tuomas alatalo | vikaa korvien välissä

Lukuaika: 2 minuuttia

tuomas alatalo | vikaa korvien välissä

Haluaisin tietää, miksi meillä on tarve uskoa johonkin ylevään, kauniiseen idealismiin. Onko totuuden kanssa liian vaikea elää.

Sekopäät hallitsevat maailmaa ja saavat muut tekemään puolestaan surullisen hirveitä asioita. Hallitsijat johtavat heikkoja kuin susi lampaita, ylhäältä katsoen, tekemättä mitään niiden eteen, jotka jäävät turvatta. Tarvitsevat, hoivattavat ja herkät ihmiset koetaan rasitukseksi muutoin niin täydellisessä maailmassa.

Rehellisyys ja moraali, yllätys, yllätys, eivät kuulu johtajien hyveisiin. Yhtään kunnon totuudenpuhujaa ei päästetä esille, sehän on vaaraksi yhteiskunnalle. Uhkana siten, että totuuden näkeminen ei ole miellyttävää tahi edes tarpeellista.

Tarvitaan todella rohkeita ihmisiä, jotta muutokset olisivat mahdollisia. Vaarallisinta on tuudittautua turvallisuuden tunteeseen ja ajatella, että kaikki on hyvin. Heikkoutta se on, ja sinänsä inhimillistä.

Yhteisvastuukeräykset saavat ehkä hetkeksi hätkähtämään, mutta siihen hetkeen se jää. Vasta kun sairaus, menetykset ja suru osuvat omalle kohdalle, arvojärjestys muuttuu.

Päättäjien pitäisi olla juuri näitä menettäneitä ihmisiä. Työtön, pitkäaikaissairas, koditon vaan suoraan eduskuntaan päättämään ja nauttimaan suurta palkkaa ja arvostusta!

Mikään ei ole niin ärsyttävää kuin omasta egostaan voimansa saava julkisuudessa killistelevä tyhjäpää. Viihteen ja politiikan sekoittaminen on huono asia. Sen vuoksi hallitsijana voi olla kuka tahansa kaunis, esiintymistaitoinen, uraansa rakentava ”persoonallisuus”.

Teeskentely, että muka kaikki ihmiset ovat yhtä arvokkaita on syytä jättää omaan arvoonsa. Se on sanahelinää silkan inhimillisyyden vuoksi.

Haluaisin tietää, miksi meillä on tarve uskoa johonkin ylevään, kauniiseen idealismiin. Onko totuuden kanssa liian vaikea elää.

Rakentavaa keskustelua syntyy provosoimalla. Äärilaitoja hipovien mielipiteiden törmätessä syntyy parhaassa tapauksessa hedelmällinen alku keskustelulle. Se riippuu tosin keskustelijoiden taidosta esittää ja perustella näkökulmansa. Hyvä keskustelija ei sorru henkilökohtaisuuksiin vaan kykenee hahmottamaan kokonaisuuden.

Ja sitkeys palkitaan. Epäkohtien systemaattinen esiintuominen on alku muutokselle. Aikaahan siihen kuluu, jotta esimerkiksi asenteet muuttuvat. Herkkä kuuntelija havaitsee kyllä pienimmänkin muutoksen ilmapiirissä ja pystyy jopa ennustamaan tulevaa.

Mutta pelkkä vaikuttamisen halu ei riitä, pitää olla myös tahtoa ja voimaa. Ihmiset, jotka tuntevat epäkohdat omassa elämässään, ovat taas usein liian uupuneita tehdäkseen ongelmilleen mitään. Epätoivosta huolimatta se voima piilee meissä jokaisessa. Kaikki on mahdollista, kun se voima löytyy.

Tuomas Alatalo

  • 9.9.2009