Kun tunnustaa, aina paljastuu jotain.
KUN TUNNUSTAA, aina paljastuu jotain. Almamme kosijan Bonnierin Suuri journalistipalkinto on taas jaettu ja tällä kertaa voittajia kalastellessa ei tarvinnut merta edemmäs mennä. Journalistipalkinnon saivat Alma Media konserniin kuuluvan MTV3:n toimittaja ja niin ikään Alma Median Kauppalehti Presso. Rakkaudestako huumaantuneena vaiko muuten tohelo tämä Bonnier, joka tapauksessa unohtui tohinassa heittää se verkko sinne veteen asti. Niin jäi kalaverkko sikin sokin oman paatin kannelle, mutta satimeen jäi silti pari vonkaletta.
Tarkoitukseni ei ole millään muotoa vähätellä palkinnonsaajia vaan katsella haikeana taustalla tapahtuvaa kehitystä. Median keskittyminen yhä harvempien käsiin tekee maailmasta tylsemmän paikan. Suuren journalistipalkinnon kaltaisilta kunnianosoituksilta katoaa ennen pitkää arvo, kun palkinnonsaajia ja -antajia ei enää erota toisistaan. Tässäkin palkittujen ihailun sijasta katse kiinnittyy palkintokorokkeen taustalla hymyilevään Bonnieriin, jonka myöntämä palkinto päätyy omaan vitriiniin.
KAIKESTA HUOLIMATTA on pidettävä luonnollisena sitä, että kiivaassa kilpailutilanteessa jokainen taloudellinen toimija käyttää kaikki keksimänsä keinot huomion ja hyötyjen tavoittelussa.
Tämmöiselle kaihiselle keihäskalastajalle antaa jotain toivoa kuitenkin se, että globalisoituvan kilpailun myrskyt ja valuuttojen virtaukset keinuttelevat niitä suuriakin armadoja, joten jokaista kannella makailijaa odottaa ennen pitkää kari. Ja Ahti.
Sieltä narrataan saalista ja hyötyä mistä sitä saadaan. Mahtavankin mediakonsernin eri osaset tajuavat istuvansa pitkälti samassa keikkuvassa veneessä, joten yhteisiksi käyvät laulut ja leivät. Tarvittaessa rapsutellaan kaverin selkää, se kun on samalla oma, ollaan avuksi ja seuraksi, vaikka ei aina jaksaisikaan. Harvalla on tänä päivänä varaa jättäytyä er(a)koksi.
MAAILMA PIENENEE, näkökulmat kasvavat ja pääomat pakkaavat ihmiset yhä suurempiin yksiköihin.
Pakko tunnustaa että näen tässä mahdollisuuden. Kun konsulttien valmentamat sukupolvet osaavat väistämättä ”ajatella holistisesti” ja ”hahmottaa suuriakin kokonaisuuksia”, niin lopultahan jokainen meistä oppii näkemään ihmis- ja luontokunnan samassa pyörivässä veneessä, jossa kaverin selkää kannattaa rapsuttaa, eikä ketään heivata yli laidan.
Parempaa tunnustusta Maaäiti osaisi tuskin lapsiltaan odottaa.
Aiman Kaddoura, aiman.kaddoura@voima.fi
