Turku on Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011. Vallattu Jokikadun kulttuurikeskus pursusi keväällä tekemisen meininkiä.

Toukokuussa kuulin uutisista, että joukko ihmisiä oli vallannut Jokikadulla sijaitsevan, tyhjillään olleen autokorjaamon kulttuurikäyttöön. Sain hyvän syyn käydä tutustumassa Turun kulttuurielämään ja selvittää samalla, miten Jokikatu sopii yhteen tulevan kulttuuripääkaupungin tavoitteiden kanssa.

Jokikadun kolmikerroksisen talon pihalla istuskeli sekalainen joukko ihmisiä juttelemassa. Talo oli saanut koristeekseen banderolleja, joissa luki ”Kulttuurikeskus Jokikatu”, ”Vanhat talot, uudet ideat” ja ”Rakkauden valtakunta”.

Muutamia ihmisiä puuhaili oven suussa kahvilassa, ja osa oli keskittynyt järjestelemään tavaroita hallissa. Kahvilassa tapasin Jokikadun tiedottajan, kielitieteen opiskelija Janna Ranckenin.

Miksi päätitte vallata tilan?

”Turusta puuttui autonominen kulttuuritila. Tila, jossa voi luoda ja nauttia kulttuurista ilman, että kukaan muu päättää millaista kulttuuria siellä voi tehdä. Olemme yrittäneet saada tilaa ennenkin, mutta esimerkiksi viime valtauksesta meidät häädettiin neljän päivän kuluttua. Nyt olemme saaneet olla täällä reilun kuukauden.”

Vapaalle kulttuuritilalle tuntuu olleen tarvetta jo pidemmän aikaa. Auran panimo vallattiin 1980-luvulla, Auran koulu 1990-luvulla, Ratapihankatu toissa vuonna, Koulukadun ja Itäisen Pitkäkadun talot viime vuonna.

”Alati etenevän kaupallistumisen myötä kaupungissa on aina tarve vapaalle, epäkaupalliselle tilalle. Tarvitaan paikka, joka on vapaa voitontavoittelusta ja jossa voidaan luoda kulttuuria muidenkin kuin rahoittajien ehdoilla.”

Täällähän on paljon taiteilijoita mukana, eikö totta?

”Kyllä. Turussa ja näissä vanhoissa tehdasrakennuksissa on ollut tiloja taiteilijoille ennen kuin kaupunki vähensi niitä. Myös tämä näkökulma on hyvin tärkeä Jokikadun valtauksessa. Toistaiseksi Jokikadulla on ollut nukketeatteria, keikkoja, valokuvanäyttelyitä ja galleria sekä video-näytöksiä ja ääni-installaatioita.”

Mitä muuta Jokikadulla voi tehdä kuin taidetta?

”Täällä on kankaanpainantavehkeet, bändikämppiä, kirjasto ja kahvila. Tänne voi tulla tekemään mitä haluaa. Kulttuurikeskus on auki joka päivä kello 12–24.”

Paljonko aktiivisia toimijoita on?

”Useita kymmeniä, riippuen määrittelystä. Toiminnan monipuolisuus vetää puoleensa paljon ihmisiä, ja keikkojen aikaan paikalla voi olla jopa 100–150 ihmistä.

”Ohjelmassa kokeillaan uudenlaisia hanke- ja tapahtumatyyppejä, joilla innostetaan uusia tekijöitä ja kokijoita kulttuurin pariin”, kulttuuripääkaupugin tavoitteissa määritellään. Turun kulttuurinen ilmapiiri muotoillaan hankkeen sivuilla näin:

”2000-luvun Turku on elävän kulttuurin, ennakkoluulottomien pienkustantamoiden, esiintymislavoille nousevan runouden, kokeilevan kuvataiteen, kunnianhimoisesti perinnettä uudistavien sirkuksen, musiikin, tanssin, teatterin ja nukketeatterin kaupunki.”

Jokikadun kulttuurikeskushan on täsmäosuma Turun kulttuuriprofiiliin!

Valtauksia on tapahtunut viime aikoina lukemattomia eri kaupungeissa. 1990-luvun aktivismin aallon hiipumisen jälkeen historiaa kirjoitetaan taas kokonaan uusiksi.

”Ihan totta. Turussakin on aivan uudessa mittakaavassa tullut ihmisiä mukaan toimintaan ja saatu käyntiin projekteja. Sinänsä juuri tämä valtaus on erittäin tärkeä, koska Jokikatu on erilaisten ihmisten ja projektien kohtaamispaikka.”

Miten kaupunkilaiset ovat suhtautuneet kulttuurikeskukseen?

”Sauvakävelijöistä ja eläkeläisistä alkaen ihmiset tulevat sanomaan, että tää on tosi hyvä juttu ja että he tukevat tätä.”

Positiivinen palaute ja ihmisten tukihan on välttämätöntä aktivismin jatkumisen kannalta.

”Kaupunkilaisten huoli Raunistulan alueen uudelleen kaavoittamisesta ylemmän luokan asunnoiksi on ajankohtainen asia. Voisikin sanoa, että kyseessä on Turun tauti. Vanhat ja kauniit talot hylätään ja niiden annetaan mennä huonoon kuntoon. Sitten talot puretaan. Purkua perustellaan korjauskelvottomuudella ja sillä, että arvokkaat tontit tarvitaan luksusasuntoja ja toimistotaloja varten. Se oli myös viime kesänä vallatun ja pian sen jälkeen häädetyn Koulukadun jugendtalojen kohtalo.”

Toinen Koulukadun taloista paloi mystisesti muutama viikko valtauksen tyhjentämisen jälkeen.

”Kyllä. Sammutusoperaation jälkeen Koulukadun talon katto jätettiin auki, joten sinne on nyt satanut sisään siitä lähtien.”

Miten Jokikadun valtaus suunniteltiin ja organisoitiin?

”Pidimme säännöllisesti kokouksia muutaman kuukauden ajan. Meitä oli aluksi noin 15 tyyppiä, joista osa tunsi toisensa aikaisempien valtausten perusteella. Pikkuhiljaa mukaan valui lisää ihmisiä. Varsinkin nyt, kun paikka on konkreettisesti hallussa, tänne ilmestyy koko ajan uusia ihmisiä, joilla on omia ideoita, suunnitelmia ja halu toteuttaa ne.”

Talo on neljäkerroksinen, joista kolme kerrosta on kulttuurikeskuksen käytössä.

”Kyllä, tämä keskikerros, yläkerta ja ullakko. Keskikerros on avoin kaikille. Yläkerrassa on työtiloja. Ullakolla säilytetään lähinnä ylimääräistä tavaraa. Vaikka paljon on jo tehty, aiomme jatkaa paikan kunnostamista ja siivoamista.”

Kerro vielä tulevaisuuden suunnitelmistanne talon osalta.

”Jatkamme jo nyt monipuolista ja tapahtumarikasta kulttuuritoimintaamme. Syksyllä rakennamme lisää lämmöneristystä talvea varten.”

Ja miten sitten kävikään? Turun kaupunki kieltäytyi neuvotteluista kulttuurikeskuksen kanssa. Sen sijaan kaupunki tarjosi tilaa vuokralle paikallisen Titanik Gallerian kannatusyhdistykselle, jota vaadittiin allekirjoittamaan sopimus 9. toukokuuta kello 12 mennessä.

Sopimuksen ehtoina kaupunki muun muassa vaati, että tiloissa ei saa järjestää julkisia kokoontumisia tai yleisötilaisuuksia. Titanikin kannatusyhdistys luonnollisesti kieltäytyi allekirjoittamasta sopimusta. Kaupunki tyhjensi kulttuurikeskuksen poliisivoimin toukokuun lopussa.

Juhannuksena kulttuurikeskus vallattiin uudelleen.

Kulttuuripääkaupunkihankkeen sivut www.turku2011.fi.

Kulttuurikeskuksen sivut autonominenkulttuurikeskus.blogspot.com.

Seppo Uimonen