Tervetuloa reaaliseen autiomaahan.
SYYSKUUN 11. PÄIVÄN tapahtumat on aihe, josta on sanottu suurin piirtein kaikki mahdollinen. Tunnetun intellektuellin Slavoj Žižekin ensimmäinen suomeksi ilmestynyt teos Tervetuloa reaalisen autiomaahan! osoittaa kuitenkin, että aiheesta on yhä mahdollista sanoa jotain merkittävää. Teos on Žižekin kirjaksi epätyypillisen suoralla tavalla poliittinen sisältäen kuitenkin samalla hänen tuotannolleen tyypilliset elementit: lacanilaisen viitekehyksen, elokuva-analyysin luovan sekoittamisen muuhun teoreettiseen esitykseen, esimerkit Jugoslavian poliittisesta historiasta, syvällisen ideologiakritiikin sekä ainutlaatuisen kirjallisen tyylin, jossa yhdistyvät provokatiivisuus, hauskuus ja intensiivinen ajatuksen lento.
KIRJAN NIMI ON lainaus Matrix-elokuvasta. Kun Neo näkee lohduttoman, raunioiden peittämän maiseman, vastarintajohtaja Morpheus toteaa ironisesti: ”Tervetuloa reaalisen autiomaahan.”
Juuri Matrix oli vienyt äärimmäisyyteen länsimaisen populaarikulttuurin jo pitkään viljelemän ajatuksen ”todellisuudeksi” kokemamme perimmäisestä sisällöttömyydestä, josta voi seurata vain ”reaalisen intohimo”, jonkin autenttisen haluaminen.
Tämä haluaminen kuitenkin saa tyydytyksensä spektaakkelimaisista tapahtumista, kuten suoraan lähetykseen pääsevistä terrori-iskuista. Katastrofielokuvien kautta oli jo kauan tuotettu ja tyydytetty länsimaisen yleisön itsetuhon haluna ilmenevää reaalisen intohimoa. Yhdysvallat sai mitä halusi, mutta se uskalsi haluta sitä juuri siksi, ettei uskonut toiveensa toteutuvan.
ŽIŽEK EROTTAA kaksi erilaista reaalisen intohimoa. Toinen on taantumuksellinen intohimo. Se samastuu vallan säädyttömään puoleen, niihin suvereenin toimijan tekoihin, jotka saavat oikeutuksensa pelkästään siksi, koska ovat suvereenin tekemiä. Toinen on edistyksellinen intohimo, joka merkitsee yhteiskunnallisten ristiriitojen reaalisen kohtaamista.
Näin Žižek pyrkii kumoamaan asetelman, jossa tarjotaan reaktiona syyskuun 11. päivän tapahtumaan joko yksinkertaista tuomitsemista tai käsitystä siitä, että USA sai ansionsa mukaan.
Žižekille todellinen Teko on hyväksyä taistelu terrorismia vastaan mutta samalla siirtää vaihtoehtoasetelman koordinaatit paikoiltaan. ”Säädytön ylimäärä” on käsitettävä myös länsimaisen demokratian välttämättömäksi osaksi, mistä kertoo esimerkiksi USA:n terrorismin vastaisen sodan aikainen tarve toimia poikkeustilassa, jolloin suvereeni voi keskeyttää kansalaisoikeuksien voimassaolon.
”TEKO” TARKOITTAA oioekille vaihtoehtopoikkeustilaa, ja se puolestaan on aina väistämättä demokratian tuolla puolen eikä siten voi tyydyttää liberaaleja, jotka kammoavat kaikkea absoluuttista ja haluavat politiikkansa ilman konfliktia.
Žižekin mukaan terrorismin vastaisen sodan keskeinen funktio on juuri siinä, että tekemällä julistamastaan poikkeustilasta pysyvän se pyrkii pysyvästi neutralisoimaan ”Teon” tekemisen olosuhteet. Neutralisointi kohdistuu sekä fundamentalistiseen tunkeilijaan että yhteiskunnalliseen oppositioon.
Žižek ei säästele kritiikissään vasemmistolaisiakaan, mutta hänen arvostelunsa kärki kohdistuu vallalla olevaan liberaaliin diskurssiin, jonka ideologian kanssa yhteensopiviksi Žižek määrittää niin postmoderniin ironiaan nojautuvan tottelevaisuuden kuin kulttuurin- ja identiteettitutkimuksen merkittävän roolin tiedemaailmassa.
Slavoj Žižek:Tervetuloa reaalisen autiomaahan! Suom. Janne Kurki. 209 s. Apeiron Kirjat 2004.
Syyskuun 11. – avoin tapaus elokuvateatteri Andorrassa Helsingissä 8.2. Dokumenttielokuvien sikermä valheesta, jolle ”terrorismin vastainen sota” perustuu.
Markus Termonen
