kamppailu kaspianmeren öljystä

Lukuaika: 2 minuuttia

kamppailu kaspianmeren öljystä

Azerbaidzhanin öljyvarat lähes yhtä suuret kuin Saudi-Arabian.

Azerbaidzhan Kaspianmeren rannalla on yksi rikkaista Keski-Aasian öljyvaltioista. Maata johti vuodesta 1993 vuoden 2003 elokuuhun kovaotteinen presidentti Geidar Alijev, jonka hallinto oli vähintään yhtä yksinvaltainen ja ihmisoikeuksista piittaamaton kuin Valko-Venäjän Aleksandr Lukashenkan.

Länsimaat eivät kuitenkaan missään vaiheessa painostaneet Alijevia samalla lailla kuin Lukashenkaa. Syy on yksinkertainen. Azerbaidzhanin öljyvarat ovatnoin 200 miljardia tynnyriä eli yhtä suuret kuin Irakilla ja Kuwaitilla yhteensä ja lähes Saudi-Arabian vertaiset.

British Petroleumin johtama öljy-yhtiöiden yhteenliittymä rakentaa öljyputkea Azerbaidzhanin pääkaupungista Bakusta Georgian Tbilisin kautta Turkin Ceyhaniin. Putki on määrä ottaa osittain käyttöön vuonna 2005, ja sen pitäisi olla täysin valmis vuonna 2007. Kaspianmeren öljy virtaa putkea pitkin lännen markkinoille kulkematta missään vaiheessa Venäjän alueen läpi. Tähän asti Venäjä ja venäläisyhtiöt ovat hallinneet Kaspianmeren öljy- ja kaasukuljetuksia.

Geidar Alijev halusi vahvistaa Azerbaidzhanin riippumattomuutta Venäjästä ja Armeniasta sitoutumatta kuitenkaan liiaksi länteen. Hän tavoitteli myös ulkopuolista tukea Armeniaa vastaan. Azerbaidzhan menetti Vuoristo-Karabahin alueen Armenialle 1990-luvun alussa käydyssä sodassa.

Öljyn ja politiikan liittäminen yhteen on tapahtunut mutkattomasti siksikin, että presidentti Alijevin veli on valtiollisen öljy-yhtiön johtaja. Yhtiö on maan suurin työnantaja ja omistaa Baku–Tbilisi–Ceyhan-öljyputkifirmasta 19 prosenttia.

Viime vuoden huhtikuussa 80-vuotias Alijev sai sairauskohtauksen kesken julkisen puheensa, ja heinäkuussa hän katosi kokonaan julkisuudesta. Arvuuttelu vallansiirrosta jatkui kuukauden päivät, kunnes parlamentille lähetettiin Alijevin nimissä kirje, jossa hänen siihen asti lähinnä playboyna tunnettu 43-vuotias poikansa Ilham Alijev ylennettiin pääministeriksi. Azerbaidzhanin perustuslain mukaan valta siirtyy pääministerille, jos presidentti on estynyt hoitamasta virkaansa.

Vaalit järjestettiin viime lokakuussa, ja Ilham Alijev valittiin odotetusti presidentiksi. Kansainvälisten tarkkailijoiden mukaan vaalitulos varmistettiin kyseenalaisin keinoin. Opposition edustajia vangittiin ja pahoinpideltiin, tiedonvälitys oli yksipuolista ja äänestystuloksia vääristeltiin.

Ulkovallat eivät ole antaneet tämän häiritä yhteistyötä, sillä Azerbaidzhanin öljyntuotannon odotetaan kasvavan neljässä vuodessa noin miljoonaan tynnyriin päivässä. Silloin se on samaa luokkaa kuin Libyan öljyntuotanto. Erityisen hyvin Alijevin kanssa tuli toimeen Yhdysvaltojen marraskuussa syrjään siirtynyt apulaisulkoministeri Richard Armitage, Iran-contra-skandaalin laittomaan asekauppaan sekaantunut entinen laivastoupseeri.

Myös sota terrorismia vastaan osoittautui Alijeville loistavaksi pelikortiksi. Azerbaidzhan antoi Yhdysvalloille ylilento-oikeuden Keski-Aasiassa sijaitseviin tukikohtiin ja oli yksi harvoista muslimivaltioista, jotka tukivat Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin. Azerbaidzhan lähetti sinne omia joukkojaan ja on saanut vastapalvelukseksi Yhdysvalloilta sotilasapua.

Viime elokuussa Alijev säädätti lain, joka kielsi vieraat sotilastukikohdat maassa. Venäjä saa kuitenkin pitää omansa. Laki oli sotilaiden sijoituspaikkaa havittelevalle USA:lle tappio.

Markku Kangaspuro

  • 9.9.2009