Propaganda ei kuitenkaan uppoa puolalaisiin, jotka haluavat konkreettisia asioita, eivät kasvulukuja.
Puolan EU:hun liittymisen päivänä viimeisen istuntonsa pitävä Leszek Millerin johtama vasemmistohallitus yrittää vakuuttaa kansalaisia siitä, että maan asiat saadaan pian kuntoon bruttokansantuotteen kasvuvauhdin noustua lähes viiteen prosenttiin vuodessa. Tämä propaganda ei kuitenkaan uppoa ihmisiin, jotka haluavat konkreettisia asioita, eivät kasvulukuja. Viiden prosentin talouskasvu on laiha lohtu työttömälle, leikkaukseen jonottavalle sairaalle ja eläkeläiselle, joka etsii ruokaa roskalaatikoista.
Puolalaisista 20 prosenttia on työttömiä, 60 prosenttia elää virallisen köyhyysrajan alapuolella. Sairaaloita lopetetaan, kun niihin ei ole varaa palkata työntekijöitä eikä hankkia laitteita. Puolassa käytetään terveydenhuoltoon vähemmän varoja kuin missään muussa uudessa EU:n jäsenmaassa. Puolalaisten enemmistö voi huonosti.
Yhtenä syynä puolalaisten pahoinvointiin, katkeruuteen ja passiivisuuteen on sokkiterapia, jolla markkinoiden ylivalta juurrutettiin pikavauhtia maahan 90-luvun alussa. Sokkiterapian isän Leszek Balcerowiczin yksiviivaista liberalismia kuvaa se, että hänen mukaansa terveydenhuoltoon ei kannata investoida liikaa, koska rikkaat, jotka tuottavat enemmän kansantuotetta, tarvitsevat vähemmän terveyspalveluja kuin köyhät, jotka usein sairastelevat.
Kansainvälisissä talouspiireissä Leszek Balcerowiczia, Puolan Solidaarisuuden hallituksen valtiovarainministeriä ja nykyistä maan keskuspankin johtajaa, on joskus ehdotettu Maailmanpankin pääjohtajaksi. Ainakin ideologisesti hän on sopiva tehtävään. Tutkijapiireissä hänen ekonomistin kykyjään epäillään.
Sokkiterapian tavoitteena oli talouden nopea yksityistäminen. Mitä enemmän valtionyrityksiä kaatui, sen parempi. Tässä Puolan pitkässä harppauksessa kansalaisista tuli koekaniineja Maailmanpankin ja ulkomaisen pääoman järjestämässä kokeessa, joka tuhosi Solidaarisuuden työläisten itsehallinnollisena liikkeenä. Se juurrutti maahan globaalin kapitalismin, jossa heikot hallitukset toimivat ulkomaisten yritysten ehdoilla ja niiden hyödyksi.
Esimerkkinä tästä ovat ulkomaiset kauppaketjut, jotka ovat täyttäneet maan. Puolan hallitukset ovat houkutelleet niitä ilmaisilla tonteilla ja veronalennuksilla, vaikka maassa on tarpeeksi omiakin kauppoja. Ulkomaisten kauppaketjujen työntekijät raatavat minimipalkalla ilman ammatillista järjestäytymisoikeutta.
Puola, Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Slovakia, Slovenia, Tsekki, Unkari & Viro liittyvät vappuna EU:hun.
Juha Järvinen
