Kirjoittanut Kimmo Jylhämö

kaksi pasifistia

Lukuaika: 2 minuuttia

kaksi pasifistia

Bazar-kustantamo on julkaissut kirjan, joka sisältää Albert Einsteinin ja Sigmund Freudin lyhyen kirjeenvaihdon 30-luvun alkupuolelta.

Bazar-kustantamo on julkaissut kirjan, joka sisältää Albert Einsteinin ja Sigmund Freudin lyhyen kirjeenvaihdon 30-luvun alkupuolelta. Kirjassa on lisäksi Einsteinin kirjoitus taistelevasta pasifismista, Paulo Coelhon lyhyt esipuhe sekä Isaac Asimovin essee vuodelta 1971.

Koko pikku kirjasen olemassaolo voisi herättää kriittisiä ajatuksia, ellei tästä satunnaisesta, anakronistisesta ja epäloogisesta kirjoitusten valikoimasta syntyisi varsin sympaattinen kokonaisuus.

Miksi näin käy? Siksi koska kirjeenvaihdon aikoihin keskeinen keskustelu maailmanrauhasta käytiin suhteessa Kansainliittoon, tuohon YK:ta edeltäneeseen epäonnistuneeseen kokeiluun, jossa jokaisella jäsenvaltiolla oli demokraattisesti yhtä paljon vaikutusvaltaa. Juuri sen vuoksi Kansainliitto ei ollutkaan kovin pitkäikäinen kokeilu kansainvälisessä oikeudessa ja politiikassa.

Tällä hetkellä YK:lla on hieman samankaltainen tilanne, koska se koetaan järjestelmänä liian demokraattiseksi ja sen vuoksi toimimattomaksi. Tai ainakin Yhdysvallat kokee asian näin.

Einstein kysyy alussa, kuinka ihmiskunta voi säilyä, vaikka siihen näyttäisi olevan istutettu vihan ja tuhoamisen tarve. Hän osoittaa kysymyksensä Freudille, jonka psykoanalyysistä hän oli löytänyt analyysin ihmisen tuhoamisvietistä. Freudin mukaanhan ihmisellä on kaksi perusviettiä, yhdistävä eros ja tuhoava thanatos.

Koko 1900-luvun näkökulmasta tähän kysymykseen ei löydy parempia vastaajia kuin nämä kaksi miestä, jotka kytkeytyvät oman tieteellisen työnsä kautta tuhoamisvietin teoreettisiin ja käytännöllisiin ongelmiin. Samalla heissä tiivistyvät 1900-luvun keskeiset käsitteet: seksuaalisuus ja sota.

Kirjoittajat asemoituvat utooppiseksi ja realistiseksi pasifistiksi. Einstein utooppiseksi, koska hänhän oli atomipommin ja Manhattan-projektin aloitteentekijä ja siinä mielessä vastuullinen uuden sotateknologian luomisessa. Freudin realistinen pasifismi taas on johdettavissa hänen teoreettisesta näkemyksestään, jonka mukaan väkivaltaisuus kuuluu lähtemättömästi ihmisluontoon. Siksi sodatkaan eivät ole vältettävissä. Freud vain toivoi, että sodat olisivat pieniä sotia toisin kuin (ensimmäinen) maailmansota ja että väkivaltaisuus jalostuisi vihollisen alistamiseksi eikä tuhoamiseksi.

Kumpikaan tieteentekijä ei siis saanut pitävää otetta pasifismista, jos katsotaan heidän kirjoitustensa vaikutusta. Heidän kuten muidenkin kirjan kirjoittajien asemoitumisia on kuitenkin mielenkiintoista pohtia nimenomaan suhteessa siihen aikaan, jolloin ne on kirjoitettu. Toista maailmansotaa ennakoivat Freudin ja Einsteinin kirjoitukset, Asimovin kylmän sodan keskellä kirjoittama essee ja Coelhon Irakin sodan vanavedessä kirjoittama taistelevan pasifismin julistus. Kaikki tämä osoittaa, ettei pasifismin tehtävä ole koskaan valmis, on jatkuvasti jalkauduttava yhtä aikaa sekä kansalliselle että kansainväliselle kentälle oikeus aseena väkivaltaa vastaan.

Albert Einstein & Sigmund Freud: Miksi sotaa? Bazar Kustannus.

Kimmo Jylhämö