Oikeusministeri Tuija Brax haluaa korvata toimivan äänestysjärjestelmän digitaalisella äänestysprosessilla, joka on aina altis epäilylle. Järjestelmän suunnittelu on ulkoistettu TietoEnatorille
Muistan, kun piti aikoinaan saada tietokoneeseen polttava dvd-asema. Masiinat olivat uusinta uutta markkinoilla, ja tunsin pakonomaista tarvetta surffata kehityksen aalloilla. Ostin aseman, mutta se toisti vain eurooppalaisia DVD-levyjä. Jenkkilästä ostamiani leffoja odotti tulevaisuus hyllynkoristeina.
Vaan ei hätää, internet kertoo kuinka tämänkin teollisuuden keksimän kiusan voi kiertää. dvd-aseman saisi päivitettyä soittamaan kaikkia DVD-levyjä, touhu on vain sen verran riskaabelia, että sähläämisellä voisi olla kohtalokkaat seuraukset.
Pedanttisesta ohjeiden seuraamisesta huolimatta homma meni puihin, tietenkin. Päivitys epäonnistui ja asema kuoli käsivarsilleni. Tuska oli todellista. Päädyin ostamaan kaksi dvd-asemaa, yhden kummallekin aluekoodille. Samalla opin kantapään kautta yhden tekniikan kultaisen säännön: älä yritä korjata mitään, mikä ei ole rikki.
Ihmistä kiinnostaa harakan lailla silmien edessä kiiltävä uusi ja ihmeellinen. Eduskunnassa mietitään parhaillaan kuumeisesti, miten verestää jotenkin vanhanaikaiselta vaikuttavaa äänestystapaamme.
Hallitus puuhaa pilottihanketta, jossa kolmen kunnan asukkaat saavat äänestää äänestyspaikalla olevalla koneella. Ennen kuin nappeja päästään painelemaan, hankkeen auditoivat eli arvioivat Turun yliopiston matematiikan laitoksen asiantuntijat.
On muodikasta, että poliitikot ajattelevat Suomen mainetta tietoyhteiskuntana. Mutta turvataanko maine rakentamalla masiina, jonka tietoyhteiskunnallinen panos on siinä, että se säästää äänestäjiltä kynän vedon?
”Sähköisellä äänestämisellä voidaan nopeuttaa äänestysmenettelyä, parantaa vaalivarmuutta, vähentää viranomaistyötä ja säästää kustannuksia”, oikeusministeri Tuija Brax (vihr.) listaa sähköisen järjestelmän etuja.
En tiedä kauanko oikeusministeri viettää äänestyskopissa, mutta minulle on riittänyt kymmenen sekuntia. Mutta nappia voi toki painaa vieläkin nopeammin. Sähköjärjestelmässä äänet, ainakin periaatteessa, voitaisiin laskea reaaliajassa, mutta onhan se äänestystulos selvinnyt ennenkin vielä äänestyspäivän kuluessa.
Oikeusministeri Braxin väite kustannusten säästämisestä vaikuttaa myös oudolta. Nykyinen järjestelmä on edullinen, etenkin sähköisen järjestelmän edellyttämiä hankintoja ja kunnossapitoa ajatellen. Pilottihankkeeseen on Digitodayn mukaan palanut jo 400 000 euroa.
Erikoisinta on kuitenkin se, että sähköisen järjestelmän tulisi ministerin mukaan parantaa vaalivarmuutta.
Nykyinen hyvin toimiva, helposti ymmärrettävä ja avoin vaalijärjestelmämme syntyi yhteiskunnallisesti epävakaisissa oloissa. Kilpailevien puolueiden ääntenlaskun valvominen on taannut tuloksen luotettavuuden. Äänestyskoneiden tullessa koppeihin tällä luotettavuudella voi heittää vesilintua. Kaikki riippuu koneen ja siinä pyörivän ohjelmiston toimivuudesta.
Tuija Brax luottaa suomalaiseen osaamiseen ja Turun yliopiston matematiikan laitokseen, jonka osaaminen takaa järjestelmän luotettavuuden.”
Äänestysjärjestelmän suunnittelu on ulkoistettu TietoEnatorille ja on näin ollen liikesalaisuuden piirissä. Turkulaisten tehtäväksi jää tentata yrityksen edustajia ja vakuuttua siitä, että masiina toimii.
Koska äänestysohjelmisto ei perustu avoimeen lähdekoodiin, ainoa tapa varmistua annettujen ja laskettujen äänien täsmäämisestä on ottaa paperituloste äänestettäessä. Oikeusministerin mukaan tätä ei pilotissa olla tekemässä.
”Oikeusministeriössä lähdetään siitä, että nyt auditoitavana oleva järjestelmä on turvallinen ja luotettava – jos auditoinnin myötä käsitys muuttuu, pilotti perutaan”, Brax vakuuttaa.
”Oikeusministeriö on myös tarjonnut Effille (Electronic Frontier Finland ry.) mahdollisuutta osallistua auditointiin.”
Äänestävänä kansalaisena toivon, että auditointia johdattaa tietotekninen tietämys eikä oikeusministeriön periaatepäätös. On siinä vaalijärjestelmästä vastuussa olevalle oikeusministeriölle haastetta: maailman ensimmäinen täysin turvallinen ja luotettava tietojärjestelmä.
Käytössä oleva paperijärjestelmämme on jo varsin toimiva. Miksi uhrata järjenmukaisuus tekniikan kehityksen alttarille, etenkin kun sähköinen äänestäminen ei näytä palvelevan kuin tekniikkaa itseään sekä yritystä, joille annetaan monopoli äänestysjärjestelmän valmistamiseen.
Demokratian nimessä on myös kysyttävä, kenen etu on, että äänestysjärjestelmä on suljettu valvovilta katseilta metallipömpelin sisään, sen luotettavuus on vain matemaatikon ymmärrettävissä ja se on lisäksi suunniteltu sellaiseksi, että äänestystulosta ei voi puolueettomin keinoin varmistaa?
Kysyin vielä oikeusministeri Tuija Braxilta, mitkä ovat hänen mielestään sähköisen äänestämisen haitat perinteiseen verrattuna?
”Haittoja ei ole toistaiseksi tiedossa.”
www.effi.org/blog/kai-2007-08-24.html
Veli Koskinen
