akvaarioelämää

Lukuaika: < 1 minuutti

akvaarioelämää

Kun ison firman ex-taloushemmo päättää kirjoittaa kirjan, se on sitä itseään.

Pitihän se arvata, että näin tässä käy. Kun ison firman ex-taloushemmo päättää kirjoittaa kirjan, se on sitä itseään. Diskonttokorkoja, it-neuvotteluja, tulo- ja menoarvion kustannusleikkauksia, viikonloppuja New Yorkissa.

Nokialta neljä vuotta sitten lähteneen Johan Schmidtin, 39, esikoisromaani Tästä pelistä pois kertoo sen tavallisen tarinan. Keskiikääntyvällä Niklas Johanssonilla on kaikki mitä toivoa voi: hyvin palkattu työ it-alan yrityksessä, vaimo ja tietenkin ne lapset.

Mutta siinä vaiheessa, kun perheenisä tajuaa, että ”puolisot ja lapset ovat sittenkin toisarvoisia”, äijä saa kenkää. Sitten kuolee paras ystävä, ja selviää, että hän on, kyllä, Niklaksen lasten isä. Hyvästä ystävästä tulee maalitaulu, johon isketään kaikki vihan terävöittämät tikat.

Niklasta ei käy sääliksi, anteeksi vaan. Tästä pelistä pois kuvaa2000-luvun työkulttuuria; ihmisiä jotka omistavat kaikkensa työlleen. Kirja toistaa samaa kaavaa kuin monet perheet todellisuudessa. Se ei enää liikuta.

Neitsytpolun asunnossaan Niklas on osa palapeliä, kaavamaisesti tuotettua eliittiä. ”Kalustus oli niukka ja muodikkaan karu, eikä aivan ilmeisesti kovinkaan halpa. Kaikki oli tarkkaan harkittua ja suunniteltua, mutta Niklas ei voinut välttää tunnetta kuin olisi ollut akvaariossa, joka oli täynnä kylmää ja hyvin desinfioitua vettä.”

Kirjassa pohditaan elämäntarkoitusta ja uskonnon merkitystä, mutta se ei ylety syvällisempään tarkasteluun. Uskonto saa luvan alistua: miksi siihen pitäisi uskoa? ”Jumalathan on joka tapauksessa meidän omaa keksintöä.”

Uskontoon on toisaalta helppo kajota, kun tulee ongelmia. ”Usko on minulle vähän niin kuin hormonivalmisteet ja masennuslääkkeet.” Se on kuin irtoseksiä, jota harrastetaan silloin, kun putoaa pois pelistä, johon irtoseksi ei kuulu.

Nokiasta on aiemminkin lähdetty kirjailijaksi. Nokian entinen toimitusjohtaja Kalle Isokallio erosi tehtävästään vuonna 1991. Muutama vuosi myöhemmin hän kirjoitti kirjan Vapaa Velkua. Sen jälkeen veijariromaaneja on ilmestynyt vielä viisi lisää.

Johan Schmidt: Tästä pelistä pois. Tammi.

Sami Takala

  • 9.9.2009