yhteisötilaajille valtuuksia, jotka oikeusvaltiossa kuuluvat viranomaisille? Poliisilla on laissa määritellyt toimivaltuudet ja kansalaiset voivat valittaa poliisin toiminnasta”, Kasvi ihmettelee.
”Työnantaja olisi tutkittavissa rikoksissa yleensä myös asianosainen.”
Kasvi pohtii, miten asianosainen voi tehdä puolueettoman esitutkinnan. Arvostelijat ovat lisäksi pitäneet lakia ilmeisen tehottomana. Tietovuodot eivät lopu, vaikka Lex Nokia säädettäisiin.
Työpaikallaan kiusattu ja alistettu ihminen keksii loputtomasti keinoja, jos haluaa vuodattaa tietoja yrityksestä. Tällöin ajatusrikoksia tutkiva yksityinen nettipoliisi joutuu kierteeseen ja haluaa lisää valtuuksia, vaikkapa päästä avaamaan viestien sisällöt. Lex Nokia on ehkä vain ensiaskel, ja 60 suuryritystä osaavat vaatia lisää, jos laki on tehoton.
Lopulta tullaan tilanteeseen, missä yksityiset pysäköintiyhtiöt ovat nykyään. Ne katsovat olevansa oikeutettuja määräämään autoilijoille rangaistusluonteisia maksuja. Vallitsevan tulkinnan mukaan sakkoja voi määrätä vain kunnan tai valtion viranomainen. Tuomioistuimissa on vireillä useita juttuja, joissa ratkotaan, voiko yksityinen voittoa tavoitteleva yritys määrätä rangaistusluonteisen maksun. Kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamies vaativat lainsäädännön tarkentamista.
Tien päässä näkyy Isoveli-yhteiskunta, jossa yksityiset yritykset tutkivat ajatusrikoksia ja määräävät syyllisiksi todetuille rangaistuksia.
Jorma Mäntylä
