Nyt kauppojen hyllyillä mätänevät uudet gprs-puhelimet ja ties mitkä digiboksit ilman että sen kummemmin tiedotusvälineet kuin ostajatkaan niistä kiinnostuvat.

Aika nopeasti se sitten loppui. Vielä puolitoista vuotta sitten tuhannet ihmiset kamppailivat kirjaimellisesti kadulla tietotekniikkayritysten osakkeista. Nyt it-yrityksen osakeantiin osallistuu reilu kymmenen sijoittajaa ja annin epäonnisuus noteerataan kahden palstan uutisella Metro-lehdessä.

Sama pätee myös itse tietotekniikkaan. Vuosi sitten käytännössä jokainen julkaisutoiminnan kanssa tekemisissä ollut pulju katsoi velvollisuudekseen tuottaa myös tekniikkauutisia. Nyt kauppojen hyllyillä mätänevät uudet gprs-puhelimet ja ties mitkä digiboksit ilman että sen kummemmin tiedotusvälineet kuin ostajatkaan niistä kiinnostuvat.

Julkaisurintaman kuuminta kamaa ovatkin epäonnistuneiden it-yrittäjien tilitykset, jotka itse asiassa muodostavat täysin uuden genren ainakin täällä Suomessa. Seasta löytyy sarjassaan loistaviakin teoksia, kuten Mato Valtosen nöyrän humoristinen Wapit-kirja.

Skaalan toisessa päässä ovat edelleen yhtä omahyväisten entisten paperimiljonäärien kertomukset siitä, kuinka he nykyisinkin aterioivat Bill Clintonin kanssa, joka sinänsä on itse asiassa aika luonnollista seuraa tälle porukalle, ja kuinka mediaa oli helppo vedättää ties millä verkkokauppavirityksillä.

Nämäkin lausunnot painetaan toki lehteen isona juttuna, joten aivan kaikki ei ole muuttunut.

On edelleen odotettavissa, ellei peräti pelättävissä, että Rytsölän veljesten tarina tullaan ennen pitkää näkemään sekä kirjana että elokuvana. Mikäs siinä, mutta mieluummin kyllä lukisin katuvia tunnustuksia siltä ammattiryhmältä, jolla olisi käytännössä eniten tunnustettavaa, eli pörssianalyytikoilta.

Näitä ei kuitenkaan ole odotettavissa, sillä kaikesta päätellen niin suurta mokaa ei olekaan, että pörssianalyytikko kokisi tarpeelliseksi selitellä tekemisiään. Tämä porukka ei nimittäin ollut mitenkään viaton siihen kaikkeen järjettömyyteen, mitä osakepörsseissä parin edellisen vuoden aikana harrastettiin.

Ääriesimerkkinä näin suomalaisessa kontekstissa muistetaan Deutsche Bankin Soneran osakkeelle antama 150 euron tavoitehinta. Nyt monien osakkeiden pudottua yli 90 prosenttia ovat samat kaverit sitä mieltä, että osakkeet ovat kohtalaisen kalliita.

Tätä taustaa vasten juttu, jonka mukaan brittiläinen pörssianalyytikko hävisi sijoituskilpailussa täysin pystyyn kilpakumppaneilleen, viisivuotiaalle tytölle ja simpanssille, kuulostaa täysin uskottavalta. Silti kyseisen ammattikunnan edustajien asiantuntijalausuntoja kuunnellaan edelleen aivan vakavin naamoin. Osakehurmoksen laannuttua he tosin pääsevät ääneen aiempaa harvemmin.

Mutta pian taas mennään. Analyytikot kuulemma ennustavat teknologiaosakkeille hurjaa nousua kevään aikana…

Mattias Erkkilä, mattias@kullervo.com