Väitöstutkimuksen mukaan Bushin politiikka ei voi olla pitkäikäistä eikä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna edes suotuisaa USA:lle.
Useimmiten poliittisia asetelmia tarkastelevissa väitöskirjoissa ei tehdä analyysiä poliittisesti avoimesta tilanteesta, etenkään kun tutkimuksen pätevyys punnitaan lähes heti väitöskirjan ilmestymisen jälkeen.
Petri Minkkisen väitöskirja Kaktus, Bush ja Pohjois-Amerikan tulevaisuus käsittelee muun muassa Yhdysvaltojen presidentinvaaleja ja sen ratkaisua. Väitöstutkimuksen mukaan Bushin politiikka ei voi olla pitkäikäistä eikä pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna edes suotuisaa USA:lle.
Kaktus on lyhennelmä Minkkisen tutkimusohjelmasta, se tarkoittaa kriittistä avointen historiallisten kontekstien tutkimusta ja muutoksellista politiikkaa. Nimihirviö saattaa pelottaa lukijaa, varsinkin kun se liki viisisataasivuisessa teoksessa toistuu tuon tuosta. Lyhyestä virsi kaunis.
Minkkisen tutkimus on kuitenkin kiinnostava varsinkin siksi, että se rakentaa pala palalta maailman johtavan maan politiikan seurauksista. Kaktuksen tilanneoletus on, että ”Bush nuoremman Yhdysvaltain uusoikeistolainen hallinto on pyrkinyt luomaan uudenlaisen maailmanimperiumin uusimperialistisen politiikan avulla”.
Tämän lisäksi Minkkinen väittää, että uusimperialistinen politiikka ei ole kestävä globaalihallinnan väline ja että Bush nuoremman hallinto kaatuu omaan ristiriitaisuuteensa.
Moni maailman menoa seurannut on varmasti ajatellut samoin, vaikka ei ole siitä väitöskirjaa tehnytkään. Yhdysvaltojen tilannetta ja muutosta siihen suhtautumisessa kuvaa hallinnollista välitilaa tarkoittava interregnum-käsite. USA:n selkeä johtajuus on joutunut ennennäkemättömän kritiikin kohteeksi.
Välitilassa hallitseva luokka menettää muiden sosiaalisten toimijoiden arvostuksen, ja joutuu käyttämään pakotusta ja voimankäyttöä säilyttääkseen hegemoniansa. Samalla vallanjaon välitilassa syntyy ”sairaalloisen kammottavia oireita”, joista esimerkeiksi nousevat mieleen tapahtumat syyskuun 11. terroristi-iskujen jälkeisessä maailmassa: tiedot Guantánamo Bayn vankileiriltä, Afganistanista ja irakilaisesta Abu Ghraibin vankilasta.
Minkkisen mukaan paluuta vanhaan tilanteeseen ei ole. On valittava uusimperialismin ja emansipoivan politiikan väliltä. Tässä mielessä Kaktus-tutkimusohjelma on juuriaan myöten normatiivinen eli pyrkii asettamaan tiettyjä arvopohjaisia oletuksia mahdolliselle emansipoivalle ja muutokselliselle politiikalle. Se kartoittaa ja yrittää luoda käsitteellisiä työkaluja Eurooppa- ja Yhdysvalta-keskeisestä kapitalismista irtautumiselle.
Globalisaatiotutkimuksessa kapitalismia arvosteleva tutkimus jakautuu usein globaalin ja lokaalin, maailmanlaajuisen ja paikallisen välille. Maailmanjärjestelmäanalyysi sen sijaan ottaa globaalin vastakohdaksi hieman laajemman yksikön, regionaalisen eli alueellisen. Minkkisen maailmassa ainoastaan demokraattinen regionalismi tarjoaa vaihtoehdon uusimperialistiselle kapitalismille, jonka tilasta kirja on mainio välitilinpäätös.
Petri Minkkinen: Kaktus, Bush & Pohjois-Amerikan tulevaisuus. Kriittinen avointen historiallisten kontekstien tutkimus ja muutoksellinen politiikka. 486 s. Like 2004.
Kimmo Jylhämö
