Levyt

Lukuaika: 3 minuuttia

Levyt

Päälle vyöryvä äänimatto on kuin nyrjähtänyttä sirkusmusiikkia.

SAVON SYDÄNMAILTA ponnistava amebamainen bändikollektiivi Astro Can Caravan höykyttää kuulijaansa 20 miehen kokoonpanolla. Laaja torvisoundi yhdistää vaski- ja puupuhaltimia. Päälle vyöryvä äänimatto on kuin nyrjähtänyttä sirkusmusiikkia. Rytmikudos rönsyilee rumpalin ja peräti neljän perkussionistin voimin. Rytmiikan lattarivaikutteet tuovat mieleen Santanan, ja melodiapuolen orientaalisuus vie ajatukset Aasian aroille. Yleisvaikutelma on 1970-lukulainen. Hippikommuunin romuluiset jamit on tallennettu cd-formaattiin XXXL-koossa. Astro Can Caravanin röllipeikoilla on vappu 365 päivää vuodessa. (TF)

Astro Can Caravan: 21st Century Drifting Episode. New Music Community 2004.

Neljä tähteä

HELSINKILÄISEN SO SO -yhtyeen musiikillinen keitos kuplii maukkaasti. Sami Kuoppamäen groovaava rumputyö luo vahvan pohjan Olli Ojajärven Coltrane-vaikutteisille saksofonisooloille. Toisena solistina vakuuttaa Hammond-urkuri Mikko Helevä. Levyllä on päästetty irti jazzimprovisoinnin villi ja alkuvoimainen henki. Se on silti helposti lähestyttävä, jopa tanssittava. Omien sävellysten lisäksi kuullaan ennakkoluuloton tulkinta Radioheadin ”No Surprises” -biisistä. Myös Teppo Mäkysen samplet vievät soundia tähän päivään. Yhteissoitto on ytimekästä. Smooth on kansainvälisen vertailun kestävä voimannäyttö suomijazzin uudelta sukupolvelta. (TF)

So So: Smooth. Rockadillo Records 2004.

Viisi tähteä

TAPANI RINTEEN ja Dj Slow:n duo Slowhill yhdistää levyjenpyörittelyn lyyriseen bassoklarinetismiin. Kaikki samplet ovat kotimaista alkuperää ja mukana on niin J. Karjalaista kuin lauluyhtye Rajatonta. Biisit ovat ultracooleja ja sujuvasti sovitettuja. Fennikassa Massive Attack kohtaa Piirpaukkeen. Komppeja on terästetty elävillä soittajilla, mikä laajentaa ilmaisua. Albumi lienee oiva matkamuisto high tech -Suomeen tutustuneelle turistille, mutta meille suomalaisille vähemmän eksoottinen. Fennikan konsepti on turhankin tuttu Rinneradion lukuisilta levyiltä, varsinkin niissä biiseissä, joissa Rinne soittaa sopraanosaksofonia. (TF)

Slowhill: Fennika. Plastinka Records 2005.

Kolme tähteä.

HUULIHARPPUKVARTETTI Sväng imee ja puhaltaa erikokoisia metalliesineitä hurmioituneella vimmalla. Kromaattisin ja diatonisin harpuin tulkitut melodiat vaihtelevat balkanilaisista rytmi-ilotteluista suomalaisiin kansansävelmiin. Mukaan mahtuu tyylikkäästi versioitua Ismo Alankoa ja Unto Monosta. Bassohuuliharpun ja sointusoittimena toimivan harmonetan komppi mahdollistaa monimutkaisetkin jazzharmoniat. Solistit Eero Turkka ja Eero Grundström hallitsevat improvisaation. Svängin otteessa on äkkiväärää huumoria, joka kääntää kuulijan sympatiat puhkujien puolelle. (TF)

Sväng: Sväng. Aito Records 2004.

Neljä ja puoli tähteä

LAULAJA Sanna Kurki-Suonio ja kanteleensoittaja Riitta Huttunen ovat tehneet tutkimusretken kainuulaiseen kansanperinteeseen. Laulut ovat alun perin kiertävien kulkukauppiaiden painettuina myymiä arkkiveisuja, joita on laulettu eri melodioilla ympäri Suomea. Kurki-Suonio on huikea tulkitsija ja laululle on annettu runsaasti tilaa. Huttusen kantele soi kauniisti, mutta venyy tarvittaessa sähkökitaramaiseen efektimaalailuun. Kainuun tekstit ovat kaihoisia tarinoita rakkaudesta. Huikein kertomus on kuitenkin veret pysäyttävä ”Kulkiessani kaukana”, jossa suomalainen merimies kokee kovia Londonin kaupungissa. (TF)

Sanna Kurki-Suonio & Riitta Huttunen: Kainuu. Zen Master Records 2004.

Viisi tähteä

UNDERWATER Sleeping Societyn esikoistäyspitkä Future on a Plate tarjoaa suomalaisittain erikoisen ilmeikästä indiepoppia. UwSSoc on onnistunut siinä missä moni muu hiihtäjä on mennyt metsään mustikkasopat rinnuksilla:tuon kuuluisan ja kliseisen ”oman äänen” luomisessa. Future on a Plate on levynä ensisijaisesti kokonaisuus, ei yksittäisten biisien kokoelma. Albumi tuntuu elävän levysoittimessa oman viehkon ja hienostuneen elämänsä yhä uudelleen aina kieron psykedeelisestä avausraidasta ”Here are the Mistakes” sigúrrosmaisesti sykkivään ”Sindriin”. (JK)

Underwater Sleeping Society: Future on a Plate. New Music Community 2004.

Viisi tähteä

KAIKKI HAUSKA on aina kivaa. Damn Seagullsin One night at Sirdie’s (Pub Sirdie, tuo maagisen jukeboksin omistava keskikaljakuppila Helsingin Kalliossa) onnistuu kuulostamaan niin vietävän hauskalta albumilta, että lättyä tehdessä on ollut pakosti kivaa, jopa perfektionistina tunnetulla tuottajalla Jürgen Hendlmeierillä. Tyylillisesti Damn Seagulls liikkuu jossain 1970-luvun rokin, punkin ja bluesin (ja Afghan Whigsin) välimaastossa. Kuuden hengen porukkana Damn Seagulls on ensisijaisesti kitaravetoinen rokkibändi, mutta pystyy ti ottamaan resursseistaan irti ilahduttavan paljon. Plussaa mainioista laulumelodioista ja stemmoista. (JK)

mainos

Damn Seagulls: One Night at Sirdie’s. Fullsteam Records 2005.

Neljä tähteä.

VUONNA 1996 perustettu ränttätänttäpunkbändi No Shame on jokaisella tuotoksellaan rikastuttanut allekirjoittaneen sielunmaisemaa enemmän kuin sata jänistä, eikä tämä neljän biisin studio-ep tuota pettymystä. Fullsteam Recordsin kanssa alkanut yhteistyö näyttää ja kuulostaa hyvältä. Soundimaailma on tummempi ja rankempi ja sanoitukset oivaltavampia kuin aiemmilla tuotoksilla. Jäämme innolla odottamaan, lunastaako tuleva albumi tämän kiekon antamat lupaukset. (JK)

No Shame: Face The Truth. Fullsteam Records 2005.

Neljä tähteä

Timo Forss & Jukka Kangas

  • 9.9.2009