Italialainen Rhapsody edustaa sinfonisen power metalin kirkkainta kärkeä maailmassa, niin soittotaidossa kuin tyylitajussa.
Kitaristi Luca Turillin ja kosketinsoittaja Alex Staropolin johtama italialainen Rhapsody edustaa sinfonisen power metalin kirkkainta kärkeä maailmassa, niin soittotaidossa kuin tyylitajussa. Yhtyeen viidennellä täyspitkällä liikutaan jälleen demonien ja lohikäärmeiden maailmassa. Levyllä soittava satapäinen sinfoniaorkesteri yhdistettynä Turillin nerouteen kertoo, millä tasolla power metalin saralla liikutaan nykyään. Levyn parasta antia ovat ”Unholy Warcry”, ”Never Forgotten Heroes”, ”Erian’s Mystical Rhymes” ja ”The Last Angels’ Call”. Levy yltää lähes edeltäjänsä, täydellisyyttä hipovan Power of The Dragonflamen tasolle. (AP)
Rhapsody: Symphony of Enchanted Lands II. The Dark Secret. Magic Circle Music 2004.
Viisi tähteä.
_______________
Brittiläinen goottiblackmetalia soittava Cradle of Filth yllättää uudellaan. Moni oli valmis heittämään hohtimet kaivoon bändin edellisten tuotoksien jälkeen, mutta Nymphetamine on parasta Filthiä viiteen vuoteen. Kolme ensimmäistä levyä ovat silti yhtyeen parhaat. Uutuus on yllättävän tiukkaa soittoa ja ajoittain rankkaakin rumpali Adrian Erlandssonin tykitystä. Syntikoita on karsittu ja korvattu tiukoilla kitarariffeillä. Bändi on pysynyt tyylilleen uskollisena ja sisäkannet loistavat pornahtavilla naisilla. Kappaleista mainittakoon ”Gilded Cunt”, ”Absinthe with Faust” ja ”Swansong for a Raven”. (AP)
Cradle of Filth: Nymphetamine. Roadrunner Records 2004.
Neljä tähteä.
_______________
Twilightning edustaa tällä hetkellä melodisen heavyn kotimaista kärkeä. Bändin uutukainen on maineikkaan Anssi Kipon tuottama ja bändin soundit ovat sen mukaiset. Albumi tarjoaa kymmenen tasaisen varmaa kappaletta ilman floppeja, toisaalta myös ilman suurempia yllätyksiä. Biiseistä mainittakoon ”Into Treason”, ”Victim of Deceit” ja ”Lubricious Thoughts”. Bändi aloitti Stratovarius-hevillä, mutta on edennyt hard rockin suuntaan. Miinuksena ovat glam rock -vivahteet, jotka ovat kuultavissa erityisesti koskettimissa. Suoraviivaisempi power metal sopisi bändille paremmin. (AP)
Twilightning: Plaguehouse Puppet Show
Kolme ja puoli tähteä.
_______________
Jyväskyläläinen Alghazanth on jo vuosia kuulunut melodisen black metalin kärkinimiin Suomessa. Uutukaisellaan Alghazanth jatkaa samaa kuolontykitystään, johon on jo aikaisemmin totuttu. The Polarity Axiom on taidokkaasti tehty levy, ja soittotaitoa Alghazanthin kavereilta ei ole koskaan puuttunut. Levy jää edeltäjästään Osiris-Typhon Unmaskedista vähäisempien melodioiden vuoksi, syntikoita on karsittu liikaa. Rumpali Gorath Moonthorn kumppaneineen ansaitsee kuitenkin kunnioituksemme. (AP)
Alghazanth: The Polarity Axiom. Woodcut Records 2004. Kolme tähteä.
_______________
Hellsinki 53 tunkee sun skobeihin timmimpänä kuin koskaan. Tutut antisankarimme, suomiräpin Daltonit Jontti ja Petos ovat ottaneet käsittelyyn lempiaiheensa, Helsingin pimeän puolen. Aikaisemmista Kallio Underground -tekeleistä on hypätty tuotannollisesti jonkin sortin jurrinen loikka eteenpäin. Soundit ovat puhtaampia ja viimeistellympiä, mutta rujoudesta ei ole tingitty pätkääkään.
Skarpimmista soundeista kiitos kuulunee levyn miksanneelle ja masteroineelle Hullulle Koiralle, miehelle joka taustapiruilee kaiken maailman punavuorelaispumppujen ja maanalaisten orkestereitten joukoissa. Sinänsä toimivan laahaavan ja lohduttoman poljennon seuraksi on nyt saatu hieman menevämpää biittiä ja diskompaa bassoa biiseille ”2004 JKR” ja ”Hullul on halvat huvit (Idiootil ilmaset)”. Jälkimmäistä pitäisin levyn parhaana kipaleena vierailijoinaan Shaka ja Notkea Rotta. Lyriikat levyllä ovat ihan mahtavia, onnistunut keitos katukieltä ja sen sortin verbaaliakrobatiaa, jota on luultavasti mahdoton hiffata missään Kehän pohjois- tai Tehtaankadun eteläpuolella.
Yhteiskunnallinen kritiikki on terävää ja osuvaa: fps, paskalakit, kierot poliitikot ja muut arjen sankarit saavat ansionsa mukaan. Ja aina kun keritään, rynnitään keisityt lekat veskassa kohti uusia seikkailuja. Katu on kaunis, antakaa sen elää. (PD)
Kallio Underground: Pimeä Puoli. Helsinki Fiftythree Music 2004.
Viisi tähteä.
_______________
Anssi Pajuoja & Pedro Diniz
