Lukuaika: 2 minuuttia

herra palestiinalaishuivi

Vaikka historia kohtelee usein kaltoin tekijöitään, harva Nobelin rauhanpalkinnon voittaja joutuu pitämään päämajaansa raunioiden keskellä.

Autonromuja, mustuneita seiniä, hiekkasäkkejä ikkunoissa, piikkilankaa, luodinreikiä. Vaikka historia kohtelee usein kaltoin tekijöitään, harva Nobelin rauhanpalkinnon voittaja joutuu pitämään päämajaansa raunioiden keskellä.

Palestiinalaisten presidentin Jasser Arafatin hallintorakennus Ramallahissa oli keväällä 40 päivää Israelin armeijan tankkien piirittämänä ja alkuvaiheessa tulituksen kohteena. Tilanne laukesi osin kansainvälisen painostuksen ja Arafatin toimistoon linnoittautuneiden länsimaisten rauhanaktivistien ansiosta.

Piirityksen jälkeen Arafat raivosi tv-kameroiden edessä. Nyt pitkän pöydän päässä istuu hieman hauraanoloinen mutta teräväkielinen mies.

”Sinä puhut kenraali Arafatille. Olen nähnyt pahempaa”, hän kuittaa kysymyksen piiritetyn päämajan arjesta.

Ääni kohoaa, kun tulee puhe Jeesuksen syntymäkirkon juuri päättyneestä piirityksestä Betlehemissä.

”Syntymäkirkko on pyhä paikka kristittyjen lisäksi muslimeille. Miksi lännen ja arabimaiden johtajat olivat hiljaa? Olin sinä yönä kiihtynyt, enkä saanut unta.” Arafat lausuu sanojensa tueksi koraaninsäkeitä Marian suurasta.

Israelin joukot tulittivat kirkkoa toukokuun 2. päivänä palopommeilla ja pidättivät hätiin tulleet palokuntalaiset. Arafatin mukaan sotilaat miehittivät kriisin lauettua Syntymäkirkon kuudeksi tunniksi, ensimmäistä kertaa sen vuosituhantisen historian aikana.

”Sharonin pysäyttämiseen tarvitaan voimakasta painostusta. Hänellä on takanaan musta historia.” Arafat lukee Israelin pääministerin syntilistaan vanhojen kauheuksien kuten Sabran ja Shatilan pakolaisleirien teurastuksen lisäksi huhtikuisen ”Jeningradin”.

Ramallah ei päässyt vähällä miehitetyn Länsirannan kaupunkeja keväällä möyhentäneestä Operaatio Suojakilvestä. Mukana oli F-15- ja F-16-hävittäjiä, Apache-helikoptereita, kymmeniä tankkeja sekä puskutraktoreita.

Presidentti muistuttaa, että Israelin armeijan aseet ovat peräisin Yhdysvalloista, missä juutalaisten painostusjärjestöllä Aipacilla on hyvin paljon vaikutusvaltaa. Valkoisen talon nykyistä haltijaa hän ei halua arvostella.

”Isä-Bush oli mukana neuvottelut aloittaneessa Madridin konferenssissa. Toivon, että poika-Bush saattaisi loppuun Maata rauhaa vastaan -ohjelman ja rauha koittaisi pyhällä maalla.”

Hävityksen keskellä ei tee mieli kysyä Arafatin oman menneisyyden varjoista. Ei myöskään palestiinalaishallinnon väitetystä tehottomuudesta ja korruptiosta. Omiensa keskuudessa Abu Ammariksi kutsutun presidentin kansansuosio tuntuu vankalta. Viholliset löytyvät ääriryhmistä.

Vaikka Arafat kertoo useaan otteeseen tuominneensa itsemurhaiskut, Israel ei vakuutteluja kuuntele. ”Eilen pidätimme 14 fanaattisten ryhmien jäsentä, he ovat vankilassa tutkittavina”, presidentti toteaa.

Entä jos miehitys loppuisi? Olisiko palestiinalaisilla resursseja pystyttää toimiva valtio? Presidentti huomauttaa, että palestiinalaiset siirtotyöläiset ovat olleet mukana rakentamassa monia naapurimaita. Ja toisin kuin Persianlahden öljyrikkaissa feodaalivaltioissa, Palestiinassa naisia ei piiloteta hunnun alle.

”Aktiiviset naisemme ansaitsevat punaisen kukan, rakkauden ja palestiinalaisten uhrausten symbolin”, Arafat maalailee ja nostaa esimerkiksi Hanan Ashrawin, 90-luvun rauhanneuvottelujen tomeran delegaationjohtajan.

”Arafatin siis pitäisi toimia voimakkaammin terrorismia vastaan pienessä huoneessaan hiekkasäkkien keskellä”, ironisoi Palestiinan yleisradion johtaja, runoilija Radwan Abu-Ayyash.

Viisikerroksinen radiotalo on sortumisvaarassa, ikkunoita ei ole, ja paikoin seinätkin puuttuvat. ”Miksi taistelussa terrorismia vastaan pitää tuhota tiedonvälitystä ja infrastruktuuria?” Abu-Ayyash ihmettelee. EU:n, Yhdysvaltain, Japanin ja arabimaiden rahoittamassa rakennuksessa on korjattavaa arviolta 15 miljoonan euron edestä.

Muutkin julkiset rakennukset 150 000 asukkaan Ramallahissa ovat yhtä pahassa kunnossa, elleivät peräti pahemmassa. Ennen toista intifadaa kukkulainen, maailman vanhimpiin kaupunkeihin kuuluva Ramallah tunnettiin Birzeitin yliopiston kansainvälisistä tuulahduksista. Nyt yliopisto on kiinni ja tunnelma tyhjillä kaduilla aavemainen. Israelin armeija on poistunut Ramallahista, mutta lähikylät ovat edelleen suljettuina.

Palestiinalaishallinnon turvallisuusjoukkojen päämajan, huippumodernin ympyränmuotoisen rakennuksen loistosta ei ole paljon jäljellä. Komentaja Kelreen Al-Rjoof, kookas ja silminnähden suivaantunut mies kävelee parkkipaikalla runneltujen poliisiautojen keskellä. ”Sano israelilaisille, että meillä oli muutama Hamasin jäsen säilössä. Miten voimme enää vangita ketään, kun talossa ei ole seiniä”, Al-Rjoof puuskahtaa.

Palestiinan miehityksen 35-vuotispäivänä 5.6.2002 järjestetään Helsingissä Palestiina-solidaarisuusmielenosoitus. Kokoontuminen Rautatientorilla kello 17. Kulkue Israelin suurlähetystölle & Senaatintorille, missä esiintyvät Kitkerät neitsyet.

Jani Saxell

Kommentoi Facebookissa
  • 9.9.2009