Rahan voima: Eduskunta vahvisti maaliskuussa Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain.
Eduskunta vahvisti maaliskuussa Lex Nokian eli sähköisen viestinnän tietosuojalain. Kun elinkeinoelämän eturyhmät seuraavan kerran nostavat esiin uhan yritysten maastamuutosta, on syytä pysähtyä miettimään asiaa toisenkin kerran.
Esimerkiksi Ruotsin ylpeys Ericsson päätti siirtää pääkonttorinsa Lontooseen jo vuonna 1998. Päätöstä ei ikinä viety käytäntöön lukuun ottamatta joitakin avustavia toimintoja. Niitäkin siirrettiin myöhemmin takaisin kansankodin huomaan.
Suomessa kiisteltiin vuonna 1994 veroviranomaisten oikeudesta tehdä automaattisia tietokoneajoja pankeissa veronkiertotapausten tunnistamiseksi. Vakuutusyhtiöt otettiin järjestelmän piiriin, pankkeja ei. Taustalla oli pelko suomalaisen pankkisektorin kansainvälisestä kilpailukyvystä.
Tulos? Suomalaisen Meritan ja ruotsalaisen Nordbankenin liitosta syntynyt Nordea sijoitti pääkonttorinsa kolmea vuotta myöhemmin Ruotsiin – maahan, jonka pankeissa näitä vertailutietotarkastuksia voidaan tehdä.
Yhtiöiden pääkonttoreiden muutto voi toki aiheuttaa ongelmia, ja Ruotsistakin on moni yritys siirtänyt pääkonttorinsa. Metsään mennään kuitenkin siinä vaiheessa, kun kansanedustajat luikkivat lainsäädäntötyössä elinkeinoelämän uhkausten mukaan.
Suomessa on alhainen yritysverotus ja korkea koulutustaso. Sitra jakaa tutkimusrahaa, jota muun muassa Nokia nauttii. Moni hyvinvointivaltioprojektin aikana Suomeen rakennettu järjestelmä, kuten yliopistolaitos, toimii pitkäaikaisesta säästökuurista huolimatta vielä edes jotenkuten.
Jos tämä ei riitä valamaan lainsäätäjiin itseluottamusta, voi kuunnella Nokian toimitusjohtajaa Olli-Pekka Kallasvuota. Hän totesi 25. helmikuuta YLE:n A-plussassa, että Nokialla ei ole aikomusta lähteä Suomesta ”riippumatta tästä Lex Nokiasta tai tietosuojalain muutoksesta”.
Kun maastamuuttokorttia seuraavan kerran heilutetaan, on uhkauksiin syytä soveltaa paria testiä. Ensin voi katsoa, löytyykö uhkauksille katetta. Lex Nokian tapauksessa Kallasvuon lausunto antoi ymmärtää, että ei löytynyt.
Jos yritysten joukkopako kuitenkin näyttää kaavaillun lain – tai sen säätämättä jättämisen – vuoksi mahdolliselta, voidaan kysyä kannattaisiko laki säätää määräaikaisena. Tämä tulisi kyseeseen esimerkiksi joissakin harmaata taloutta hillitsevissä laeissa.
Kolmanneksi on syytä muistaa, että demokratialla ei ole hintalappua. Jos talous alkaa pyöriä muutaman yrityksen intressien ympärillä, on paras yksinkertaisesti suunnata yrityselämän tuki toisenlaisille, pienemmille yrityksille.
Matti Ylönen
