Maailmantalouden globalisaatiota kritisoivilta tivataan usein, miksi heillä ei ole tarjota vaihtoehtoa.

Maailmantalouden globalisaatiota kritisoivilta tivataan usein, miksi heillä ei ole tarjota vaihtoehtoa. Yhdysvaltalainen Michael Albert on tarttunut härkää sarvista ja ryhtynyt luonnostelemaan uutta talousjärjestelmää. Parecon on lyhennys sanoista participatory economics, osallisuustalous. Albertin utopia on selvästi saanut vaikutteita anarkistisesta ja anarkosyndikalistisesta ajattelusta. Pareconissa on myös täysin uusia piirteitä.

Pareconin päämääränä ovat tasaveroisuus, solidaarisuus, moniarvoisuus ja omaehtoisuus. Albert analysoi kapitalismia ja sosialistista suunnitelmataloutta siitä näkökulmasta, miten hyvin ne toteuttavat tavoiteltuja arvoja, ja päätyy torjumaan nämä molemmat järjestelmät. Suunnitelmatalous ei toimi edes periaatteessa. Luokkajako syntyy vääjäämättä, vaikkei yhteiskunta olisikaan korruptoitunut ja autoritaarinen. Kapitalismi puolestaan luo epätasa-arvoa, ahneutta, epäsosiaalisuutta ja itsekkyyttä.

Albert toteaa: ”Se, miten säätelemme kaupankäyntiä ja ohjailemme taloudellisia toimiamme, vaikuttaa siihen, millaisia ihmisiä meistä kehittyy.”

Uusi talousjärjestelmä pohjaa työläisten ja kuluttajien neuvostoihin. Tavoitteena on tuotannon ja kulutuksen tasapaino. Yksityisomistus ja perintöoikeus lakkautettaisiin. Albertin mukaan myös synnynnäiset ominaisuudet tai koulutuksen avulla hankitut erityistaidot luovat eriarvoisuutta, kun valta tai varallisuus jaetaan niiden perusteella epätasaisesti

Pareconissa kaikilla olisi tasapainotetut työkokonaisuudet, joihin kuuluisi paitsi kiintoisia ja miellyttäviä töitä myös raskaita ja rutiininomaisia. Näin työtehtävät eivät pääsisi vaikuttamaan päätöksentekovaltaan. Palkkio työstä tulisi vaivannäön ja uhrauksen mukaan, ei esimerkiksi tuloksen perusteella. Vallitsisi suhteellinen samapalkkaisuus, kuitenkin niin että pieniä palkkaeroja ilmenisi työn rasittavuuden perusteella.

Jokainen tekisi omaa kulutustaan koskevan suunnitelman. Kerran vuodessa neuvostot loisivat vuosisuunnitelman, johon jokainen kansalainen oman neuvostonsa kautta vaikuttaisi. Terveydenhuolto ja koulutus olisivat ilmaisia. Työkyvyttömille ja lapsille taattaisiin toimeentulo.

Albert väittää Pareconin olevan järjestelmä, joka ehkäisee epäsosiaalisuutta ja itsekkyyttä. Pareconissa ei voisi henkilökohtaisesti hyötyä muutoin kuin pyrkimällä kaikkia hyödyttävään toimintaan. Albertin mukaan yksityiskohdat täsmentyvät käytännössä. Kirjassa elämää osallisuustaloudessa kuvataan myös hypoteettisin esimerkein.

Albertin teksti on hieman raskassoutuista. Toistoa on paljon kun lukijaa vakuutellaan Pareconin erinomaisuudesta. Pareconissa on myös ongelmallisia kohtia ja epäselviä kysymyksiä. Ne eivät silti juuri himmennä vision kiinnostavuutta. Yhteiskuntavisiota ei pidä ymmärtää päätepisteenä, vaan jatkuvan kehittämisen ja kokeilun lähtökohtana, Michael Albert itse painottaa.

Michael Albert: Parecon – kapitalismin jälkeinen elämä. Sammakko. www.parecon.org

Ville Ropponen