ilkeät suomalaisyhtiöt syynissä

Lukuaika: 3 minuuttia

ilkeät suomalaisyhtiöt syynissä

FinnWatchin pointti on se, että jos konserni ei käytä lapsityövoimaa, silloin sitä eivät käytä alihankkijatkaan.

Pienessä työhuoneessa Helsingin Alppiharjussa istuu energinen nainen. Jos H&M olisi suomalainen yritys, hän puhuisi siitä nyt. Nainen on Eeva Simola tietotoimisto FinnWatchista. Hän on yrityskriitikko ja seuraa työkseen, että suomalaiset yritykset toimivat vastuullisesti. Teilaava kriitikko Simola ei ole, vaan rakentava.

”Joku kysyy, että eikö ole ikävä homma arvostella yrityksiä. Olen aina sanonut, että kritiikki määritelmällisesti sisältää rakentavuuden. Me emme etsi kritisoitavaa muussa kuin rakentavassa mielessä.”

Miten ilkeitä suomalaiset yritykset sitten ovat? Syksyllä 2002 ulkomailla toimivia suomalaisia yrityksiä oli vajaa 5 000. Jokaisen yrityksen toimintaa on näin muodoin mahdotonta seurata. On osin arpapeliä, mikä yritys otetaan tarkkailtavaksi.

Eri järjestöt ovat asettaneet suomalaisia yrityksiä vastuuseen ulkomailla 90-luvulta lähtien. Australiassa Outokumpu syrji aboriginaalien oikeuksia kaivoshankkeessaan, UPM-Kymmene hakkasi sademetsää Indonesiassa.

Metso Minerals sai ammattiyhdistysliikkeen selvityksessä melko puhtaat paperit toiminnastaan Etelä-Afrikassa. Selvitys osoitti, ettei yritys käytä laitoksissaan lapsityövoimaa, mutta alihankkijoiden mahdollisesta lapsityövoiman käytöstä Metso Mineralsin johdolla ei ole tietoa.

”FinnWatchin pointti on se, että jos konserni ei käytä lapsityövoimaa, silloin sitä eivät käytä alihankkijatkaan. Sitä ei kerta kaikkiaan käytä kukaan.”

FinnWatch vertaa yritysten puheita tekoihin. ”Yritykset ovat nykyään jumalattoman vastuullisia. Haluamme, että ne todella myös ottavat sitä vastuullisuutta, millä ne kehuvat. Voi olla, että pääkonttorissa on hyvät toimintaohjeet, mutta ne eivät välttämättä välity kaikkialle. Ja vaikka ne välittyisivätkin konsernin sisällä, välittyvätkö ne alihankkijoille?”

Brasilialainen Observatorio Social -tutkimusryhmä teki selvityksen Nokian kännykkätehtaista Manauksessa Amazonin alueella. Suomalaisen yrityksen brasilialaiset työntekijät saavat toimia ammattiyhdistyksessä vapaa-ajallaan, mutta eivät työaikanaan tehtaassa. Ja palkka, sekään ei ole Eeva Simolan mielestä ihan kohdallaan.

”Manauksessa Nokian työntekijöiden palkka on vähän korkeampi kuin osavaltion vapaatuotantoalueen minimipalkkataso mutta kuitenkin alle Brasilian laillisen minimipalkan. Pidetään ihmeenä, että sillä palkkatasolla elää.”

”Kansainvälinen ay-liike hyväksyy sen, että maassa toimitaan maan tavalla. Mutta jos Suomessa on hyvät lait ja kansainväliset sopimukset ja sitoumukset, yritysten pitäisi noudattaa niitä muuallakin kuin pääkonttorimaassa.”

Huhtikuussa valmistui FinnWatchin ensimmäinen, Juha Vuorenkosken kirjoittama raportti Mekongjoen patohankkeiden vaikutuksista Laosissa, Kambodzhassa ja Vietnamissa. Raportti valottaa hankkeita, joissa on mukana suomalainen konsulttiyhtiö Jaakko Pöyry Group.

Mekongjoen patohankkeista keskustellaan maailmalla laajalti, ja niistä on tehty useita tutkimuksia eri yliopistoissa. ”FinnWatchin patoraportti ei ole syvällinen tutkimus hankkeista, vaan siinä on ensimmäistä kertaa esitetty suomeksi kansainvälisen patoteollisuuden ongelmatiikkaa.”

mikä ihmeen finnwatch?

FinnWatch seuraa suomalaisten yritysten toimintaa ulkomailla ja tiedottaa lehdistöä, käy tiedonvaihtoa, luennoi ja julkaisee raportteja yritysten toiminnasta. FinnWatch pyrkii lisäämään tietoisuutta yritystoiminnan haittavaikutuksista ihmisoikeuksiin, ammattiyhdistysoikeuksiin, sosiaaliseen kehitykseen sekä luontoon kehitysmaissa ja siirtymävaihetalouksissa.

FinnWatchin takana on kahdeksan järjestöä, joista suurimmat ovat SAK ja Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa. Muut ovat Kansalaisjärjestöjen vientiluottokampanja, Kuluttajat-Konsumenterna, Maan ystävät, Toimihenkilökeskusjärjestö STTK, Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskus SASK sekä Suomen luonnonsuojeluliitto.

Toimintansa aikana vajaassa kahdessa vuodessa FinnWatch on julkaissut yhden raportin. Tänä vuonna ilmestyy vielä kaksi raporttia. Ulkoasiainministeriö on tänä vuonna tukenut FinnWatchin toimintaa kehitysyhteistyön tiedotustuen määrärahoista 40 000 eurolla. Norjassa ja Ruotsissa vastaavan toiminnan rahoitus on miljoonaluokkaa.

”Toivoisin, että Suomesta löytyisi edes joku yksittäinen mesenaatti, joka ei sitoisi meidän käsiä mutta joka antaisi meille muutaman optiomiljoonan tai edes kymmeniä tuhansia euroja”, FinnWatchin koordinaattori Eeva Simola naurahtaa.

FinnWatchin kaltaisia järjestöjä on maailmalla monia Intiaa myöten. Tärkeimpiä FinnWatchin yhteistyökumppaneita ovat Ruotsin SwedWatch ja Norjan NorWatch. Suunnitteilla on ollut yhteispohjoismainen yritystietopankki, mutta se on toistaiseksi kaatunut resurssien puutteeseen.

mikä mättää?

mainos

Nokia on maailman johtava kännykkäfirma. Nokian tehtailla Brasiliassa, Etelä-Koreassa, Kiinassa ja Meksikossa palkkataso on alhainen eivätkä työolot muutenkaan vastaa länsimaisia standardeja. Kännyköiden kondensaattorien eristeenä käytetään tantaalia, josta osa on ilmeisesti peräisin Kongon sota-alueiden tantaliittimalmista.

Stora Enso rakentaa Brasiliaan yhdessä sikäläisen Aracruz-yhtiön kanssa Veracelin sellutehdasta. Tehdas hankkii raaka-aineensa valtavilta eukalyptusplantaaseilta.

Fortum suunnitteli suuren hiilivoimalan rakentamista Thaimaahan, kunnes Aasian talouskriisi keskeytti hankkeen. Ympäristövaikutusten arviointi hoidettiin kehnosti. Voimalahanke olisi tuhonnut huomattavan korallialueen.

UPM-Kymmene vetäytyi indonesialaisen April-yhtiön sellutehtaasta, joka käyttää raaka-aineena sademetsäpuuta. UPM:n Changshun paperitehdas Kiinassa kuitenkin ostaa suuren osan Aprilin sademetsäsellusta.

Kesko on Suomen suurin kulutustavaroita kehitysmaista tuova firma. Maahantuo kahvia, hedelmiä, säilykkeitä, tekstiilejä ja kenkiä. Alkuperämaiden työolot eivät usein ole hääppöiset.

Outokumpua arvosteltiin kuparisulattohankkeesta Filippiineillä, sillä kupari oli peräisin Papua-Uuden-Guinean kaivoksista, joilla oli vakavia ympäristöongelmia.

Kone valmistaa hissejä Kiinassa sekä Brasiliassa. Koneen tehtailla Brasiliassa on ollut työaikakiistoja.

Metso on rakentanut paperikoneet UPM:n Changshun tehtaaseen sekä Stora Enson Brasilian Veracelin tehtaaseen. Metsolla on oma paperikonetehdas Kiinassa.

Wärtsilä on vienyt dieselvoimaloita Turkkiin ja Brasiliaan. Kansalaisjärjestöjen mielestä fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimaloita ei enää lainkaan saisi viedä ulkomaille. Wärtsilän Triesten tehtailla Italiassa rakennetaan dieselvoimaloita miehitettyyn Irakiin.

Jaakko Pöyry on maailman suurin metsäkonsulttiyhtiö. Mukana kaikissa suomalaisyhtiöiden metsähankkeissa Indonesiassa ja Brasiliassa. Pöyryn linjana on yleensä edistää yksilajisia suurplantaaseja ja isoja sellutehtaita.

FinnWatchin raportti Suurpadot Mekongin alueella. Kuka hyötyy, kuka kärsii? löytyy pdf:nä nettisivuilta www.finnwatch.org.

Sami Takala

  • 9.9.2009