Kirjoittanut klaus welp

Kassista kassiin

Lukuaika: 3 minuuttia

Kassista kassiin

Kaupan kirjolohet kasvavat altaissa. Luomua ala ei vielä tunne – mutta olisiko jo aika? Utelias valokuvaaja sukelsi lohikassiin.

Matkalla Paraisille sieppaan lohileivän evääkseni. Autossa tajuan, että leivänpäälliseksi päätyneen lohen lajitoverit saattavat repiä minut kappaleiksi haistaessaan sukulaisensa. Leipä jää hanskalokeroon.

Paraisten kalatalous- ja ympäristöinstituutin työntekijät ohjaavat minut kala-apajille Naantalin kupeeseen. Sukellan kalankasvattajien käyttämään 10 x 10 x 5 metrin kasvatuskassiin 1500 kirjolohen sekaan.

Pulahtaessani veteen tuntuu kuin jättiläismustekala lonkeroineen myllertäisi ympärilläni. Rasvaevät tajuavat pian, etten ole keskivertoa kookkaampi ravintopelletti, ja kaikkoavat luotani. Puikin kolmen neljän metrin syvyyteen parven perässä. Pinnassa käydessäni julkisuudenkipeä yksilö hyppää hienon ilmalennon kameran linssiä päin. Kalat ottavat vauhtia pohjasta asti. Niiden yritys yläjuoksulle on kovaa.

Uidessani parvea vastaan kalat yrittävät väistää, mutta hitaammat muksivat minua kevyesti tieltään. Kirjolohiparvi on kuin yksi suuri kiiltävä lihas. En osaa lukea kalojen kehonkieltä, sosiaalisia suhteita, saati kasvonilmeistä merkkejä niiden mielialoista.

Ympäristöministeriö on vähentänyt kalankasvatuslaitosten lupia 1990-luvulta lähtien. Pääsyy tähän on ollut ruokinnassa käytetyn rehun tuottama fosfori- ja typpikuormitus, joka rehevöittää vesistöjä. Jotta tuotanto kannattaisi, kalankasvattajat ovat joutuneet nostamaan tuotantomääriä. Lohen vaellusvietti on vahva, kassissakin. Kun lohia on paljon samassa tilassa, ne alkavat ”vaeltaa” ympäri kassia. Jos tilaa on liikaa, tulee koiraille ankaria reviiritaisteluja. Kassipopulan kasvaessa puolestaan liian suureksi lohet taas kärsivät stressistä ja ovat alttiimpia sairauksille. Terve ja hyvinliikkuva kala on tuottajan edun mukainen, sillä se syö annetun rehun paremmin ja ympäristökuormituskin vähenee.

Jos kasvatus mitoitetaan pieleen, tarjolla on hermoillutta stressikalaa. Tuotantolaitosten valvonta on kunnallisten eläinlääkäreiden harteilla.

Lohikilon kasvatukseen tarvitaan huomattavasti vähemmän rehua tuotantokiloa kohti kuin vaikka karjataloudessa. Se on siis ekotehokkaampaa. Ravintopelletteihin tosin käytetään myös kaukaisten merien ryöstökalastuksen satoa. Muualta tuotu rehuraaka-aine lisää vesiemme biomassaa ja siten rehevöitymistä.

Ratkaisuksi on ehdotettu Itämeren silakkaa, jonka korkeiden dioksiinipitoisuuksien poistamiseksi tanskalaiset ovat kehittäneet kemiallisia puhdistuskeinoja.

Toisaalta lohikalan elämä kassin ulkopuolella on käynyt entistä väljemmäksi. Itämeren luontaisten lohikantojen romahdus johtuu pääosin Suomen jokien valjastuksesta energiantuotantoon. Atlantin luonnonvaraista kalakantaa on tuhonneet Norjassa kasvatuslohista tarttuneet loiset. Siellä jättimäisiä kasvatuskasseja hinataan avomerelle ja rahtilaivojen törmäyksen tai myrskyjen seurauksena on kymmeniätuhansia karkulaisia päässyt kerralla vapaaksi. Vuosikymmeniä kasseissa geneettisesti jalostuneet lohet sekoittuvat alkuperäiskantoihin ja tuhoavat niitä.

Kalajuttujen suurisuu Norja pumppaa markkinoille vuosittain 800 000 tonnia polkuhintaista, kasvatettua lohta ja kattaa 40 prosenttia maailman tuotannosta. Markkinoiden hyvä kakkonen Chile työllistää tuottajien mukaan 53 000 ihmistä.

Lisääntynyt kritiikki kalankasvatuksen ympäristövaikutuksista, ruokakalaan kulkeutuvista PCB- ja dioksiinikertymistä ja kasvatukseen käytettyjen lääkkeiden ja antibioottien vaikutuksista on saanut alan jättiläiset huolestumaan asemistaan.

Yleinen suhtautuminen veden hiljaisten tunne-elämään ja eläinoikeuksiin on muuttumassa. Kuluttajien luomukiinnostuksen ansiosta eu:n ympäristö- ja elintarvikehallinnoissa kiertää epävirallinen paperi. EU-slangin mukaisesti tämä ”non-paper” ei ole edes luonnos. Sen on tarkoitus herättää keskustelua luomuvesiviljelysäädöksistä ja lajikohtaisista asetuksista. Keskustelua käydään myös luomu-, eläinsuojelu- ja kuluttajajärjestöjen kanssa. Elintilaa, rehunkäyttöä, lääkintää ja altaiden hapetusta käsittelevät teemat ovat jo synnyttäneet laineita. Alan EU-luomustandardit on tarkoitus nuijia lukkoon syksyn 2008 aikana.

Suomen pieniä kalanviljely-yrityksiä on kiihtyvällä vauhdilla sulautettu suurempiin yrityksiin ja toimintaa on myös siirtynyt lahden yli Ruotsiin. Suomessa ei vielä yksikään kalanviljelijä ole käyttänyt luomun tuomaa kilpailuvalttia. Luomulohituotantoa on jo ainakin Skotlannissa, Irlannissa ja Norjassa. Britanniassa luomusertifikaatteja on myöntänyt The Soil Association, joka on ollut muun muassa The Guardianin sivuilla kovan kritiikin kohteena käytännöistään. The Soil Associationin mukaan luomualtaan raja kulkee 30 000 eväkkäässä, joka vastaa heidän mukaansa noin kylpyammeellista vettä per pyrstö. Suuren tuotantolaitoksen halkaisijaltaan 30 metrin ja syvyydeltään noin kuuden metrin verkkoaltaassa voi olla jopa 90 000 kidusparia, siis parikymmentä kappaletta kuutiometrillä.

Euroopan unionilla ei ole määräyksiä maksimitiheydestä. EU:n suositus on 15 kiloa kalaa, 8–10 täysikasvuista eväkästä, kuutiometrissä.

Yleinen käsitys Suomen käytännöstä liikkuu 15–20 kilossa kasvatustavasta ja -vaiheesta riippuen, suurimmat arviot ovat 40–50 kiloa. Tämä maksimi ahtaisi kuutiometrille 25 kaksikiloista vonkaletta.

Kukaan ei osaa tällä hetkellä tarjota lopullista vastausta siitä, kuinka monta lohta kassiin sopii reiluuden nimissä ahtaa ja miten asiaa ylipäänsä tulisi arvioida. Miten lohen luontaista käyttäytymistä, sen vaellusviettiä ja reviirin tarvetta voidaan suojella kassiympäristössä?

Sukellettuani parin tunnin ajan kalakaverieni kanssa väljässä lohikeitossa ylös ja alas tulen merisairaaksi ja kömmin ulos kassista.

Minä ja märkäpukuni haisemme kuin kalanperkeet ja voin pahoin koko kotimatkan Helsinkiin.

_______________

mainos

Sävytys

Lähes kaikki kasvatettu kirjolohi on keinotekoisesti sävytettyä. Sveitsiläinen kemikaalijätti Roche tuottaa synteettistä Carophyll Pink -nimistä karotenoidia kalateollisuuden käyttöön. Näin lihasta saadaan kauniin vaaleanpunaista. Avuksi on saatavilla myös hullunhauska SalmoFan (TM) -väripalettiviuhka, josta voi valita haluamansa herkullisen sävyn. EU-luonnos määräisi luomutuottajan käyttämään vain luontaisia karotenoideja, joita kalaystävämme tarviikin pysyäkseen terveenä.

_______________

Juttua varten on haastateltu maa- ja metsätalousministeriön elintarvike- ja terveysosaston, Lounais-Suomen ympäristökeskuksen, Riistan- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijoita, virkamiehiä ja biologeja sekä Kalankasvattajaliiton ja Luomuliiton edustajia.

Klaus Welp