Alin silmät

Lukuaika: 2 minuuttia

Alin silmät

Kai Krohnin runo.

Näin lehdessä kuvan Alista / Näin sen kerran, sen jälkeen en ole hänestä kuullut / En hänestä enkä niistä muistakaan, kymmenistä,

/ Sadoista, tuhansista, joita lehdet levittävät eteemme kuin kertakäyttömuovia //

Ne kuvat ja kertomukset tulevat / Tulevat ja menevät, / Kuin kuplat jotka nousevat mädäntynyttä mutaa täynnä olevan suolammen pohjasta / Ne nousevat, osuvat pintaan, me näemme ne hetken ja sitten ne ovat poissa //

Ali makaa selällään, katsoo suoraan ylös kameraan / Valokuvaajan oli täytynyt kiivetä jollekin korokkeelle, tai sitten hän oli muutoin ylhäällä, / ehkä kuva oli otettu ikkunasta//

Alin silmät ovat vakaat, / ne katsovat kameraa, ne katsovat minua, ne katsovat meitä//

Käden tyngät osoittavat suoraan sivulle, kuin risti, kuin ristin sakarat / Ja jalan tyngät, niitä ei ole//

Jalat oli pommi repinyt irti heti lonkan alapuolelta, / Siteiden läpi pystyi aavistamaan pienet nystyrät siinä mistä ennen lähti jalat / Jalat joilla yhdeksänvuotias poika kirmaili pitkin kotipaikkansa katuja, / Juoksi pelikentällä, kulki kouluun / Jalat joiden olisi pitänyt kantaa hänet aina vanhuuteen saakka //

Mutta nyt ei ollut enää koulua, ei pelikenttää, ei myöskään pelitovereita, ne olivat menneet pommien mukana //

Käden tyngät olivat pitemmät, ehkä useita senttejä, alle kymmenen kumminkin //

”Ei hätää”, sanoo amerikkalainen lääkäri, ”kyllä me tästä hyvin selviämme, / tähän saadaan hyvin kiinni tekokädet, / ne roikkuvat kauniisti sivulla, suorana, / kukaan ei edes huomaa että ne ovat muovia ja metallia, / tai ehkä puuta sitten kun me olemme lähteneet ja nämä ovat kuluneet”. //

”Niin tai näin, ei tässä ole hätää. Sisar, viekää poika pois. Seuraava” //

Näimme tämän kuvan kerran, Ali makaamassa selällään, pienet käden tyngät sivulla kuin ristin sakara, ilman jalkoja. / Hän on kuin nukke joita löytyy kaatopaikoilta, kädet ja jalat irtirepäistynä, mutta pää ehjänä, kauniina, tämä nukke on ollut kaunis poika, prinssi ehkä, / Ja tämä tyttö prinsessa, ne ovat kaikki niin kauniita, niillä on pitkä kihara tukka tytöillä, kauniisti laitettu, ja pojilla musta tukka, suora

/ Ja niiden nukkejen silmät, ne ovat niissä parasta, ne katsovat suoraan eteenpäin ja loistavat, ne nuket //

Jos löydät sellaisen nuken, tee sille uudet kädet ja jalat, se kyllä onnistuu, nukella./ Mutta ihmisellä se ei onnistu ja parempi olisikin puhkaista silmät ennen kuin heität sen ihmisen, ilman jalkoja ja käsiä, kaatopaikalle. / Silloin ei sen ihmisen silmät enää pääse sinua syyttämään / Ja sinä saat rauhan

Kai Krohn

  • 9.9.2009