Mitä yhteistä on Osama bin Ladenilla, Oliver Stonella ja Noam Chomskylla? Ainakin se, että he kaikki lukevat William Blumia.

Lainaus kuultiin tammikuussa, kun Osama bin Laden mainosti yhdysvaltalaiskirjailija William Blumin teosta Rogue State (Roistovaltio, Sammakko 2002) tv-kanava al-Jazeerassa esitetyllä ääninauhalla. Terrorismin johtohahmo siteerasi Blumia ja suositteli kaikille, myös yhdysvaltalaisille, Blumin kirjan lukemista.

William Blum on jo parikymmentä vuotta arvostellut USA:n hallintoa ja ulkopolitiikkaa, mutta vasta Osama bin Ladenin lausunto nosti hänet suuren yleisön tietoisuuteen.

Siihen asti esimerkiksi Washington Post -lehti oli jättänyt aina hänen mielipidekirjoituksensa julkaisematta. Yhtäkkiä kaikki kinusivat Blumilta lausuntoa, jossa hänen odotettiin tyrmäävän maailman tunnetuimman terroristin puheet.

Tapaan William Blumin hänen kotonaan lähellä Washingtonin keskustaa. Pienen asunnon hyllyt ja pöydät notkuvat kirjoja, ja tietokone odottaa olohuoneen kulmassa käyttäjäänsä.

Pikaisen tutustumisen jälkeen Blum käykin heti asiaan ja selittää bin Laden -kohua seuranneita tunteitaan.

“Olin toisaalta erittäin iloinen, koska minulle avautui mahdollisuus puhua miljoonille yhdysvaltalaisille ja kenties vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen. Toisaalta täytyy myös sanoa, että minulta ei löydy minkäänlaista ymmärrystä uskonnolliselle fundamentalismille”, hän painottaa.

Päästyään median valokeilaan Blum kertoi maailmalle ymmärtävänsä, miksi terroristit hyökkäävät USA:n kimppuun. Kuten kuvitella saattaa, tämä aiheutti vastalauseiden vyöryn.

“Ihmiset kysyivät, miten voin sanoa näin pahasti omasta maastani, joka on sentään sananvapauden tyyssija. Heidän mukaansa minun siis pitäisi olla kiitollinen tästä oikeudesta, mutta en kuitenkaan saisi käyttää sitä”, Blum ihmettelee.

Blum selventää, että Osama bin Ladenin lainaus on Roistovaltio-teoksen (Sammakko 2002) Ison-Britannian painoksesta, joka ilmestyi syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen.

“Yhdysvaltojen painoksessa tuota kohtaa ei ole, mutta Ison-Britannian painos, joka sitten käännettiin arabiaksi Egyptissä ja Libanonissa, ilmestyi uusitulla esipuheella varustettuna. Siitä bin Laden on tuon lainauksen ottanut.”

Lähes vastaava teksti on mukana maaliskuussa suomeksi ilmestyneessä Kuoleman imperiumi -teoksessa (Freeing the World to Death). Kummankin teoksen myyntiluvut nousivat raketin lailla bin Ladenin mainostuksen jälkeen.

“Uskon, että bin Laden lainasi juuri tätä kappaletta, koska se käsittelee Yhdysvaltojen vastaisten terroristien motiiveja. Kirjoitan siinä, että poliitikkojemme väitteet terroristien vapauden, demokratian tai maallistuneen hallintomme vihasta ovat täyttä valhetta. Terroristit ovat meitä vastaan oman ulkopolitiikkamme takia, sen takia mitä Yhdysvallat itse tekee Lähi-idässä ja muualla”, Blum korostaa.

Mikä sitten ajaa USA:n imperialistiseen politiikkaan? “Suuryritykset”, on Blumin yksinkertainen vastaus.

“Varsinkin aseteollisuutemme lobbaa tätä politiikkaa vahvasti. On siinä tietysti mukana myös historiallinen juonne eli aina kansakunnan synnystä asti elänyt ajatus omasta ainutkertaisuudesta ja erityislaatuisuudesta. Omaa elämäntapaa pidetään parhaana, ja se halutaan pakottaa kaikille. Nyt tästä on vain tullut messiaanista”, Blum mainitsee.

Ulkopolitiikan uudenlaisen suunnan hän näkee myös Guantánamon ja Abu Ghraibin kaltaisissa kidutustapauksissa.

“Politiikkamme on muuttunut vain huonommaksi, kidutus on todistus tästä. Eivät yksittäiset sotilaat sitä saa päähänsä, vaan käskytys tulee ylhäältä”, Blum painottaa.

William Blum työskenteli USA:n ulkoministeriössä vuoteen 1967 asti, mutta erosi sitten petyttyään maan politiikkaan.

“Menin töihin ulkoministeriöön, koska halusin kertoa maailmalle maamme ihanuudesta ja olin anti-kommunisti. Vietnamin sota muutti kuitenkin kaiken”, Blum muistelee.

Myös kääntyminen sosialistiksi heijasteli eroamisen taustalla.

“Poliittinen heräämiseni tapahtui juuri ulkoministeriön vuosina. Vastustin sotaa ja aloin kyseenalaistaa asioita. Minut kutsuttiinkin esimieheni luo kuulusteluun, ja minulle kerrottiin missä protestissa ja kenen kanssa olin ollut. Jätin työni pian sen jälkeen”, Blum sanoo, mutta vakuuttaa, ettei eroaminen johtunut työnantajan painostuksesta, vaan puhtaasti henkilökohtaisista syistä.

Blumin kirjoitusura käynnistyi 1960-luvun lopulla, kun hän ministeriöstä erottuaan perusti seitsemän muun kanssa viikoittain ilmestyneen underground-sanomalehden Washington Free Pressin, jossa vastustettiin Vietnamin sotaa.

“Lehdessä oli kyse paljon muustakin, olihan tämä 1960-luvulla. Pinnalla olivat seksi ja huumeet, mutta kirjoitimme myös esimerkiksi kansalaisoikeusasioista.”

Sekä kirjoittamisen että ulkopolitiikan tutkimuksen saralla Blum on täysin itseoppinut, sillä yliopistossa hän opiskeli kirjanpitoa ja tietotekniikkaa.

1970-luku kului pitkälti ulkomailla, ensin Allenden ajan Chilessä, myöhemmin Englannissa, Saksassa ja Tanskassa. Lontoossa Blum teki yhteistyötä entisen CIA-agentin Phillip Ageen kanssa. Tämä on kirjoittanut CIA:sta kriittisen teoksen Inside the Company – CIA Diary.

Itsekin kirjoissaan CIA:ta kritisoinut Blum muutti 1980-luvulla Hollywoodiin työstämään Oliver Stonen kanssa hänen Killing Hope -kirjaansa perustuvaa dokumenttia. Hanke kaatui, mutta Stone on jälkikäteen kehunut Blumin kirjallisia ansioita paljon.

Edellisessä presidentinvaalissa vihreää Ralph Naderia tukeneen Blumin mukaan Yhdysvalloissa vallitsee nykyisin käytännössä yksipuoluesysteemi, puolueessa vain on kaksi eri siipeä.

Vuoden 2008 presidentinvaalistakaan Blum ei odota suuria. “En voi sietää demokraatteja, mutta toivon silti, että he voittavat. Näin surullinen tilanne täällä vain on”, hän pohtii.

Blum myös toivoisi USA:n vetäytyvän mahdollisimman pian Irakista, mutta näkee, ettei näin tule tapahtumaan kovinkaan pian.

“Irakilla ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa rauhaa tai tasapainoa ennen kuin USA:n joukot ovat poistuneet, mutta me rakennamme maahan koko ajan uusia tukikohtia. Maallamme ei ole tarkoitusta poistua sieltä pitkään aikaan”, Blum pahoittelee.

Blumilla ei parhaillaan ole aikaa miettiä uutta kirjahanketta, vaan kaikki aika kuluu ulkomaisten julkaisijoiden ja sähköpostien parissa.

Kuukausittainen Anti-Empire Report -sähköpostilista on kerännyt jo tuhansia jäseniä, ja sen ylläpitämiseen tarvitaan myös paljon tutkimustyötä. Vireillä saattaa olla myös filmihanke, sillä englantilainen tv-yhtiö on kiinnostunut tekemään Blumin kirjojen perusteella kuusiosaisen sarjan.

“En viitsi innostua liikaa, sillä he ovat vasta osoittaneet kiinnostusta. Aika näyttää, onko tämä todellinen hanke vai kaatuuko tämäkin”, Blum toteaa.

_______________

”Jos te yhdysvaltalaiset olette vilpittömiä halussanne rauhaan ja turvallisuuteen, me olemme nyt vastanneet teille. Ja jos Bush päättää jatkaa valheitaan ja sortoaan, teidän kannattaisi lukea kirja Roistovaltio, jonka johdannossa sanotaan: ’Jos minä olisin presidentti, pystyisin lopettamaan terroristien hyökkäykset Yhdysvaltoja vastaan muutamassa päivässä, pysyvästi. Pyytäisin ensin – hyvin näkyvästi ja hyvin vilpittömästi – anteeksi kaikilta leskiltä ja orvoilta, köyhtyneiltä ja kidutetuilta ja monilta miljoonilta Amerikan imperialismin uhreilta. Sitten ilmoittaisin maailman joka kolkalle, että Amerikan globaalit sotilaalliset hyökkäykset toisiin maihin ovat päättyneet.’”

Osama bin Laden

Bin Ladenin lausunnon Blum-lainaus on ilmestynyt suomeksi Vesa Suomisen kääntämänä William Blumin kirjassa Kuoleman imperiumi (Sammakko 2006).

_______________

Kirjoittaja työskentelee Suomen suurlähetystössä Washingtonissa.

Tiina Forsberg