tuomas alatalo | tule, olet yksi meistä

Lukuaika: 2 minuuttia

tuomas alatalo | tule, olet yksi meistä

Ystävyyttä on saavutettava omalla persoonallisella panostuksella.

Ystävyyttä on saavutettava omalla persoonallisella panostuksella. Yksin sulttaanikaan ei saa ystävyyttä, vaikka ympärillä riehuisi tyttöjen liuta.

Rehellinen ollakseni tein tänä vuonna uskoakseni enemmän töitä kuin koskaan osoittaakseni, että itsekin pystyn ulkoisista lähtökohdistani huolimatta olemaan ystävyyden arvoinen. Sen molemminpuolisen ystävyyden, jota tarvitaan itsetunnon kohennukseksi. Ehkä tarvitsin sen typerän opetuksen, etten saa tuomita ketään, edes niitä, jotka loukkaavat sanoilla olematta tietoisia siitä.

Vammaisuus itse asiassa on erilaista. Paljon pystytään siitä sanomaan, toisaalta taas uudet opit ja tutkimukset tuovat aivojen ja aistinten toiminnasta erilaista uutta tietoa syvemmistä kerroksista kuin ollaan osattu uskoakaan. Sattuma on arvaamaton kumppani terveyden ja vammaisuuden ottelussa ihmisen yllättäjänä. Terveydellä tarkoitan sairauden vastakohtaa ja vammaisuuden vastakohtaa. Itselleni sattuma on tuonut erilaisen ihmisen osan. Rujon ulkoisesti ja sisältä mutkikkaan kytkennän erityisen typeriä käyttäytymiseen vaikuttavia seikkoja.

Havaitsen jatkuvasti tuomitsevia asenteita vammaisuutta kohtaan, enkä siedä selkeää, kerta kaikkiaan raivostuttavaa tyhmyyttä, jolla tehdään toiset ihmiset paremmiksi kuin toiset. Itse olen ollut kehitysvammaiseksi luokiteltu, mutta se vamma ei ole sen tyhmempi kuin muutkaan, ainoastaan tapa tuoda esiin oma itsensä on erilainen ja reagointi ympärillä olevaan poikkeaa opitusta. Rehellinen ollakseni varmaan toimin usein edelleen tuon typerän luokittelun mukaan kuin kehitysvammainen. Ette saisi oikeastaan asettaa minua mihinkään luokkaan, en ole itsenäinen, tarvitsen lähes kaikkeen avustusta.

Itselleni on tietenkin tärkeää, että olen päässyt tavattoman osaavien, ajattelevien sekä humaanien ihmisten yhteiseen joukkoon, osalliseksi heidän taholtaan tulevaan ystävällisyyteen. Olen saanut sitä kautta ystävien joukon, joka minulle vammaisena on ehkä merkittävämpi kuin terveille olisi.

Aikaisemmin en luottanut itseeni, omaan arvooni olla toisille ystävyyden oikeutusta ansaitseva. En ollut mielestäni yhtä arvokas kuin terveet, koska en osannut toimia kuin terveet. Se, että itse en ole ennen luottanut itseeni, on johtunut oman arvon puuttumisesta. Teen usein itselleni erilaisia ehtoja ansaitakseni ystävyyttä, ja suurin ehto on, että saan tuotua itseäni toisten tavalla esiin. Ilman puhetta, ilmeillä ja eleillä, ei ole tietenkään mahdollista tuoda esiin suuria oivalluksia. Kirjoittamisen kautta on avautunut ovi kommunikointiin, mutta siihenkin tarvitsen avustusta.

Tänä opiskeluvuonna olen avannut uusia ovia itseilmaisussani. Tunteita, ilmapiirissä havaittavia jännitteitä ja tunnelmia voi ilmentää ilman kielellistä kommunikointiakin. Se vaatii erilaista hiljentymistä ja itsekuria sekä luottamusta ihmisiin, joihin haluaa kontaktin. Oman itsensä peliin antaminen on tärkeintä. Usko omaan kykyyn esittää itsestään ulos omintaan ei ollut minulle helppoa jo vammani takia, mutta arvottomuuden kokemukseni esti sen myös.

Ystävyys, hyväksyntä, toivotus: tule, olet yksi meistä, toi minulle arvon ihmisenä.

Tuomas Alatalo, tuomas.alatalo@kolumbus.fi

  • 9.9.2009