Kirjoittanut anna-sofia joro

Helpointa on olla tyhmä

Lukuaika: 2 minuuttia

Helpointa on olla tyhmä

Juha Hurme inhoaa maailmaa, jossa outojen mielipiteiden esittäjää hutkitaan kepillä. Siksi hän kirjoitti & ohjasi näytelmän tiedemies Europaeuksesta.

David Emmanuel Europaeus – siis kuka?

Ohjaaja-kirjailija Juha Hurme törmäsi Europaeukseen tämän aikalaisen, kirjailija Aleksis Kiven kautta. ”Molemmat miehet murskattiin ja he tulivat hulluiksi”, ohjaaja kiteyttää.

Europaeus oli kansanrunouden kerääjä, kielitieteilijä ja arkeologi, jonka mielipiteet eivät sopineet 1800-luvulle. Suomenmieliset kansakunnan rakentajat vetivät tiukkaa linjaa, ja ”väärät” ideat tukahdutettiin.

Entisen karjapiian poika Europaeus julkesi vihjata, että ihminen tulee Afrikasta, ja innostui sukukansoista Venäjällä. ”Yhden miehen kansanliike” marssi rauhan puolesta ja pohti syvällisiä.

Europaeus on keskimmäinen Hurmeen kolmen näytelmän sarjasta, joka esittelee Suomen historian outoja suurmiehiä. Viime vuonna hän ohjasi Suomalaisten puolustus -komedian Porin Rakastajat-teatteriin. Päähahmo on 1700-luvulla elänyt tiedemies Daniel Juslenius, joka julisti Suomen olevan maailman johtava kansakunta.

Kolmas näytelmä Maailmankaikkeus kantaesitetään Teatteri Telakassa ensi vuonna. Se kertoo kirkkoa ja yhteiskuntaa arvostelleesta kirjailija Jaakko Juteinista, jonka teoksen koko painos poltettiin roviolla vuonna 1829.

Hurmeen lähtökohta teatteriin on luonnontiede, jota hän opiskeli yliopistossa.

”Ihmiskunnalla on 100 000 vuoden historia, joten sadan vuoden takaiset arvot eivät ole merkityksettömiä.”

”Ideani on silti tutkia katsomossa olevia ihmisiä nyt, vuonna 2014, jolloin suvaitsemattomat ja sivistymättömät virtaukset ovat voimissaan Suomessa. Vastustan asennetta, ettei haluta tietää ja ymmärtää isoja asioita”, Hurme korostaa.

Sivistyneistö hyljeksi Europaeusta. August Ahlqvist, Aleksis Kiveä arvostellut kulttuurivaikuttaja, jopa hutki häntä varta vasten hankitulla nimikkokepillä.

Kun herkkä Europaeus (Timo Tuominen) kohtaa lavalla kolme jykevää fennomaania sinivalkoisissa uimapuvuissaan, katsoja tajuaa, ettei mikään ole muuttunut. Mielipiteitä osataan yhä tukahduttaa, sekä perinteisin kepein että hienovaraisemmin.

”Haluan taiteen epäsuorin keinoin muistuttaa siitä, että vaikka nykytieto on rajallista, olemme silti valmiit lynkkaamaan idealisteja. Viimeksi Greenpeace-aktivisteja.”

Hurmeen mielestä on perverssiä perustella, että sivistymättömät äänenpainot pitäisi saada kuuluville sananvapauden nimissä.

Mistä sivistymättömyyden ihannointi Suomessa johtuu?

”Iso itsesuojelun vääristymä tuottaa regression. Maailma on kriittisessä kohdassa, ja vastassamme on isoja asioita, kuten ilmastonmuutos”, Hurme pohtii.

”Autiosaarellamme avaruudessa asuu yli seitsemän miljardia ihmistä, ja meneillään on ennennäkemättömiä kansainvaelluksia ja uudelleenjärjestelyjä.”

”On turvallista pitää itsensä tyhmänä. Möläytykset ja väkivalta johtuvat siitä, että ihmiset tietävät sanomansa olevan huttua. Silti yritetään palata menneeseen ja kieltää todistusaineisto, kuten se, että elintasoa pitäisi pudottaa.”

Yli 30 vuotta teatterin ja kirjallisuuden parissa työskennellyt ohjaaja kertoo suhtautuvansa taidemaailmaan harrastajan hartaudella.

”Edustan älyllistä huumoria. Nauru on poliittista. Näytelmässä ei ilkeästi pilkata Europaeusta, ja myötätuntoa löytyy myös epävarmuuttaan pönkittäviä narreja kohtaan.”

mainos

Europaeuksessa miehet piereskelevät ja puhuvat taiteesta. Mitä vakavampi aihe, sitä tärkeämpää on huumori. Hurme inhoaa pateettista valitusta.

”Taide on luotu lohduttamaan ja viihdyttämään, ei tuottamaan ahdistusta. Monissa kielissä näytteleminen tarkoittaa leikkimistä. ’Näytellä’-käännös on narsistinen, ja siltä suomalainen teatteri usein näyttääkin.”

Toinen ohjaajan inhoama termi on ”yhteiskunnallinen teatteri”. Vaikka hän puolustaa vihreitä arvoja, luvassa ei ole norppanäytelmää. Särmää pitää löytyä, kuin kubistisesta taulusta.

Anarkistisen vapaat esitykset käsittelevät yhteiskunnan tärkeitä kysymyksiä symboleilla ja vertauskuvilla niin, ettei teoksen ilmaisuvoima kutistu.

”Shakespearen Macbeth kommentoi edelleen maailman diktaattoreita vaikka perustuu keskiajan satuun, jolla ei ole suoraa poliittista osviittaa.”

Nyt Hurme iloitsee viiden vuoden apurahasta. Vuoteen 2019 asti hän aikoo tehdä kaikkea kummallista, ja autella välillä kirvesmieskaveriaan raksalla. Europaeus on toistaiseksi ”goodbye laitosteatterille”.

Europaeus Suomen Kansallisteatterissa 28.2.–14.5.

Anna-Sofia Joro