Epätieteellinen kyselykierros Fespacossa osoittaa, että länkkärit ja afrikkalaiset tykkäävät erilaisista elokuvista.

NOPEA ja hyvin epätieteellinen kyselykierros Fespacossa osoittaa, että länkkärit ja afrikkalaiset tykkäävät erilaisista elokuvista. Kun länsimaalainen tulee festareille katsomaan tiukkaa draamaa ja valistavaa historiaa, ottaa afrikkalainen tilaisuudesta kaiken irti ja hankkii kavereidensa kanssa kunnot naurut.

Dani Kouyatén Ouaga Saga, ranskalaisyhteistyönä tehty elokuva, on Fespacon kotikaupungin humoristinen ylistys. Todennäköisesti Ranskassa teatterilevitykseen tuleva Saga oli Fespacon yleisösuosikki ylitse muiden.Sen esityksiin jonotettiin usein turhaan.

Ouaga Sagassa poikalauma keksii hyvän tavan ansaita lisätienestiä varastamalla hienostopimun skootterin. Pyörä pistetään myyntiin, ja porukan jokainen jäsen saa oman osansa tuotosta. Rahat pitäisi säästää, mutta pian pojilla alkaa olla uusia lenkkareita ja pyöriä, ja saadakseen lisää rahaa heidän pitää turvautua voodoopapin apuun.

Elokuva on viihdyttävä, kuvakerronta on nokkelaa ja efektejä viljellään tyylikkäästi. Elokuvan nuoret näyttelijät tekevät loistavaa työtä. Moraalinen opetus on antaa anteeksi pienet erheet, kunhan tarkoitus on hyvä.

Elokuvaohjaaja Kouyaté avarsi Fespacossa elokuvansa ajatusta. ”Se on komedia – ja se on minulle tämän elokuvan filosofia. Afrikkalainen elokuva on itkenyt pitkään. Nyt on aika lopettaa itku ja nauraa vähän.”

Eurooppalainen yleisönosa ei ehkä lämmennyt teokselle samalla tavalla kuin paikalliset katsojat, mutta silti riemu tarttui katsomossa. Afrikkalainen elokuvanautinto on kollektiivista, eikä kukaan muista kiroilla karkkipaperin rapisuttajalle.

Susanna Okker