Trooppisesta ilmanalasta sävelmänsä hakee helsinkiläisnuorten lattaribändi Maria Gasolina. Bändin omakustanne on siitäkin hauska tekele, ettei sitä ole lainkaan myynnissä.
Paha Maailma -yhtyeen neljän raidan ep:llä on kamelinkävelyä muistuttava mukaansatempaava groove. Kotimaisen kansansävelmän poljennolla toistetaan yhtä ja samaa säettä Kandaharin punaviininpunaisella aavikolla särkyvästä savesta ommellusta pojasta, tai jotain sinnepäin. Säkeen väliin on sämplätty arabiankielistä saarnaa ja otteita radiouutisista suomeksi, englanniksi ja kiinaksi. Samasta teemasta irtoaa radioversio, teknoversio, auringonpaiste- ja sadesalaliittoversio sekä karaoke. Jyhkeällä teknobiitillä hokemasta tulee aika hypnoottinen.
Paha Maailma: 11. absurdia.
Neljä tähteä.
_______________
Tarujen Saaren tarinat ovat keskiajalta ja sävelmät ikään kuin rokahtavaa kelttiläistä tai ranskalaista kansanmusiikkia. Yhdessä kappaleessa kerrotaan korppien syömästä ritarinraadosta, toisessa juhannushäistä, joissa sulhasta naarataan järvestä. Avausraidalla piru kutsuu neidon perkeleelliseen polskaan. Keskiaikaiset katusoittajat olivat aikansa uutistenlukijoita, tarinankertojia. Insertti oli balladi. Tarujen Saaren upeassa dokumenttiprojektissa kertojanäänenä on Kaija Saaren kaunis laulu ja videokameran korvaavat pillit, buzukit ja vinhasti veivatut viulut.
Tarujen Saari: Levoton hauta. Silence.
Viisi tähteä.
_______________
Yhtä iloisesti viulu soi Doina Klezmerin sovituksissa itäisen Euroopan juutalaisten häätansseista ja muista klezmer-kappaleista. Juutalaisilla ei viime vuosisadan Euroopassa aina ollut helppoa, mutta häät ovat aina suurta juhlaa. Romanian, Unkarin ja Venäjän juutalaisten oma musiikki oli jo melkein kuolla sukupuuttoon, kunnes etnobuumin myötä länsimaiset pelimannit löysivät klezmerin omaan ohjelmistoonsa. Hyvä niin, sillä morsiamellakin on oikeus saada tanssia hyvän musan säestyksellä.
Doina Klezmer: Sorja tanz. Proprius Music.
Viisi tähteä.
_______________
Tanssiin käy neito myös Eero Koivistoisen kvartetin suomalaisista kansansävelmistä tekemissä jazzmuunnelmissa. Mutta kun neidolla on punapaula, niin kyseessä on kuitenkin aika yhdentekevä biisi. Onneksi introsta päästään pian puhtaaseen improon ja saksofonista irtoaa lopulta varsin kiinnostavia variaatioita. Sakari Kukon Virret toimivat kyllä paremmin, puhumattakaan Hasse Wallin vuosien takaisesta rautalankaversiosta kappaleesta Juokse sinä humma.
Eero Koivistoinen Quartet: Utu. Silence.
Kolme tähteä.
_______________
Trooppisesta ilmanalasta sävelmänsä hakee helsinkiläisnuorten lattaribändi Maria Gasolina. Bändin omakustanne on siitäkin hauska tekele, ettei sitä ole lainkaan myynnissä. Brasilian iloiselta 60-luvulta käännetyt pari sambapopraitaa skulaavat kivasti suomeksi. Bahíalaisessa autorallatuksessa trumpetti tööttää mukavasti, ja kun Lissu Lehtimajan laulukin on aika hurmaavaa, niin kuka vielä kysyy, miksi käännösiskelmiä tarvitaan. Pistäkää bändin nimi korvan taa.
Maria Gasolina.
Neljä tähteä.
_______________
Peik Johansson
