mahlava meininki

Lukuaika: 2 minuuttia

mahlava meininki

Niinä aikoina kun leipäänkin survottiin puolet petäjäistä, saatiin talven näännyttämät ihmiset ja kotieläimet mahlan avulla virkoamaan.

Ennen oli mahlakin Suomessa arvossaan. Niinä aikoina kun leipäänkin survottiin puolet petäjäistä, saatiin talven näännyttämät ihmiset ja kotieläimet mahlan avulla virkoamaan. Rahvas ryysti koivunkyljestä juoksuttamaansa mahlaa joko sellaisenaan tai esimerkiksi olueksi jalostettuna. Saatettiinpa mahlapohjaan pyöräyttää leipätaikinakin.

Koska sokeri oli kallista ja harvinaista, mahlaa käytettiin myös makeuttajana hunajan tapaan. Varakkaampi väki siemaili mahlasta valmistettua simaa ja limonadia tai nautti mahlansa siirapin ja makeisten muotoon kiteytettynä. Entisaikoina hyvä mahlapuu oli omistajansa aarre. Tuottoisimmilla koivuilla oli jopa nimet, kuten lehmillä konsanaan.

Mahla on puun elämää ylläpitävää, keväällä virtaavaa nestettä, joka veden lisäksi sisältää hedelmä- ja rypälesokereita, kaliumia, kalsiumia, kromia, kuparia, mangaania, magnesiumia, sinkkiä, omenahappoja, b-vitamiineja sekä c-vitamiinia.

Tuo luonnon oma terveysjuoma sopii oivallisesti kulauteltavaksi tervetuliais-, jano- tai ruokajuomana. Hivenen makealta maistuva mahla sopii myös pannukakkujen, leipien, leivonnaisten sekä erilaisen juomaviritelmien pohjaksi. Silmät avaavan aamujuoman loihdit esimerkiksi seuraavasti:

aamunavaus

2 dl mahlaa

yhden sitruunan mehu

hiukan hunajaa tai omenamehua

Aineet sekoitetaan keskenään ja juoma nautitaan heti herättyä tyh-jään mahaan.

Railakkaan raikkaan boolin kevään tai alkukesän juhliin voit loihtia yhdistelemällä mahlaa, kuivaa valkoviiniä ja omenasiideriä. Alkoholiton vaihtoehto puolestaan syntyy kädenkäänteessä mahlasta, limetinmakuisesta limonadista ja tuoreista sitruunamelissan tai mintun lehdistä. Perinteitä kunnioittava mahlamaakari valmistaa keväisiin pitoihinsa sahdin, jonka valmistuksessa vesi on korvattu mahlalla.

mintunmakuinen mahlajuoma

1 litra vettä

1 dl kuivattua piparminttua

1 litra mahlaa

1 litra limetinmakuista limua

koristeeksi tuoreita mintunlehtiä

(mahlasta valmistettuja) jääpaloja

(1 dl vodkaa)

Kiehauta vesi kattilassa, ota kattila pois hellalta ja lisää kuuman veden sekaan kuivattu minttu. Sekoittele ja jätä kannella peitettynä hautumaan puoleksi tunniksi. Siivilöi sitten mintunlehdet pois teesiivilän avulla ja jäähdytä piparminttuvesi. Kun minttumeininki on täysin jäähtynyt, lisää joukkoon mahla ja limu (sekä alkoholipitoisen antimen saavuttamiseksi vodka). Koristele juoma tuoreilla mintunlehdillä ja nakkele vielä sekaan kourallinen jääpaloja. Tarjoile tervetuliaisjuomana.

mainos

Jo 1600-luvulta saakka virkistäväksi ja voimistavaksi tiedettyä mahlaa on käytetty laajalti myös rohtona ja luonnonlääkkeenä. Niukan ravinnon aikoina se on estänyt niin keripukin, riisitaudin kuin keuhkotaudinkin puhkeamisen.

Myös nykypäivän slim & fit -ihmisille mahlasta luulisi olevan iloa, kerrotaanhan tuon komistavan koivunektarin paitsi kiihdyttävän aineenvaihduntaa myös hälventävän näläntunnetta. Kilojenkyttääjien uskoisi innostuvan viimeistään tiedosta, jonka mukaan koivunmahla aktivoi elimistöstä vararavintoja käyttöön poistaen samalla selluliittia. Lukuisten sokeriyhdisteidensä ansiosta mahla on myös oivaa urheilujuomaa. Vähemmästäkin rupeaa ihmetyttämään, miksei sitä vielä myydä kuntosaleilla!

Kalevalassa mahla mainitaan viileänä energiajuomana, jota etenkin kaskenpolttajien ja paimenten tiedettiin siemailevan. Koivun suonista kirvonneen mahlan on uskottu sisältävän myös yliluonnollisia voimia, ja siihen onkin liitetty monenlaisia uskomuksia. Tytöt esimerkiksi pesivät keväällä silmänsä juuri valutetulla mahlalla, jotteivät he päivettyisi kesällä liiaksi. Silmien huljuttelu piti suorittaa ennen mahlan maistamista, muuten se menetti tehonsa.

Koivunmahla on uudistuva luonnonvara, eikä sen pyydystäminen oikein suoritettuna vahingoita puuta. Mahlan juoksutusaika kestää vuodessa vain parisen viikkoa ja osuu säistä riippuen yleensä huhti-toukokuun vaihteeseen. Omin päin koivuja ei kannata ruveta porailemaan, sillä mahlankeruuseen tarvitaan aina maanomistajan lupa.

Koivikon omistajien ja luvan anelleiden kannattaa sitten kipata kitoihinsa juoksuttamansa mahla heti verekseltään, sillä tuo terhakka terveysjuoma säilyy kelvollisena ainoastaan vuorokauden verran. Myöhempää käyttöä varten mahlaa voi toki pakastaa.

Ellei valutuslupaa heru, kannattaa halajamansa mahlasaalis nöyrästi hankkia terveys tai ekokaupan hyllyltä. Patentoidun säilömissysteemin ansiosta kotimaista koivunmahlaa myydään nykyään ympärivuotisesti lasipulloihin pakattuna noin kuuden euron litrahintaan.

Johanna Koskinen

  • 9.9.2009