uhka kansanterveydelle

Lukuaika: 2 minuuttia

uhka kansanterveydelle

Suomalaiset joutuvat väkivallan uhreiksi tai silminnäkijöiksi useimmiten omassa kodissaan.

Iltauutisten perusteella voisi helposti kuvitella väkivallan olevan kaukana omasta lintukodosta, Lähi-idässä tai Sudanin pakolaisleireillä. Suomalaiset joutuvat kuitenkin väkivallan uhreiksi tai silminnäkijöiksi useimmiten omassa kodissaan.

”Jopa 40 prosenttia suomalaisista naisista on kokenut väkivaltaa parisuhteessa. Suomessa kuolee perheväkivallan uhrina vuositasolla noin 50 ihmistä. Se on suurin yksittäinen henkirikosryhmä”, psykoterapeutti ja väkivallan erityisasiantuntija Petteri Sveins pahoittelee.

Aiemmin huomio kiinnitettiin pelkästään uhreihin. 1990-luvun alkupuolella herättiin tarjoa maan väkivallantekijällekin terapiaa. Vuonna 1995 yksityisellä paikalla tapahtuva väkivalta siirtyi asianomistajarikoksesta virallisen syyttäjän alaisuuteen. Vuosituhannen vaihteessa tuli voimaan lähestymiskieltolaki.

Suotuista kehitystä uhkaavat kuntien valtionosuuksien leikkaukset sekä sosiaali- ja terveyspuolen säästökuurit. Erityisesti pienemmissä kunnissa suojaverkoissa voi olla pahoja aukkoja. Ongelmat kaatuvat vapaaehtoisauttajien niskaan.

”Väkivaltaongelmaisen perheen lainalaisuuksia ovat vastuunpakoilu, syyttely, kilpailu, vallankäyttö ja toisten traumatisoiminen. Resurssipulan vuoksi samat ongelmat siirtyvät kunnissa viranomaisten väliseen vuorovaikutukseen”, Sveins lataa.

Ennaltaehkäisyyn on Suomessa tietotaitoa. Poliittista tahtoa sen sijaan puuttuu. Lastensuojelu on kunnissa lakisääteistä, muilta osin väkivaltatyö sijaitsee viranomaisten välisellä harmaalla vyöhykkeellä.

Päihde- ja mielenterveysongelmien neuvontanumeroita löytyy luetteloista, mutta ani harvassa kunnassa on vastaavia palveluita väkivaltaongelmiin liittyen.

”Jokaisessa kunnassa ja kaupungissa pitäisi olla joku, joka koordinoi hoitotyötä”, Sveins lähettää terveisiä päättäjille.

Hoitamaton väkivalta merkitsee myös huomattavaa laskua yhteiskunnalle. Markku Heiskasen ja Minna Piispan tutkimuksen Väkivallan kustannukset kunnassa (STM 2002) mukaan naisiin kohdistuvasta väkivallasta aiheutuu Suomessa vuositasolla 91 miljoonan euron kustannukset.

Arvio perustuu viranomaisten tilastoimiin tapauksiin. Sveins muistuttaa, että todellinen luku voi olla monin verroin korkeampi. Likapyykki pestään kotona – mentaliteetti on edelleen syvällä suomalaisissa. Vain joka kymmenes perheväkivaltatapaus tulee viranomaisten tietoon.

”Kun laskee mukaan työstä poissaolot ja terapiakustannukset, kuntien kannattaisi jo taloudellisista syistä sitoutua väkivallan ennaltaehkäisyyn. Puhumattakaan inhimillisistä kärsimyksistä, joita ei voi rahassa mitata.”

Perheväkivallan parissa jo 15 vuotta useissa eri tehtävissä työskennellyt Sveins vetää parhaillaan Vihdissä Pintaa syvemmälle -projektia. Tarkoituksena on antaa jokaiselle asiakkaiden kanssa tekemisiin joutuvalle sosiaali- ja terveyshuollon työntekijälle peruskoulutus väkivallan ehkäisytyössä.

Sveinsin projektissa on samalla kyse syrjäytymisen ehkäisystä. ”Yli 90 prosenttia nuorisorikollisista on kokenut kotona väkivaltaa. Kun nuori näkee isän ja äidin tappelevan, hän ei viihdy kotona eikä tuo sinne kavereitaan. Turrutusta haetaan päihteistä ja samanhenkisestä kaveripiiristä.”

Mielikuvatasolla päihteet ja väkivalta yhdistetään lähiöihin, Itä-Helsinkiin ja maahanmuuttajiin. Sveins toppuuttelee yleistäjiä. ”Perheväkivalta on mitä suurimmassa määrin tavallisen ihmisen ongelma. Se ei katso koulutustasoa, yhteiskunnallista asemaa tai etnistä taustaa.”

Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla esitetään 21.9. kello 16 Amnestyn hyväksi Icíar Bollainin elokuva Take My Eyes. Elokuvan jälkeen keskustelutilaisuus, jossa pohditaan, onko väkivallasta kärsivien perheiden auttamisverkosto Suomessa kohdallaan. Lisätietoa www.amnesty.fi

Jani Saxell

  • 9.9.2009