Viisihenkinen töhryraati innostaa tarkastelemaan graffitia taiteena.
Viisihenkinen, kerran viikossa kokoontuva töhryraati tarkastelee Voiman verkkolehdessä Fifissä graffitia taiteena. Vaikka graffitista voivat nauttia kaikki, tyylillisesti maalausten hienoakin hienommat eroavaisuudet ymmärtää parhaiten alan tekijä. Pienikin muutos voi olla mullistavaa graffititaidetta uudistettaessa.
Ensimmäisessä raati-istunnossa tarkasteltiin kuutta tyylillisesti hyvin erilaista maalausta, joista eniten pisteitä saivat klassinen tyyli sekä raatia erityisesti ihastuttanut ”antityyli”.
Perinteinen graffiti pohjautuu tyylillisesti New Yorkin metrotaiteeseen, ja se perustuu kirjainten ja aakkosten leikittelevään muotoon. Arvostetuimmat maalarit vetävät graffitin suuntauksia uusille urille luomalla tuoreita tyylejä. Tämänhetkinen Euroopan yli pyyhkäissyt antityylin aalto on lähtöisin Belgiasta.
Töhryraadin jäsenen Ludvigin mukaan 1980-luku oli pitkään vallitsevaa, mutta nyt ollaan siirtymässä naivistisen hauskaan, yksinkertaisuutta suosivaan 1970-lukuun. Ilmassa on paluuta graffitin juurille New Yorkin junanvaunujen hengessä.
Raatilaisten mielestä tyylillisesti mielenkiintoista on niin sanottu antityyli, eli mahdollisimman minimaalisesti tai vain muutamalla värillä tehty graffiti, ”joka säväyttää enemmän kuin tuhannella sateenkaarenvärillä ja sadoilla nuolilla sommiteltu maalaus”, töhryraadin Arnold kuvailee.
Suomalainen graffititaide on hyvin arvostettua kansainvälisissä piireissä. Helsingin katukuvassa nähty graffiti on laadullisesti huonoa. Juuri lakkautettu nollatoleranssi on vuosien aikana johtanut siihen, että maalaukset on tehtävä nopeasti.
Arnoldin mielestä pitäisi ilman muuta olla laillisia paikkoja mihin maalata. Porvoossa on laillinen maalauspaikka, ja siellä asukkaat ovat ottaneet graffitin iloisesti vastaan pitäen sitä tervehenkisenä harrastuksena.
Samoin ulkomailla ohikulkijat ovat antaneet pelkästään positiivista palautetta, sukupolvesta riippumatta.
”Suomessa kyhätessä voi viereinen henkilö vetää vartijakortin esiin ja sitten sinut onkin jo piiritetty. Helsingissä usein iltaa viettäessä huomaat, kuinka hopeinen auto seuraa ja jopa kotiovellasi voit nähdä videokameran pilkistävän auton ikkunan takaa”, Arnold kertoo.
Hänestä on tärkeää, että kaupunki elää ja siellä on vaihtuvuutta.
”Maalarilla ei välttämättä ole poliittista agendaa, mutta mitä tahansa julkisella paikalla tekeekin, on se aina poliittinen teko.”
_______________
Nollatole ohi
Helsingin kaupunginvaltuustossa tehtiin tiistaina 26.11. historiallinen päätös, kun valtuusto päätti luopua graffitin vastaisesta nollatoleranssista. Kaupungilta on palanut 23,5 miljoonaa euroa nollatoleranssin ylläpitoon. Rahoista iso osa on mennyt Suomen suurimmaksi paisuneen yksityisen FPS Security -vartijayhtiön pussiin. Vaikka kyseisen yhtiön vartijat ovat lukuisia kertoja jääneet kiinni liiallisesta voimankäytöstä, apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri ei ole tehnyt asialle mitään – lupauksistaan huolimatta. Jatkuuko väkivalta?
Vapaa Helsinki -verkosto
Lue koko juttu Valtamedia.netistä. Lisätietoa: nollatoleranssi.info
_______________
Töhryraadin jäsenet ovat maalanneet yli kymmenen vuotta ja toimivat taidealalla.
Kuvat on valittu Suomen suurimman graffititaidetta dokumentoivan Kromin arkistosta, www.krmi.net.
Voimassa 8/2008 julkaistiin laaja artikkeli graffiteista, Kymmenen harmaata vuotta. Sen voi lukea Voiman juttuarkistosta.
Kukka Ranta
