Euroopan unionin perustuslaki historiallisena taitekohtana.
MARRASKUUSSA 1905 suomalaiset olivat sankoin joukoin liikkeellä demokratian ja itsemääräämisoikeuden puolesta. Viikon kestänyt suurlakko lopetti sortokauden ja käynnisti kansanvaltaisen uudistusprosessin. Sen seurauksena maaliskuussa 1907 pidetyissä ensimmäisissä eduskuntavaaleissa oli 1,5 miljoonaa uutta äänioikeutettua, heistä yli puolet oli naisia.
SATA VUOTTA MYÖHEMMIN Suomen hallitus on osaltaan hyväksynyt EU:n perustuslain, joka saattaa kääntää yhteiskunnan kohti harvainvaltaa.
Euroopan unioni on muodostunut Euroopan yhteisön EY:n kauppapoliittisen yhteistyön pohjalta. Unionissa on vieläkin erityisen paljon määräyksiä kaupasta ja taloudesta. Unionin päämäärät, arvot ja instituutiot ovat kehittyneet pääosin talouspoliittisen yhteistyön syventymisen sivutuotteina.
Vaikka EU on saamassa valtaoikeuksia lähes kaikilla elämänaloilla, perustuslaissa on edelleen talouspoliittinen ote. Yritysten oikeudet ovat lähtökohtaisesti yhtä tärkeitä kuin ihmisten oikeudet. EU:lle annetaan jatkossakin erityisen vahvat välineet yhteisen kauppapolitiikan ajamiseen. Keinot hyvinvointipolitiikassa tai ihmisten perusoikeuksien suojelemiseksi puolestaan ovat melko heikot. Koska EU:n oikeudelliset määräykset ovat aina ensisijaisia jäsenvaltioiden lakeihin ja määräyksiin nähden, on vaarana, että uudessa EU:ssa esimerkiksi terveys- ja koulutuspolitiikassa voi olla vaikea suojella ihmisten tasa-arvoa kilpailumääräyksiä vastaan.
PERUSTUSLAIN oikeushistoriallisesti merkittävin seikka on se, että perustuslaki ei määrittele valtiovallan enää kuuluvan kansalle. Demokraattisten valtiosääntöjen kulmakivi on jätetty tekstistä pois. Tätä on välillä perusteltu viittaamalla määräykseen, jonka mukaan EU:lla on vain jäsenvaltioiden sille luovuttamaa valtaa. EU:n vallan laajuus ei kuitenkaan käytännössä määräydy vain vallan luovuttamisen perusteella.
Unionin valta laajenee usein hallinnollisten käytäntöjen, EU-tuomioistuimen ratkaisujen, sekä poliittisten julistusten ja erillispäätösten kautta. On siis varsin epäselvää, mitä valtaa EU todellisuudessa käyttää ja miten vallan laajuus jatkossa kehittyy. Siksi on myös epäselvää, onko EU:n valta aina sitä kansanvaltaa, jota sen jäsenet ovat unionille luovuttaneet.
Näyttää siis siltä, ettei EU:n perustuslaki täytä kansanvaltaisen perustuslain ehtoja. Silti EU:n valta on ylintä valtaa unionin jäsenmaissa. Asia olisi tarkoin selvitettävä ennen perustuslain hyväksymistä tai hylkäämistä.
YHTÄ TARKKAA ARVIOINTIA vaatisi EU:n puolustusyhteistyön syveneminen. Monet haluavat lisätä EU:n sotilaallista iskukykyä, jotta Ruandan vuoden 1994 kansanmurhan kaltaiset katastrofit voitaisiin jatkossa estää. Perustuslain olisi hyvä taata globaalia turvallisuutta silloinkin, jos EU:n poliittinen tahto tulevaisuudessa osoittautuu pikemmin kotkan kuin kyyhkysen tahdoksi.
Unionin perustuslaki antaa EU:lle oikeudellisen perustan hyökkäyssotiin kaikkialla maailmassa ilman yk:n lupaa. Se myös velvoittaa jäsenmaita lisäämään sotilasmenojaan. Perustuslakia onkin joskus moitittu ”hyvän sään” perustuslaiksi. Sen pitkän aikavälin kestävyydestä on kenties puhuttu liian vähän.
EU:n perustuslain on määrä tulla voimaan 1. marraskuuta 2006, mikäli jäsenvaltiot sen vahvistavat. Vastustus on kuitenkin monessa maassa voimakasta ja hankkeen toteutuminen näyttää epävarmalta. Mikäli kansanäänestys Ranskassa tai muutamassa muussa jäsenmaassa hylkää perustuslain, koko prosessi saattaa kaatua. Tästä ei välttämättä olisi haittaa, sillä EU:n perussopimuksia päivitettiin viimeksi Nizzan huippukokouksessa vuonna 2001, ja sopimuksissa otetaan huomioon EU:n laajeneminen. EU voi siis toimia mainiosti ilman uutta perustuslakiakin.
SATA VUOTTA SITTEN suomalaiset järjestäytyivät oikeuksiensa puolesta ja saivat aikaan tuntuvia uudistuksia. Helmikuun manifesti vuonna 1899 aloitti ensimmäisen sortokauden, jolloin Venäjä alisti Suomen suuriruhtinaskunnan yhä tiukempaan hallintaan. Suomalaiset vastustivat erityisesti yleisvaltakunnallista lainsäädäntöä eli Venäjän lakien ulottamista koskemaan myös Suomea ilman säätyjen ja senaatin kunnollista mahdollisuutta vaikuttaa niiden sisältöihin.
Eniten huolta ja vastarintaa nostatti vuoden 1902 asevelvollisuuslaki, jonka seurauksena suomalaisia nuorukaisia pyrittiin pakottamaan Venäjän armeijaan. Laaja kansalaistottelemattomuus esti kutsuntojen toteuttamisen ja Venäjällä suoritettavasta asevelvollisuudesta luovuttiin kolme vuotta myöhemmin.
Suurlakko alkoi lokakuussa 1905 pietarilaisten esimerkin innoittamana. Lakko pysäytti virastot ja tehtaat, ja useissa kaupungeissa pidettyihin joukkokokouksiin kerääntyi kymmeniätuhansia ihmisiä.
Nikolai ii joutui lakkoliikkeen vuoksi perääntymään yhtenäistämispolitiikastaan. Marraskuun manifestissaan hän suostui liikkeen useimpiin vaatimuksiin.
SUOMESSA EI PÄÄMINISTERI Matti Vanhasen mukaan järjestetä kansanäänestystä EU:n perustuslaista. Äänestyksestä on kuitenkin tehty lakialoite kansanedustaja Arja Alhon johdolla. Hallitus antaa elokuussa eduskunnalle esityksen EU:n perustuslain vahvistamiseksi. Eduskunnan valiokunnat laativat mietintönsä syksyn aikana, ja sen jälkeen eduskunta tekee päätöksen. Mielipidemittausten mukaan suuri osa suomalaisista suhtautuu perustuslakiehdotukseen kriittisesti. Eduskunnassa kansalaisten EU-kriittisyys näkyy tuskin lainkaan. Kansanvallan toiminnassa on selkeä puute.
Sata vuotta sitten suomalaiset vaativat mahdollisuutta laatia omat lakinsa ja pitää nuorukaisensa poissa ulkomaisista sotavoimista. Linja on pitänyt vuosisadan. Nyt hallitus näyttää olevan valmis hyväksymään perustuslain, joka sementoisi EU:n toimielinten ylimmän ja kenties kansanvallasta irrotetun valta-aseman maassamme, loisi uusia uhkia pohjoismaiselle hyvinvointipolitiikalle. Vallan, joka saattaa viedä suomalaisia mukaan globaaleihin sotilaallisiin selkkauksiin.
Tapahtumien kulkuun on vielä mahdollisuus puuttua. Sadan vuoden takaisesta toiminnasta voi olla innostuksen lähteeksi. Silloin ihmiset eivät niinkään pysähtyneet pohtimaan, mikä kehitys on todennäköinen tai mitä ”kannattaa” realismin nimissä yrittää. He kysyivät ennemminkin, mikä on toivottavaa.
Kirjoittaja on tamperelainen vapaa tutkija ja kuuluu Demokratiafoorumi Vasudhaiva Kutumbakamin puheenjohtajistoon.
Kenelle valta kuuluu Euroopan unionissa? Kysymys kansanvallasta EU:n perustuslaissa -tilaisuus 18.5. klo 17–20 Vanhalla ylioppilastalolla, Mannerheimintie 3, Helsinki. Keskustelemassa Kaarlo Tuori, Arja Alho, Heidi Hautala, Esko Seppänen, Matti Wuori ja Thomas Wallgren. Järjestäjänä Demokratiafoorumin EU-työryhmä.
Marko Ulvila
