Guggenheim tarvitsee Helsinkiä, koska sen pesämuna on lerpsahtanut.
Guggenheim on nimellisesti non-profit, mutta käytännössä tuottoisa brändi. Silti säätiö on talousvaikeuksissa, sillä se on epäonnistunut pörssisijoituksissaan niin pahasti, että Solomon G:n muinoin kaivosteollisuudella luoma pesämuna on lerpsahtanut. Säätiö on myös tuhlannut viime vuosikymmeninä paljon rahaa, ei niinkään taiteeseen vaan oman organisaationsa palkkioihin ja huikentelevaan tyyliin, jota luksusbrändin julkisivun ylläpito vaatii.
Rahapulan vuoksi G. ei enää juurikaan jaa apurahoja tieteelle ja taiteelle, vaan päinvastoin pyytää lahjoituksia ja yrittää tehdä kokoelmillaan rahaa.
Siksi G. tarvitsee nyt yhteistyökumppaneita, esimerkiksi Helsinkiä.
G:n liiketoimintakonsepti Nykin ulkopuolella on: yhteistyökumppani maksaa G:lle sellaisen museorakennuksen kuin G haluaa ja vuokraa sitten osaamista ja sisältöjä G-säätiöltä. Toiminnan tuotot saa pääasiassa tai kokonaan G.
Liiketoimintariskin kantaa yhteistyökumppani yksin.
Mitä yhteistyökumppani saa? No, näytille G:n valitsemaa taidetta. Ja rahaa, jos matkailu seudulla lisääntyy enemmän kuin mitä seutu G:n läsnäolosta G:lle maksaa.
Diili on yhteistyökumppanille huono. Siksi G. on saanut sen myytyä vasta Bilbaoon ja Abu Dhabiin. Bilbaossa G. joutui tosin kulissien takana maksamaan paljon enemmän hankkeen kuluja kuin julkisesti myönsi.
Mitä G. sitten merkitsisi suomalaiselle taiteelle? Myyjä väittää, että Hesaan tuotaisiin näytille sellaista kansainvälistä taidetta, jota muuten ei tänne saataisi. Uskokoon ken tahtoo. Kyllä G:n hinnalla saisi paljon kiinnostavampaakin taidetta kuin mitä G:llä on tarjota – ja ilman että ostaa sian säkissä ja luovuttaa kuratointivastuun kokonaan Nykin konttorille.
G:n perustaminen tarkoittaisi Helsingin kaupungin taidemuseon lakkauttamista. Sekin on selvää, että G. ottaisi kaupungin taidemuseon tehtävistä hoidettavakseen vain ulkomaisen nykytaiteen esittelyn, vaikka sitäkin voi epäillä, kun Helsingin G:n painopistealueeksi on nimetty muotoilu ja arkkitehtuuri, ei nykytaide. Mutta entä kaikki muu? Kuka ja millä rahalla hoitaisi, kartuttaisi ja näyttelyinä julkaisisi Helsingin kaupungin keräämää suomalaista taidetta?
Helsingillä menisi ihan hyvin ilman G:tä.
Ja jos Hesa haluaa ennen muuta edistää matkailua, niin sen pyrkimyksen voi kyllä yhdistää edelliseen myös museohankkeella, mutta silloin sen pitää A) sijoittaa oma taidemuseonsa johonkin pian vapautuvaan teollisuus- tai voimalarakennukseen, jossa on ruhtinaallisesti tilaa, B) sovitella valtion ja tanssitaiteen kentän kanssa asiat niin, että samaan mörskään tulee myös tanssitalo, C) antaa omalle puljulle se vuosibudjetti, jota Guggis on pyytänyt, ja D) palkata tönölle sellainen johtaja ja kuraattoritiimi, jonka ei tarvitse vuokrata sisältöjä valmispaketteina Nykistä, vaan joka haluaa ja osaa tehdä näyttelyitä itse.
Kirjoittaja on taiteilija & kuvataiteen professori Aalto-yliopistossa.
Teemu Mäki
