Levyt

Lukuaika: 3 minuuttia

Levyt

Levyarvioissa Sarah Vaughan, Oumou Sangare, Juana Molina, Nat King Cole & Sofia Jannok.

Sassyn tulkintoja

Sarah Vaughanin tuotannossa tämä Tokion konsertti syksyltä 1973 on yksi lemppareitani. Toinen on kymmenen vuotta aikaisempi Köpiksen tivolin konsertti.

Tällainen laulaminen on tulkitsemista. Läpilaulaminen taas on läpilaulamista. Se ei muutu tulkitsemiseksi vaikka itse juontaja tai kuuluttaja käyttäisi tuota sanaa. Silmät kiinni laulaminen, kyky saada nenänvarsi ryppyyn tai villit vibratoyrityksetkään eivät yksin riitä. Ei, ei. Tulkinta vaatii esittäjältään täyttä (siis muutakin kuin ulkoista) omistautumista sävellykselle sekä sen muuttamista omien tunteittensa ilmentymäksi, joskus jopa melodiaakin muuttaen.

Tokiossa kuulemme Sassya myös säestämässä itseään pianolla. Tietysti se irtoaa! Olihan hän jo alle kaksikymppisenä Earl Hinesin yhtyeessä pianistina ja Charlie Parkerin ja Dizzy Gillespien bändikaverina. 

Ja kyllä säestävä triokin pääsee loistamaan. Siinä soittavat Carl Schroeder (piano), John Gianelli (basso) ja Jimmy Cobb (rummut).

Yksi vika löytyy. Tämän kahden tunnin konsertin kuultuaan muut laulusolistit eivät tunnu enää oikein miltään. (PL)

Sarah Vaughan: Live in Tokyo, Complete edition. Jazz Lips Music 2008. Viisi tähteä.

_______________

Malin laululintu

Oumou Sangaren viides albumi on yhtä suggestiivisen sykkivä kuin hänen albuminsa tapaavat olla. Häntä on kutsuttu ”Wassouloun laululinnuksi”, joka on tuonut Etelä-Malin syrjäisen metsikköseudun Wassouloun myyttisen ja maagisia voimia omaavan metsästyslauluperinteen urbaanien asukkien ipodeihin ja moderniin aikakauteen antaen lauluille ajankohtaisen sisällön. Nyt jopa miehetkin hyräilevät naisten vapaustaistelijana tunnetun Oumou Sangaren tekstittämien – milloin vihaisten, milloin iloisen railakkaiden – viestien ja värssyjen tahtiin.  

Levyllä on mukana koko joukko kanssalaulajia, kuten nais- ja mieskuoroja sekä taitavia instrumentalisteja, jotka tietävät kuinka hoidella Malin perinteistä jousisoitinta, ngonia. Oumou itse loikkaa mielellään tekstien ulkopuolelle – milloin huudahdellen milloin naurahdellen rivien välistä – niin ettei kuulijalle jää epäilystäkään laulajattaren vakavista tarkoitusperistä, paatoksesta ja huumorintajusta. (MKJ) 

Oumou Sangare: Seya. Playground 2009.  Neljä tähteä.

_______________

Maagista elektroa

Levyn jakelija Skandinaviassa etiketöi albumin ”popiksi”, mutta se on virhe. Se on enemmän kuin sitä. Kyseessä on argentiinalaisen säveltäjän, kitaristin ja laulajan Juana Molinan viides taidonnäyte. 

Ehkä kyseessä on jopa nero. 

Siis ei orkesteri, vain yksi ainoa kameleontti musiikintekijä. Tekniikka on kuitenkin vain pelkkä apuväline, musiikintekijän on omattava perustavanlaatuiset ideat ja visiot, muuten ei musiikinteosta tule yhtään mitään. Juana Molina on arkkitehti, joka hoitaa koko äänikuvion: laulannan, keybordin, kitaran, kuoro-osuudet, lyömäsoittimet. Tuloksena singersongwriter elektropoppia espanjaksi hypnoottisessa ja unenomaisessa, lähes psykedeelisessä äänimaisemassa. 

Erityisen jännittävää artistia on seurata suoraan livenä lavalta, kun hän luo koko äänikuvion reaaliajassa. Tällöin Molina ottaa myös suuren riskin epäonnistua, koskaa nauhoittaa kaikki effektit ”suorassa lähetyksessä”. Maagista kuin sadussa. (MKJ) 

Juana Molina: Un dia. Playground 2008. Neljä tähteä.

mainos

_______________

Kierrätys kunniaan

Vuonna 1965 keuhkosyöpään kuolleen Nat King Colen tuotanto puksuttaa eteen päin. Vuonna 1991 Colen tytär Natalie Cole levytti isänsä kappaleen ”Unforgettable” päälle omaa lauluaan, ja huutohan siitä seurasi. Pyhäinhäväistys, että tytär kehtasi koskea isänsä biisiin.

Samanlainen kotkotus seurasi vuonna 1997, kun Kirka lauloi omat luritukset edesmenneen veljensä kappaleen Daa-Da Daa-Daan päälle. Mikä vikaa tuossa nyt on, eihän tässä mistään pyhistä skripteistä ole kysymys.

Nyt Nat Kin Colelta on julkaistu kokonainen levyllinen uudelleen viritettyjä kappaleita, ja hyvä niin. Liuta tuottajia on päässyt kokeilemaan, miltä Colen tuotanto olisi saattanut kuulostaa, jos hän olisi levyttänyt ne 2000-luvun alun tietämillä.

Hieman vaihtelevan tasoisen kokoelman ehdottomiksi helmiksi nousevat kahden Helsingin Flow Festivalilla vuonna 2007 vierailleen artistin versioinnit. Tuottaja/dj Cut Chemistin rennon letkeä ”Straighten Up And Fly Right” tanssilattiaralli saa liikettä kankeimpaankin takamukseen, ja brasilialaisen Bebel Gilberton laululla ryyditetty ”Brasilian Love Song” on niin saumaton kokonaisuus, että vuosikymmenten vierähtämistä lauluosuuksien välillä on vaikea uskoa. Ja onhan mukaan saatu Nataliekin.

Harmillisesti levy-yhtiö ei julkaise samalla kokoelmaa, josta löytyisi levyn alkuperäiset kappaleet. Näinhän tehdään tehdään aina esimerkiksi Verve Remixed -sarjan levyjen kohdalla, ja se jos mikä on hienoa valistustyötä. (JT)

Nat King Cole: Re:Generations. Capitol 2009. Neljä tähteä.

_______________

Jazzin joikaamista

Ruotsinsaamelaisen laulajan Sofia Jannokin musiikissa joiku kohtaa kansanmusiikin, laulelmaperinteen, popin ja jazzin. Hänen pohjoissaameksi lauletuissa lauluissaan on läsnä sekä saamelainen että ruotsalainen musiikkiperinne. Molemmat ovat osa hänen kulttuuriperintöään, vaikka paino onkin enemmän saamelaisten sanattomassa improvisaatiossa, joikussa.

Jannok kirjoittaa laulut acapella-tyyliin, jotka tällä toisella soololevyllä ovat saaneet instrumentaaliset raamit Peter Tikkanen Triolta. Yhteistyö onnistuu loistavasti: Jannokin talviöisen tähtitaivaan kirkas ääni harmonisoituu Peter Tikkasen herkän jazzpianokosketuksen kanssa. Taustalla tunnelmoivat yhtä herkkäkuuloiset Tobias Helén (basso) ja Johan Englund (rummut) sekä muutamat jousi- ja puhallinsovitukset.

Ruotsalaisella maailmanmusiikillaan Sofia Jannok on vain viimeisin esimerkki siitä, ettei Ruotsi ikänä ole ollut yhden kansan yksikielinen ja -kulttuurinen maa, kuten jotkut tahot ovat itsepäisesti väittäneet. Saamelaisuus on aina ollut osa Ruotsia, vai pitäisikö sanoa ruotsalaisuus osa Saamenmaata.

Sillä saamelaisethan Skandinavian ensimmäisenä asuttivat. (MKJ)

Sofia Jannok: áššogáttis/by the embers. Caprice/CDA 2009. Neljä tähteä.

_______________

Maria-Kaisa Jurva, Pertti Laesmaa & Jari Tamminen

  • 9.9.2009